Sain juuri puhelun äidiltäni, ja olen todella järkyttynyt!

[sika]

TAustaa sen verran, että olen vuoden syönyt lääkkeitä masennukseen, ja olen kyllä jo kuvitellut olevani täysin kunnossa.
Edelleenkään en ole mikään kotitalous ihme, mutta olen kuvitellut, ettei meillä ole kuitenkaan epänormaalin sotkuista.

No, äsken soitti äitini ja kertoi olevansa todella huolissaan. Syynä se, kuinka järkyttävän sotkuinen kasvuympäristö lapsillani on. HÄn sanoi olevansa aidosti huolissaan, että joku päivä meistä tekee joku ilmoituksen lastensuojeluun.
Olen järkyttynyt, kuinka ihminen voi sokeutua näin, ettei näe todellisuutta ympärillään?

Pitäisi vissiin nyt sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa siivoamaan.

 

[hui]

:O

 

[Kyy]

:hug: Luutu käteen vain. Ensiksi tavarat paikoilleen ja sitten jokainen pinta erikseen. Eron huomaat sitten siivottuasi.

 

[höh]

Pyydä äitisi teille siivoamaan, jos hän on niin huolissaan ja sinä olet väsynyt.

 

[Ezmeralda]

Olisit sanonut että hän tulee auttamaan siivoamisessa.

 

[ap]

en mä ole väsynyt, ei vaan ole kiinnostanut pahemmin nuo kotityöt. Silti olen luullut, että ei täällä mitään epänormaalin sotkuista ole.
Ilmankos tuo mies aina niin kiukuissaan puhuuu mulle kotitöistä..

 

[Lupu]

Ja mikä sitten on kenenkin mielestä sotkuista? Oikeesti, jos häiritsee ja kerran tietää että sulla on ollut masennusta, niin tulkoon auttamaan. Mua suututtaa tommonen syyllistäminen.

 

[vieras]

nappaa yleiskuva ja laita tänne niin me kerrotaan onko ihan tavallista vai onko lähipiirillä jotenkin epänormaalit odotukset.

 

[vieras]

Täällä sama tilanne. Jouduin itse käymään sairaalassa (yllättäen) ja äiti ja isä tuli tänne ammaksi. En siis todellakaan ehtinyt siivota juuri mitään, kuten yleensä kun vanhempani ovat tulossa. No seuraavana päivänä isä soittaa että ootko miettiny et kysyn kodinhoitajaa avuksi. Enpä ole. Ei täällä saa jos ei ole jotain todella pakollista, jos sittenkään. Ja toiseksi se maksaa kymppejä per päivä. Samalla rahalla palkkaa siivousfirman. Mutta kun ei ole rahaa siihenkään.
Tiedän kyllä että täällä on jatkuva sotku ja kaaos. Mutta sitä on vaan eväät aika loppu kun käytännössä yksin hoitaa talon ja 6 lasta. En vaan keksi miten tähän saa muutosta aikaan..

 

[ap]

mä uskon että äitini on oikeassa. äitini on ollut mulle todell asuuri apu toipumiseni aikana, ja oli meillä parikuukautta töissäkin, auttamassa minua. Nyt täällä on kyllä oikeasti niin sotkuista, etten kehtaa edes tänne laittaa siitä kuvaa, kun en ole tänään edes tiskejä vielä laittanut.

tässä on nyt reilu tunti aikaa laittaa paikat kuntoon ennen kuin mies tulee töistä. olisi sillekin iloinen yllätys.

 

[vieras]

Paikat ojennukseen vaan... se piristää itseäkin kun on kiva katsella siistejä paikkoja ja on hyvä mieli kun on saanut aikaiseksi. Vaikka vähän jotain joulukoristeita vielä niin varmasti mieskin ilahtuu.

 

[ap]

tiskejäkään en saa laitettua muuta kuin kuopuksen päikkäreiden aikaan, se kun tykkää kiivetä tiskikooneeseen, tai heitellä astioita. ja kaikki aikaa menee sitten kiletämiseen ja pois viemiseen.

 

[LLL]

Itselläni neuropaattinen kipu ollut 10vuotta. Ja vasta nyt sain lääkärin, joka määräs jotain muutakin, kuin panacodia.. Olo on aivan mahtava, pystyn tekemään kotihommia ja niitä raskaimpiakin ilman, että se homma käy kipeää. Mahtava tunne aamulla herätä ilman kipua.
Olen yrittänyt pitää kodin siistinä, ihan aina ei ole onnistunut. Mutta ei siitä siivosta ois kyllä lsilmoitusta tekemään. Mutta nyt nuitten lääkkeiten turvin nousen tästä kipuhelvetistä <3
Ainiin, uusi lääkärini ilmoitti eilen, että mun 10vuotta lausunnot erikoislääkäriltä on olleet arkistossa, ei sähköisenä, eikä ykskään lääkäri tätä ennen ole vaivautunut etsimään papereita..

 

[heillo]

en mä ole väsynyt, ei vaan ole kiinnostanut pahemmin nuo kotityöt. Silti olen luullut, että ei täällä mitään epänormaalin sotkuista ole.
Ilmankos tuo mies aina niin kiukuissaan puhuuu mulle kotitöistä..

No eikös mies siivoa, jos sitäkin häiritsee sotku..?

 

[LLL]

Ainiin, oli tarkoitukseni kertoa, että ymmärrän ap:tä, koska kipu ja masis on aika likellä toisiaan. Voimia tarvi, että pystyin tarttumaan imuriin, tiskeihin jne.
Voimia, kyllä se aurinko joskus paistaa risukasaan

 

[Lilii lisänimetön]

No jos sekä sun äiti että sun mies on sitä mieltä, että teillä on likaista, ja itsekin sanot, että kotityöt ei kiinnosta niin luulen, että teillä sitten on oikeastikin sotkuista. Ei se talo itsekseen siivoudu. Päinvastoin kyllä, sotkeutuu kyllä itsestäänkin

 

[ap]

kyllä se joskus siivoaa.
Mutta tekee viikot raskasta fyysistä työtä, joten eipä siinä enää iltaisin paljoa jaksa kotitäitä tehdä.

 

[vieras]

lapset ehdottomasti mukaan kotitöihin. Ne tykkää siitä kun saa touhuta ja tuntee ittensä tarpeelliseksi, muista kehuja antaa.

 

[Helmat korvissa]

Ja mikä sitten on kenenkin mielestä sotkuista? Oikeesti, jos häiritsee ja kerran tietää että sulla on ollut masennusta, niin tulkoon auttamaan. Mua suututtaa tommonen syyllistäminen.

Eihän tuo mitään syyllistämistä ole!
Eikö ole eri asia jos siivous ei kiinnosta kuin se ettei masennuksen vuoksi jaksa? Tässähän ei siivous kiinnostanut (tai siihen ei omasta mielestä ollut tarvetta). Vai eikö masentuneelle saa puhua niistäkään asioista kritisoivasti mitkä eivät johdu masennuksesta?
Ap kertoi olevansa lääkityksellä ja kaikki siltä osin kunnossa. Miksi ihmeessä kaikkea pitäisi katsoa läpi sormien, koska on masennusta? Tiedän, että arki muuttuu sairastuessa raskaaksi, mutta ei kai sitä kukaan muutu täysin infantiksi.

 

[vieras]

Täällä sama tilanne. Jouduin itse käymään sairaalassa (yllättäen) ja äiti ja isä tuli tänne ammaksi. En siis todellakaan ehtinyt siivota juuri mitään, kuten yleensä kun vanhempani ovat tulossa. No seuraavana päivänä isä soittaa että ootko miettiny et kysyn kodinhoitajaa avuksi. Enpä ole. Ei täällä saa jos ei ole jotain todella pakollista, jos sittenkään. Ja toiseksi se maksaa kymppejä per päivä. Samalla rahalla palkkaa siivousfirman. Mutta kun ei ole rahaa siihenkään.
Tiedän kyllä että täällä on jatkuva sotku ja kaaos. Mutta sitä on vaan eväät aika loppu kun käytännössä yksin hoitaa talon ja 6 lasta. En vaan keksi miten tähän saa muutosta aikaan..

No ei ihme jos et jaksa. Eikä tarvikaan yksin jaksaa. Pystyisitkö sittenkin jotain siivousapua palkkaamaan, siihen saa verotuksessa kotitalousvähennystä? Tai pystyisikö isommat lapset tekemään jo osansa?

 

[ap]

sitä mä siis ajoin takaa tässä ketjussa, kuinka jäsrkyttynyt olen siitä, etten itse tajua kuinka sotkuista meillä on.
Minä kun olen aina kuvtellut, että mellä on normaalia pikkulapsiperheen kaaosta.
Shokki kuulla, ettei niin ole.

 

[vieras]

sitä mä siis ajoin takaa tässä ketjussa, kuinka jäsrkyttynyt olen siitä, etten itse tajua kuinka sotkuista meillä on.
Minä kun olen aina kuvtellut, että mellä on normaalia pikkulapsiperheen kaaosta.
Shokki kuulla, ettei niin ole.

Sekaista saa olla mutta ei likaista, on hyvä motto. Jos lattiat ja vessa alkaa olla oikeasti likaiset ja pölyä pyörii kaikkialla, niin on aika alkaa siivoamaan... jos on lelut ja vaatteet ympäriinsä ja sängyt petaamatta, niin ei ole niin vakavaa. Näin mun mielestä.

 

[Lilii lisänimetön]

sitä mä siis ajoin takaa tässä ketjussa, kuinka jäsrkyttynyt olen siitä, etten itse tajua kuinka sotkuista meillä on.
Minä kun olen aina kuvtellut, että mellä on normaalia pikkulapsiperheen kaaosta.
Shokki kuulla, ettei niin ole.

Oh, no hyvä jos silmät aukesi Eikös? Pieni kaaos (lelut sekaisin jne) on ihan normaalia, mutta jos on useimmiten likaista ja pölyistä, niin ei enää mene normaalin lapsiperhe-elämän piikkiin.

 

[Neith]

mie oon antanut piut paut noille ihmisille jotka mun talon sotkusta on valittanut, tulkoon siivoaman jos häiritsee.. mä siivoan sitten kunon pakko tai mua häiritsee.. masennus on siitä paska että joutuu oikeasti repimään niitä voimia tehdä arkisia asioita joten en aio polttaa itseäni loppuun jonkun selaisen takia mistä ei ole edes haittaa... täällä meillä nyt kuitenkaan ei ole mitään eläinten raatoja, kakkaa seinillä tai mikään minkä ei pitäisi niin ei elä eikä kasva karvaa...

 

[varjo]

Joo, ihan hyvä ohje on se että jos on likaista, niin tarvis tehdä jotain sille kokonaistilanteelle.

Mutta ymmärrän ap:ta, mulla on itselläni jo aika paljon parempi olo henkisesti romahduksen jälkeen, mutta edelleen olen vähän sokea kotitöille (ja aika monelle muullekin asialle) ja päivittäin on niin väsynyt olo, että jotenkin kaikki tuntuu liian kaoottiselta. Mutta pikku hiljaa tää menee parempaan suuntaan. Yhtenä päivänä olkkaria, toisena makkaria ja niin edelleen. Kotiapua on haettu, mutta eivät pidä meitä kiireellisinä. Mies on pitkiä päiviä töissä, ja mä olen kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa, ja niistä yks on erityislapsi.