Sain tänään tietää jotain kamalaa:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras."

Vieras
Yli 1,5vuotta sitten veriarvoissa oli häikkää, mutta ei löytynyt mitään syytä miksi näin. Joku aika sitten sain tietää sairastavani syöpää(en kerro tarkemmin missä niin ei tunnista kukaan) ja nyt sain tiedon, että on levinnyt mm. keuhkoihin. Nyt saan joka yskäisyllä muistutuksen taudista ja en tiedä miten tämän jaksan. Ennuste tosi huono ja tuskin nään ensi kesää. Ainoa mitä jaksan ajatella on tauti ja miten lapseni sen kestää, ja että myyn kaikki vaatteeni ja tavarani pois ennen kuolemaani niin ne ei ole muistuttamassa minusta ja siltä osin helpompaa. Pakko tätä olin johonkin purkaa. Pahinta tässä on, että nuorin on niin pieni, että olen sen kanssa kotona kaiket päivät enkä ole enää jaksanut edes ulos mennä. Lapsille olisi varmaan parempaa olla hoidossa, mutta haluaisin olla viime hetket niiden kanssa. En tiedä kumpi on parempi. Olen niin väsynyt sairauteni viedessä voimat:(
Jos joku kommentoi niin lähden koneelta ja käyn joskus myöhemmin lukemassa tätä.
 
Vaikka mitä kirjoittais, ei mikään kyllä lohduta. En toivo kenellekään samaa kohtaloa, enkä varsinkaan pienten lasten vanhemmille. Jos kuitenkin vielä olis paljon enemmän aikaa kuin mitä annettu ymmärtää.
 
ei voi muuta sanoa,kuin että yritä jotenkin elää niin kuin viimeista päivää...vaikka se onkin tosi tosi vaikeeta...mutta ettet sitten kadu myöhemmin,niin yritä edes. yritän ajatella omalle kohdalleni,niin toi tuli vaan mieleen... voimia! on elämä rankkaa..
 
[QUOTE="...";29217839]Oliks tää perjantaiprovo?[/QUOTE]

Sama on ollut aiemminkin. Sitten kun alkaa kyseleen miten tutkittu, ennustetta ja hoitoa, niin juttu lakkaa pelittämästä.
 
Eikö lääkäri viitsinyt tutkia kunnolla kun oireet tuli? Suomessa on kuitenkin hyvä mahdollisuus läpi valaista ihminen ja tutkia perin pohjin!? Eikö lääketiede täällä ole aika huippua kuitenkin?
 
Mitähän sitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa? Ehkä yrittäisin nauttia vielä rakkaitteni seurasta sen minkä pystyisin ja pyrkisin löytämään rauhan. Mitkään sanat eivät tietenkään lohduta kun tilanne on tuo.
 

Yhteistyössä