se oli ihan hirveetä! lähin töistä aijemmin pois, tulin lasten kanssa kotiin aivan rutiininomaisesti, kävelin silmät kiinni kun tuntu että pää räjähtää! sen muistan että kävelin päin punasia (luojan kiitos siihen aikaan illasta ei autoja kulkenu paljon), meinasin sellaselta teinipoikalaumalta pyytää apua kun tuntu että rattaat paino miljoonan,joka askel tuntu ihan helvetilliseltä. itkua väänsin ulko-ovella kun en meinannu saada avainta siihen saamarin reikään, pääsin sisälle ja oksensin.
seuraava muistikuva illasta oli se, että heräsin telkkarin ääneen, olin sängyssä, lapset oli nukkumassa, pää ei ollukaan räjähtäny, olo oli vähän helpompi.
oikeesti todella pelottavaa kun on muistikin menny!
ei nyt montaa tuntia, mutta silti...
seuraava muistikuva illasta oli se, että heräsin telkkarin ääneen, olin sängyssä, lapset oli nukkumassa, pää ei ollukaan räjähtäny, olo oli vähän helpompi.
oikeesti todella pelottavaa kun on muistikin menny!