Toggle sidebar

Sairaalan sarjan kätilöstä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mie

Vieras
Onko kaikki kätilöt yleensä tollasii että "ähkäse vähän" tai sitte hoputtaa (=kannustaa) "työnnä vaan, työnnä vielä, vähän vielä, hyvä, hyvä"
Kolme mäki oon synnyttänyt mut ei ole ykskään kätilö ikinä tollein ollut. Aina sanonut, että nyt saa ponnistaa ja sitten olen ponnistanut sen lapsen maailmaan. Ei mitään kommentteja siihen väliin että "hyvä hyvä hyvä vähän vielä noin just hyvä hyvä"

Hauska muuten toi sairaala sarjan synnyttäjä tänään, kun oli toinen vauva syntyny niin ennenkun toinen synty ni otti valokuvan siinä välissä :) Vissiin oli kipulääkkeet kohdillaan...
 
mulla oli mukava kätilö! Ei nyt ihan noin koko ajan kehunut, mutta kuitenkin kannusti ja kertoi koko ajan mitä pitää tehdä. Lopuksi vielä komensi, että nyt suu kiinni, eikä saa päästää pihaustakaan kun ponnistat. Käytä kaikki energia ponnistamiseen....ja neuvo auttoi, poika syntyi.
 
Esikoisen syntymässä käski kuvitella olevansa paskalla ja sillä samalla ohjeella kakkonenkin on tullu ja tää kolmonenkin. Muuten ei oo kannustutettu, kehuttu kyllä sitten lopuksi.
 
Mä toivoisin seuraavaan synnytkseen juuri tuollaista tsemppaavaa ja ohjaavaa kätilöä. Esikoisen synnytyksessä sattui olemaan vissiinkin ihan vastavalmistunut nuori kätilö, jolta ei juuri sanaa suusta irronnut. Kovasti olisin kaivannut ohjeita, mutta mitään en saanut. Vauva jouduttiin ottamaan lopulta imukupilla ulos, koska tilanne ei edennyt mihinkään suuntaan. Olen näin jälkikäteen ajatellut, että ehkä vauva olisi syntynyt ihan luonnollisesti ilman imukuppia, mikäli kätilö olisi ollut aktiivisempi.
 
Mulla oli esikoisen synnytyksessä (SKS) ihana kätilö, joka kannusti ja kehui neuvojen lisäksi. Teki sen kuitenkin sillein "luonnollisen" kuuloisesti, jos olis ollu joku tekopirteä teennäinen hyvä hyvä hyvä litania niin ei olis kivalta tuntunut :xmas:
 
siis mullakin on ollut mielestäni erittäin onnistuneet synnytykset ja kivat kätilöt (kätilöopistossa) mutta ei ne ole huutanu siellä jalkovälissä et nyt tekee tiukkaa mut anna tulla vaa...
 
Ehkä se on äidistäkin kiinni, että millaista tukea siinä ponnistusvaiheessa tarvitsee/haluaa. Toiset haluaa tehdä enempi omien tuntemusten mukaan, omaan tahtiin, kun taas toiset haluaa kuulla, että tekeekö oikein ja koska kannattaa jatkaa ja että kuinka paljon näkyy päätä ym.
 
mä taasen esikoisen synnytyksest en mitää muista(paitsi et uhkasin lopettaa hengittämäst ellei synny just),mut kuopuksen synnytys o tuorees muistis vaik aikaa onki jo koht 2v..kätilö neuvo ja pälätti koko ajan ja paineli mun mahaa ni sain tarpeekseni ja karjasin et älä vittu koske mua tai lähen kotii(pää näky jo)ja ei se kyl koskenukkaa sen jälkee eikä paljoo puhunukkaa!
 
Mulla on ollu kummassaki synnytyksessä sama kätilö, eroa synnytyksillä oli päivää vaille 3 vuotta. kätilö oli mukava ja kannusti, ei mitään huutosakki tyyliä mutta tsemppasi kovasti. kerto missä mennään. ponnistusvaihe esikoiselta 19min, kuopukselta 16min. LKS oli sairaalana. Liisa R oli kätilönä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa