Eli lopetetaanko ne kaikki muutkin harrastukset, jotka eivät tuo olennaista lisää parisuhteeseen tai perheeseen?
Baari "harrastuksena" ei minusta kuulu perhe-elämän pariin. Kokisin ainakin itse velvollisuudekseni huolehtia perheestäni ensi sijassa. Baariin ei yleensä ole hirveästi aikaa kasvatustyössä ja ajanviettopaikkana se on aika kyseenalainen varmaankin enemmistön mielestä, jos perhe on perustettu. Aihe esim. näyttää herättävän pahennusta suomalaisillakin nettipalstoilla. Jos ulkomailla asenteet ovat vielä tiukempia, myös asenne tähän kysymykseen lienee kielteisempi.
Parisuhteessa baari on ok, mutta ei liiallisena, koska siinäkin prioriteetit ovat muualla kuin baarissa käynnissä. Mitä tiiviimpää ja laajempaa yhdessäolo on, sen pienemmäksi baarin sektori siitä käy.
Olet sitäpaitsi väärässä. Oma aika ja omat harrastukset (järkevissä määrin) tuovat paljon lisää parisuhteeseen. Sillä tavalla sitä vauva-arkea jaksaa ja puolisonkin naama miellyttää. Parisuhteessa osapuolten mielenterveydellä luulisi olevan jotakin väliä? Silloinkin vaika kyseessä olisi sitten jotenkin rikkinäinen ihminen, joka haluaisi viettää aikaansa esimerkiksi baarissa jonkun yleishyödyllisen aktiviteetin sijaan.
Olet oikeassa... Järkevissä määrin. Tarkoitin edellä, että vaikutus ei ole suora vaan välillinen ja nykyideologian tuoma. Mutta rinnastatko baarin todella samaan kastiin kuin muun ajanvietteen ja oman ajan, joka tietenkin on tärkeää? Baari ei esim. edistä terveitä elämäntapoja tai mielekkäitä keskusteluja. Baarielämä voi olla suhteessa mauste, mutta kaukana pääasiasta.
Miksi rikkinäinen ihminen ylipäätään alkaisi seurustella? Se ei tunnu järkevältä valinnalta. Jos ei pysty huolehtimaan itsestään, miten voisi huolehtia toisesta ja perheestä?
Perhe-elämään täysillä heittäytyvät ja sinkkuminänsä hukkaavat ihmiset tuntuvat aika usein päätyvän loppujen lopuksi masentuneiksi ja ahdistuneiksi.
Tuolla logiikalla enemmistö perheistä olisi masentuneita. Edelleen, logiikallasi aikana ennen baareja jokainen perheelle omistautuva yksilö päätyi masentuneeksi ja ahdistuneeksi koska baareja ei ollut.
Eikä se edes välttämättä ole mikään "sinkkuminä", vaan sitä baarissa käyntiä on harrastettu pariskuntana.
Laadukas parisuhde ei kuitenkaan voi koostua baarissa käymisestä olennaiselta osaltaan. Ainakaan mitä itse tunnen parisuhdepsykologiaa.
Miten luulet, että tuollaiset yhteiskunnalliset normit joskus muuttuvat? Vai väitätkö että ne eivät muutu? Ja kuka määrittelee kuinka laajasti joku normi on levinnyt ja kuinka tiukasti sitä tulisi noudattaa? Minusta perustelu "x:n nyt vaan ei ole sopivaa tehdä x:ää" ei itsessään ole mikään perustelu millekään, vaikka mukaan heittelisikin vähän hienompia termejä.
Normit eivät muutu kovin nopeasti. Baareilu on aika uusi juttu niihin nähden. Kyse ei ole agentista, joka määrittäisi normeja, asia ei ole niin yksinkertainen. Et voi nähdäkseni johtaa siitä, että agenttia ei löydy, että normeja ei ole olemassa. En myöskään ole puhunut mitään aste-eroista normien yhteydessä, koska ne ovat aika joustamattomia, koska ovat jaettuja. Mitä tulee normien levinneisyyteen, pitäisin sitä, että raskaana olevan naisen normistoon ei kuulu baareilu ja terasseilla olo, lähes kaikkialla vallitsevana päätellen siitä, että edelläkävijämaa Suomessakin ko. normi on niin yleinen.
[/QUOTE]
