Toggle sidebar

Sairaalassa huutavat vastasyntyneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meidän huusi. Ei vaan maito noussut, raukka oli nälkäinen. Jouduin kinumaan lisämaitoa vauvalle öisin, että ei joutuis huutaa nälkäänsä. Jossain kohtaa hoitaja sitten suostui ottamaan vauvan ja vei pullolle, kärräs takasin ja vauva nukkui loppuyön hyvin.

2 viikon iässä sit alkoi koliikki, ja sitä huusi seuraavat 3kk. Nyt ilonen ja terve 1-vuotias :)
 
[QUOTE="vieras";29010593]Nälkä, vauva voi imeä maitoa hyvinkin, mutta sitä vaan yksinkertasesti tulee liian vähän. Muutamana ekoina päivinä pieni maitolisä vois auttaa.[/QUOTE]

Niimpä. Onneksi yks kätilö tajusi ottaa käärön ja kattoa kunnolla tilannetta. Kun ei se "sellasia ne vauvat on" -kommentti muilta tilannetta auttanu pätkääkään. Poloisella nälkä ja kireä kielijänne.
 
Meidän vauvalta jouduttiin kontrolloimaan verensokeria tietyin tuntivälein eli piti herättää ja sitten pistettiin - siitä tuli parit konsertit. Vieressä oli toki koko ajan. Synnäriltä päästyä oli erittäin vähäitkuinen lunki vauva :).
 
[QUOTE="vieras";29011055]En muista yhtään itkuiikkaa omalta sairaalareissultani. Meidän vauva itki kerran oikein kunnolla kun olin hakemassa lounasta ja tutti oli sillä välin tipahtanut. Oli valtava imuhalu ja maito nousikin hyvin. Itse olin varmaan vähän lääkehuuruissa sektion jälkeen kun en roudannut vauvaa mukana esim käytävällä verrytellessäni. Kun näytti että kaikki muut ottivat vauvansa mukaan ruokajonoihinkin.[/QUOTE]

Mää itseasiassa hain huoneeseen ja söin vauva sylissä. Siinä ois kärsiny koko porukka jos oisin sen vieny karjumaan sinne saliin. Se kun huus vain jos ei saanu olla sylissä. Ja mieskään ei kokoaika pystyny olemaan paikalla.
 
Meillä esikoinen oli aika itkuinen ensimmäisen yön, se varmaan selittyi sillä, että synnytyksen lopussa tuli todella kova hätä ja vauva kirjaimellisesti revittiin mun sisältä kun enää ei edes leikkaussaliin ehditty. Vauva oli teholla hetken (tosi hetken, tunnin vaan), mutta oli mennyt todella paljon lapsivettä keuhkoihin, mitä ei kukaan ollut imenyt pois, joten ensimmäisen yön oli todella räkäisen kuuloinenkin. Seuraava yö meni paremmin kun tuo lima saatiin keuhkoista ja nenästä pois.

Kuopus oli sitten tooooosi itkunen, myöhemmin lääkäri totes lapsella erittäin vaikean koliikin, tuo koliikki alkoi jo synnytyssalissa, jossa tyttöö kanniskeltiin vuorotellen miehen kanssa. Ja se huuto kesti ja kesti ja tyttö huusi kaiken hereillä olo aikansa. Tosin sairaalassa me ei varmaan kauheesti muita häiritty kun synnytin ns. polikliinisesti eli lähdin tosi nopeesti kotiin sieltä.

Ja kyllä molemmat lapset on ollu koko ajan vierihoidossa, ei tullu mieleen esikoistakaan laittaa kätilöitten huoneeseen...toisekseen ite en saa unta ollenkaan vaikka olisin kuinka väsyny, yöt menny vauvaa tuijotellessa ja ihmetellessä, enkä kyllä sairaalassa muutenkaan osaa nukkua ollenkaan. Esikoisesta olin 3 yötä sairaalassa ja en nukkunu koko aikana yhtään, en vaan pystyny. Heti kun kotiin päästiin niin pystyin taas nukkumaan "normaalisti" sen minkä vauva anto nukkua.
 
[QUOTE="vieras";29010924]meillä kakkonen aloitti huutokonsertin jo kahden päivän ikäisenä[/QUOTE]

Eikös se olisi lääkärin paikka jos kerran perse laulaa tuolla tapaa?
 
Kuopus huusi nälkäänsä niin kauan että sai lisämaitoa. Ei siis suostunut rinnalle enää kun oli aikansa imenyt, vaan karjui lisää ruokaa. Kätilöt naureskeli, että tuo vauva ainakin pitää huolen ruuastaan, kun koko osasto raikui, mun mielestä se ei ollut niin hauskaa :D
 
Meillä ei itkenyt paljoa, mutta kaikki sympatiani niille, joiden vauva itkee. Minulla ensimmäisenä yönä, ennen kuin saimme perhehuonetta, ahdisti jo kun vauvani vähänkin inahti, kun ajattelin että muut heräävät.

Maito nousi vasta kolmantenä päivänä, sitä ennen jouduttiin antamaan muutama tilkka korviketta kun paino laski ja vauva oli vain väsynyt, sen jälkeen huusi vatsavaivoja. Olimme onneksi jo perhehuoneessa.

Eiköhän jokainen äiti kaikkensa, jotta vauva rauhoittuisi, aika ikävä jos muut ärsyyntyvät. Kotiinkaan kun eivät heti päästä ja perhehuonettakaan ei usein saa.
 
en saanut kumpaakaan lasta imetettyä, esikoinen sentään sai kunnolla pullomaitoa kun mie siellä teholla köllöttelin mutta tämä nuorempi.. :O hoitajat kitsastelivat sen maitopullon kanssa & neiti on aina ollut kova syömään, huuto väheni heti kun pääsimme kotiin ja annoimme maitoa pihistelemättä! ne pari yötä itki vähän väliä & pitkiä aikoja, sitten ei minua meinattu uskoa kun sanoin että on nälissään.. ensimmäisen päivän myös oksenteli lapsivettä
 
Viimeksi muokattu:
Meidän muksu huusi jatkuvasti eikä edes halunnut nukkua. Eivät osastolta antaneet tuttia ja tuttelikin oli kovan työn takana, sillä imetys ei onnistunut. Lähtöpäivänä hoitsu sanoi, "en ole kolmekymmentävuotisen urani aikana nähnyt yhtä haastavaa lasta. onnea tulevaisuuteen!". Haastavana lapsi on pysynytkin.
 
Esikoinen huusi aika paljon synnärillä (4 päivää oltiin). Varmaan aika monta syytä; pää oli ihan pahkura yli tunnin ponnistusvaiheen ja synnytyskanavassa jumittamisen jälkeen joten varmaan oli kipeä, vauva yökkäili lapsivettä ja kätilö sanoi että sillä on huono olo ja multa ei maitoa tullut... Oli kivaa joo ja itse nukuttiin se 2h yössä.
 
Esikoinen huusi paljon joka ikinen yö sairaalassa ihan siksi että syntyi sektiollaa minua kiellettiin ehdottomasti nostamasta vauvaa itse (hankala leikkaus). Kiva odottaa monta kertaa yössä että hoitaja vaivautui saapumaan auttamaan, joka kerta meni vähintään vartti. Toisen lapsen kohdalla tajusin onneksi ottaa vauvan kainaloon nukkumaan, niin sain hoidettua yösyötöt yksin.
 
Keskimmäinen huusi vierihoidossa yhden yön. Se oli silloin,kun maito alkoi kunnolla nousta ja rintaa oli vaikemapaa imeä (joo yritin kyllä ekaksi heiemna pumpatakin pois). On hyvin temperamenttinen ja lyhytpinnainen poika vielä nyt 4-vuotiaanakin ;)
 
Esikoisen kanssa sairaalassa se olin minä, joka itki koko ajan... Johtuen siitä että lapsi ei jaksanut pysyä hereillä sen aikaa että söisi edes vähän. Eikä muiden vauvojen itku haitannut, vaikka oma olikin vähäitkuinen.

Kuopus olikin sitten eri tapaus. Olin iloinen että vauva söi kunnolla, mutta kun jo ennen vuorokauden ikää huomasin että tyttö ei halunnut muuta kuin syödä tissiä. Jos sitä ei antanut niin lapsi huusi raivoissaan.
Olin koko aamu- ja iltapäivän syöttänyt lasta, kun mun vanhemmat tuli katsomaan meitä ja ajattelin että no nyt se varmaan jaksaa olla vähän aikaa hiljaa että voi isovanhemmat tutustua ja pitää sylissä, mutta ei. Raastava huuto jatkui ja loppui vasta kun otin taas rinnalle ja siinä se oli sitten yöllä kahteen asti, kunnes kätilö sanoi että ihan kiva kun haluat imettää, mutta sun tarvis levätä välillä... Huutanut se oli siellä hoitajan hoivissakin lähes koko kaksi tuntia, tuttia ei huolinut. Ei sitä huolinut sitten lopulta koskaan, joka oli sitten toisaalta ihan hyvä...

Ja sen lisäksi että tyttö huusi paljon, ääni ei ollut yhtään sellainen vauvamainen, siis sellainen "vaimeampi" rääkymisääni kuten huomasin muilla vauvoilla ja myös esikoisella. Se ääni oli siis jotain käsittämätöntä. Yksi kätilökin siitä sanoi, että onpas erikoisen kova ääni vauvalle. Ja että ei ole hänelle ennen vauvat hermostunut niin paljon siitä kuulotestilaitteesta kun meidän tyttö...

Ja mua ahdisti hirveästi huonekaverin puolesta, tuntui koko ajan, että verhon takana ajateltiin että hiljennä se sun lapsesi. Tai siis kyllähän se hiljeni kun antoi ruokaa, mutta kyllä sekin oli ympäri vuorokauden tehtynä aika kuluttavaa... Ja kun tultiin sanomaan että nyt pitäis ainakin tunti olla syöttämättä että voidaan punnita... Jestas oli pitkä tunti.

Oli erityisen helpottavaa päästä kotiin rakkaan rääkyjän kanssa...
 
Meillä kans ensimmäinen huusi. Maito ei noussut eikä imuotetta saanut, lisämaitoa ei annettu kun ihan vähän. Oltaisko oltu 3 yötä sairaalassa, onneksi perhehuoneessa, mutta koko yö kannettiin huutavaa vauvaa.Eikä osannut olla jämäkkä ja vaatia sitä maitoa vielä kun ei kokemusta ollut mistään.
Toinen ei huutanut, mutta sille osasinkin vaatia maitoa tarpeeksi.
 
No ei hemmetissä se ainut syy ole, tai automaattinen syy, että niitten äidit ovat hylänneet vauvansa hoitajien huomaan kun kerran huutavat....

Senkin ainoan kerran kun minä tenavani jätin hoitajille kun niin ehdottivat, he kyllä kiikuttivat muksun äkkiä takaisin minulle kun hän alkoi itkeä.

Nuorimmainen syntyi vauhdilla ja ennenaikojaa ja kitisi jo sairaalassa liki taukoamatta, vaikka oli vieressä ja sylissä koko ajan.
 
toisen lapsen itku kuulostaa korvaan erilaiselta kun oman. mua välillä ärsytti hormonihöyryissä muiden itku, vaikka se on ihan normaalia :)
mun kolmas huusi jos ei ollu vieressä, sama jatkui kotona, oli takiainen. lievä koliikki.
ikävä vauvan itkua, on se silti kivempaa kun uhmaikäsen huutopotkuraivari :D
 
Meidän esikoinen aloitti tosi kovan itkun puolen vuorokauden ikäisenä eli tietenkin juuri yötä vasten. Sai lisämaitoakin, mutta ei auttanut mikään. Hoitajat itse ehdotti, että ottaisivat vauvan kansliaan, koska muuten samassa huoneessa ei olisi nukkunut kukaan. Aamulla todettiin, että vauvan tulehdusarvot olivat koholla ja siinä syy itkuisuuteen.
 
Mulla maito on noussut molempina kertoina vasta kolmantena päivänä oikein kunnolla. Siksi sairaalayöt on ollu levottomia vaikka muuten on rauhallisia vauvoja ollutkin.

Tän viimeisimmän kanssa meni molemmat yös valvoessa, vauva itki kun ei tullut kunnolla maitoa. Sitten jos vauva nukahti rinnalle, en saanut itse nukuttua, koska pelkäsin, että vauva tippuu sängystä tai kierähdän päälle. Siksi yritin siirtää vauvan aina omaan sänkyyn mutta viimeistään 30min kuluttua vauva heräsi taas huutamaan ja sama alkoi..
Lisämaitoa yritettiin antaa mutta eipä tuo tyytynyt siihenkään kovin hyvin.. Olisi rinnalla tahtonut nukkua koko ajan mutta en vaan uskaltanut nukahtaa niin.. ja jos olisin nukahtanut niin kuitenkin olisin työntänyt vauvan vahingossa sängyltä alas.. aika ahtaita noi sairaalan sängyt.
Ekana yönä koitti kätilökin jo rauhoitella vauvaa ja antaa maitoa ja tehä vaikka mitä mutta vähän heikoin tuloksin. Lisämaidon ansiosta vauva oksensi kaaressa mun päälle ja sai lähtee keskellä yötä etsimään varastosta uusia petivaatteita ja yövaatteita.

Kotiin, kun päästiin, annoin vauvalle tutin ja niin rauhoittui yöt. Ja oikeen rauhallinen vauva olikin. :)

No joo.. sääliksi kävi huonekaveri.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Mun lapsista yksi syntyi pirun pahalla tuulella, ja sitä riemua jatkuikin sitten parin vuoden ajan. Ei siinä vaan mikään auttanut. Ei ollut kertaakaan kansliassa :D Laitoksella hoitajatkin vähän nosteli kulmakarvojaan, kun navan puhdistuskin sai aikaan aivan järjettömän raivarin. Nykyään on iloinen 5-vuotias, tosin itkee vieläkin paljon useammin kuin nuo muut.

Luulen, että oli ja on vaan jotenkin herkkä kaikin puolin. Nykyään se onneksi ilmenee vähän monipuolisemmin.
Click to expand...

Oma esikoinen oli ihan samanlainen ja edelleen 4,5v tempperamenttinen tapaus :D. Kuopus taas tyytyväisenä nukkui vieressä ja imi tissiä välillä. Vaikka maito nousi vasta neljäntenä päivänä, ei juurikaan itkeskellyt. Samassa huoneessa oli ensimmäisen lapsen saanut äiti, jonka vauva huusi samanlailla kuin mun esikoinen, ja vaikka otti päähän , kun en saanut nukutuksi, enemmän säälin sitä äitiä ja tunsin sympatiaa, koska itse olin saman kokenut. Vauvoja on niin erilaisia ja toki allergiaa tai koliikkia monella huutajalla. Mun tytön käytin vyöhyketerapeutilla, maitoallergiatesteissä yms., mutta mitään ei löytynyt, on vaan tuliluonne :).
 
[QUOTE="vieras";29010345]Olen sairaalassa, siis synnyttänyt ja rauhallisen vauvani kanssa. Mietin vaan kun varsinkin öisin kuuluu kun pari vauvaa huutaa taukoamatta ja kurkkusuorana. Ovatkohan hoitajien hoidettavina, että äidit saisivat nukkua. Olisi ollut itselleni järkytys, jos oma lapsi olisi ollut jo heti synnyttyään vaikea. Oma vauva nukkuu niin paljon ettei muistaisi edes syödä. Esikoinen oli samanlainen. Vähän itkeskelleet molemmat tietysti, mutta pääosin rauhallisia.

Haluaisin kuulla, jos jonkun lapsi itkenyt paljon jo sairaalassa. Onko ollut jotain syytä. Miltä on tuntunut? Toivottavasti kukaan ei pahastu jos kysyn. Vähän pelottavaakin tuo, että mikä vauvoilla on hätänä. Sattuuko, vai mikä on.[/QUOTE]

Semmosta se on synnärillä ja kannattaisi jokaisen tulevan äidin saada "infoa" tuosta, että synnärillä ei välttämättä nukutakaan... :) Mulla itsellä eka oli suht "leppoisa" vastasyntynyt, joka tosin heräsi huonetoverin itkuihin, mutta tämä toinen... kaikkea muuta... yöt huusi ja päivät nukkui/ois nukkunut. Ja mulla hirveä paniikki, miten pidän sen hiljaisena, että koko osasto ei herää.
Ja lohdutukseksi sulle, mikäli nyt et ole provo niin, jos sulla ois ollut "vaikea" vauva niin varmasti olisit päässyt sen yli...
 
[QUOTE="sissi";29014089]Oma esikoinen oli ihan samanlainen ja edelleen 4,5v tempperamenttinen tapaus :D. Kuopus taas tyytyväisenä nukkui vieressä ja imi tissiä välillä. Vaikka maito nousi vasta neljäntenä päivänä, ei juurikaan itkeskellyt. Samassa huoneessa oli ensimmäisen lapsen saanut äiti, jonka vauva huusi samanlailla kuin mun esikoinen, ja vaikka otti päähän , kun en saanut nukutuksi, enemmän säälin sitä äitiä ja tunsin sympatiaa, koska itse olin saman kokenut. Vauvoja on niin erilaisia ja toki allergiaa tai koliikkia monella huutajalla. Mun tytön käytin vyöhyketerapeutilla, maitoallergiatesteissä yms., mutta mitään ei löytynyt, on vaan tuliluonne :).[/QUOTE]

Peesi tälle! Meillä eka poikanen kans suht rauhallinen eikä pienistä välitä nyt isompanakaan, mutta tämä toka... edelleen valvoo välillä öitä sekä päivisin ihme kiukkukohtauksia, vaikka ikää jo 2,5v.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa