sain ahdistukseen lääkkeet

[ymmällään]

mulla taas mies ei ymmäärä eikä halua edes ymmärtää näitä juttuja.. se luottaa siihen että kun ikävistä asioista ei puhu, ne menee pois...
no, tämä ikävä asia kyllä tosissaan nyt sitten lähtee pois... en jaksa ruveta nyt selvittelemään näitä sotkuja sen kanssa.. ja kylmä fakta on että sitä petin, joten kun en kerran sitä voi sille kertoa, ja itseäni en jaksa pakottaa valehtelemaan niin lopetan koko paskan.. en halua kuitenkaan sitä turhaan loukata..

Toivon todellakin, että lähtee
Voikun sais sellasia taikanappeja, et muuttus kerralla taas "normaaliksi".
Nykyään kun tuntuu, että se harvoin olen enää oma itseni
:/

joo, normaalina olo ois melko kivaa.. osais arvostaa itseään, olla ylpeä itsestään ja ois tyytyväinen elämäänsä... mikä ihana utopia

 

[samperi]

joo, normaalina olo ois melko kivaa.. osais arvostaa itseään, olla ylpeä itsestään ja ois tyytyväinen elämäänsä... mikä ihana utopia

Utopia todellakin

 

[ymmällään]

 

[ymmällään]

taitaa se karu todellisuus olla mun kohdalla ainakin että hienoa olis jos edes oppisi pitämään itsestään...

 

[samperi]

taitaa se karu todellisuus olla mun kohdalla ainakin että hienoa olis jos edes oppisi pitämään itsestään...

Joo,itseinho on mullakin aika voimakas-mutta sitten ei osaa asialle muka tehdä mitään :/

 

[ymmällään]

taitaa se karu todellisuus olla mun kohdalla ainakin että hienoa olis jos edes oppisi pitämään itsestään...

Joo,itseinho on mullakin aika voimakas-mutta sitten ei osaa asialle muka tehdä mitään :/

no, mä oon yrittänyt mutta plastiikka kirurgiin ei ole varaa.. luonnetta ei niin helpolla muutetakkaan ja kaikki vanhat ongelmat estää mua muutamasta omaa suhtautumistani muihin ihmisiin..
eli taidampa jäädä tälläiseksi
mutta jos sen edes oppisi hyväksymään..
iloista ja avointa musta ei saa tekemälläkään

 

[samperi]

no, mä oon yrittänyt mutta plastiikka kirurgiin ei ole varaa.. luonnetta ei niin helpolla muutetakkaan ja kaikki vanhat ongelmat estää mua muutamasta omaa suhtautumistani muihin ihmisiin..
eli taidampa jäädä tälläiseksi
mutta jos sen edes oppisi hyväksymään..
iloista ja avointa musta ei saa tekemälläkään

Ihan sama juttu mulla!!!
Miä taas tuppaan olemaan liiankin avoin, mutta puhun yleensä vaan asian vierestä tai muuten vaan vähättelen "ongelmiani"

 

[ymmällään]

mä taas en osaa ottaa positiivista palautetta vastaan, otan sen suoraan vittuiluna.. en uskalla puhua vieraille ihmisille.. hermostun jos joudun olemaan huomion keskipisteenä.. ahdistun suurissa ihmismäärissä.. tuntuu kuin kaikki osoittais sormella ja naurais..
ja sitte kyllä vähättelen omia ongelmia tai suoraan väitän että ongelmia ei ole... kun ajattelen että ei ne kuitenkaan ketään kiinnosta.. ja kukaan ei kuitenkan niissä voi auttaa...

luin just tosta lääkkeen tiedoista että voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta.. se on pahempi juttu kun painan muutenkin enää vain 55 kiloa (pituutta on 178cm) ja yhtään en saisi laihtua enempää.. kait se on vaan väkisin syötävä..

 

[samperi]

mä taas en osaa ottaa positiivista palautetta vastaan, otan sen suoraan vittuiluna.. en uskalla puhua vieraille ihmisille.. hermostun jos joudun olemaan huomion keskipisteenä.. ahdistun suurissa ihmismäärissä.. tuntuu kuin kaikki osoittais sormella ja naurais..
ja sitte kyllä vähättelen omia ongelmia tai suoraan väitän että ongelmia ei ole... kun ajattelen että ei ne kuitenkaan ketään kiinnosta.. ja kukaan ei kuitenkan niissä voi auttaa...

luin just tosta lääkkeen tiedoista että voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta.. se on pahempi juttu kun painan muutenkin enää vain 55 kiloa (pituutta on 178cm) ja yhtään en saisi laihtua enempää.. kait se on vaan väkisin syötävä..

Joo, mulle on ihan turha antaa palautetta :ashamed:
mies ei uskalla mitään kohta sanoa, kun vedän kaikesta herneen nekkuun
Suuret ihmismäärät ei oo muakaan varten, mut lääkityksen avulla niissä pystyy nykyään jo olemaan

Mä aina ajattelen, et tää paha olo on vaan väliaikaista, enkä suostu ajattelee, että tätä on kestäny jo vuosia
Välillä tuntuu, ettei yksinkertasesti kestä tätä "painetta"
Ammulla viimeksi mietin taas, että jos tekis ihan pienen pienen vekin jonnekki, mistä sitä ei huomaa :ashamed:

 

[ymmällään]

mä taas en osaa ottaa positiivista palautetta vastaan, otan sen suoraan vittuiluna.. en uskalla puhua vieraille ihmisille.. hermostun jos joudun olemaan huomion keskipisteenä.. ahdistun suurissa ihmismäärissä.. tuntuu kuin kaikki osoittais sormella ja naurais..
ja sitte kyllä vähättelen omia ongelmia tai suoraan väitän että ongelmia ei ole... kun ajattelen että ei ne kuitenkaan ketään kiinnosta.. ja kukaan ei kuitenkan niissä voi auttaa...

luin just tosta lääkkeen tiedoista että voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta.. se on pahempi juttu kun painan muutenkin enää vain 55 kiloa (pituutta on 178cm) ja yhtään en saisi laihtua enempää.. kait se on vaan väkisin syötävä..

Joo, mulle on ihan turha antaa palautetta :ashamed:
mies ei uskalla mitään kohta sanoa, kun vedän kaikesta herneen nekkuun
Suuret ihmismäärät ei oo muakaan varten, mut lääkityksen avulla niissä pystyy nykyään jo olemaan

Mä aina ajattelen, et tää paha olo on vaan väliaikaista, enkä suostu ajattelee, että tätä on kestäny jo vuosia
Välillä tuntuu, ettei yksinkertasesti kestä tätä "painetta"
Ammulla viimeksi mietin taas, että jos tekis ihan pienen pienen vekin jonnekki, mistä sitä ei huomaa :ashamed:

no, mulla on tällä hetkellä käsissä paloarpia.. paranemassa mutta vielä näkyvillä... sitten kun olin pienessä sievässä niin poltin kämmenselkään tupakalla ihan kunnon jäljen.. sitä on aika vaikea peittää.. mutta onneksi olen hyvä valehtelemaan näiden jälkien alkuperän.. mulla oli viimeyönä tosi tiukka paikka kun olin yksin himassa eikä ketään kenelle jutella... mutta sain kuitenkin estettyä itseäni.. vielä jotenkin järki toimii tässä.. heikosti, mutta toimii...

 

[samperi]

no, mulla on tällä hetkellä käsissä paloarpia.. paranemassa mutta vielä näkyvillä... sitten kun olin pienessä sievässä niin poltin kämmenselkään tupakalla ihan kunnon jäljen.. sitä on aika vaikea peittää.. mutta onneksi olen hyvä valehtelemaan näiden jälkien alkuperän.. mulla oli viimeyönä tosi tiukka paikka kun olin yksin himassa eikä ketään kenelle jutella... mutta sain kuitenkin estettyä itseäni.. vielä jotenkin järki toimii tässä.. heikosti, mutta toimii...

kiva aina näin kesällä huomata talven saldo..
Ei tartte paljoo hamettakaan päälle laittaa, kun niin tuoreita vekkejä viel jaloissa

Hyvin tuntuu olevan mullakin tuo järjenjuoksu heikkoa

 

[ymmällään]

no, mulla on tällä hetkellä käsissä paloarpia.. paranemassa mutta vielä näkyvillä... sitten kun olin pienessä sievässä niin poltin kämmenselkään tupakalla ihan kunnon jäljen.. sitä on aika vaikea peittää.. mutta onneksi olen hyvä valehtelemaan näiden jälkien alkuperän.. mulla oli viimeyönä tosi tiukka paikka kun olin yksin himassa eikä ketään kenelle jutella... mutta sain kuitenkin estettyä itseäni.. vielä jotenkin järki toimii tässä.. heikosti, mutta toimii...

kiva aina näin kesällä huomata talven saldo..
Ei tartte paljoo hamettakaan päälle laittaa, kun niin tuoreita vekkejä viel jaloissa

Hyvin tuntuu olevan mullakin tuo järjenjuoksu heikkoa

noh, aina ei voi voittaa.. ei edes joka kerta

pitää vaan muistaa vänha teini viisaus.. kun elämä antaa sinulle sitruunoita... tee niistä mehua
mä oon ottanut aikoja sitten pukeutumis tyyliksi pitkät lahkeet

 

[ymmällään]

siis shortsit on polviin asti.. ja biksuissa mä nyt en muutenkaan kehtaa liikkua.. palaa vielä viettomien ihmisten verkkokalvot..
mitään ulkonäkö komplekseja mulla...

 

[LisaMarie]

Mulla on diagnooseja, jotka ite olen nähny, ollu F34 ja F41, pitkäaikainen mielialahäiriö ja ahdistuneisuushäiriö ja sain siihen Cipralexia. Mulla se autto aivan heti! Viikossa olin eri ihminen. Tosin multa löytyi selitykseksi ADHD, eli se yleinen sählääminen, säätäminen ja elämisen vaikeus ei hävinny mihinkään, mutta nyt sen osaa ottaa huumorilla =)
Se ensimmäinen dignoosi, eli pitkittynyt masennus, tuli osapuilleen 7 vuoden terapiassa käynnin jälkeen...eli olin aika hyvä peittelemään siellä. Vaan kun sinne ei ikinä päässy just kun on "tilanne päällä" eikä stä osaa itekkään selittää sitten kun tilanne on ohi.
Mä en ole koskaan ollu hirveän itsetuhoinen, mutta mun bravuuri oli pultit liikenteessä, kaasupohjaan vaan aina kun joku sanoi poikkipuolisen sanan...

 

[samperi]

siis shortsit on polviin asti.. ja biksuissa mä nyt en muutenkaan kehtaa liikkua.. palaa vielä viettomien ihmisten verkkokalvot..
mitään ulkonäkö komplekseja mulla...

Juu ja mä olen mielestäni niiiin läski (170/60)

 

[samperi]

Mulla on diagnooseja, jotka ite olen nähny, ollu F34 ja F41, pitkäaikainen mielialahäiriö ja ahdistuneisuushäiriö ja sain siihen Cipralexia. Mulla se autto aivan heti! Viikossa olin eri ihminen. Tosin multa löytyi selitykseksi ADHD, eli se yleinen sählääminen, säätäminen ja elämisen vaikeus ei hävinny mihinkään, mutta nyt sen osaa ottaa huumorilla =)
Se ensimmäinen dignoosi, eli pitkittynyt masennus, tuli osapuilleen 7 vuoden terapiassa käynnin jälkeen...eli olin aika hyvä peittelemään siellä. Vaan kun sinne ei ikinä päässy just kun on "tilanne päällä" eikä stä osaa itekkään selittää sitten kun tilanne on ohi.
Mä en ole koskaan ollu hirveän itsetuhoinen, mutta mun bravuuri oli pultit liikenteessä, kaasupohjaan vaan aina kun joku sanoi poikkipuolisen sanan...

60.31 on mun diagnoosi :wave:
Pitäs olla joku terapeutti, joka olis käytössä 24/7, tuo on niin totta

 

[ymmällään]

mulla ei vielä mitään diagnooseja ole.. katsotaan nyt.. mutta lääkäri totesi että olen enemmänkin ahdistunut kuin masentunut...

 

[samperi]

mulla ei vielä mitään diagnooseja ole.. katsotaan nyt.. mutta lääkäri totesi että olen enemmänkin ahdistunut kuin masentunut...

Mullekkaan eivät millään meinannu kertoo, et mikä mulla on
Piti oikein vaatimalla vaatia joku diagnoosi

Vaikea masennus mulla oli aikanaan ja sitten tuo paniikkihäiriö vielä kiusaa

*muuten ihan kiltti ja normaali ihminen*

 

[LisaMarie]

Mulla on diagnooseja, jotka ite olen nähny, ollu F34 ja F41, pitkäaikainen mielialahäiriö ja ahdistuneisuushäiriö ja sain siihen Cipralexia. Mulla se autto aivan heti! Viikossa olin eri ihminen. Tosin multa löytyi selitykseksi ADHD, eli se yleinen sählääminen, säätäminen ja elämisen vaikeus ei hävinny mihinkään, mutta nyt sen osaa ottaa huumorilla =)
Se ensimmäinen dignoosi, eli pitkittynyt masennus, tuli osapuilleen 7 vuoden terapiassa käynnin jälkeen...eli olin aika hyvä peittelemään siellä. Vaan kun sinne ei ikinä päässy just kun on "tilanne päällä" eikä stä osaa itekkään selittää sitten kun tilanne on ohi.
Mä en ole koskaan ollu hirveän itsetuhoinen, mutta mun bravuuri oli pultit liikenteessä, kaasupohjaan vaan aina kun joku sanoi poikkipuolisen sanan...

60.31 on mun diagnoosi :wave:
Pitäs olla joku terapeutti, joka olis käytössä 24/7, tuo on niin totta

Niinpä...Mulla tuskin vielläkään olis mitään selvyyttä mistään, mutta kun mies tuli mukaan ja kertoi yhden viikonlopun saldon terapeutille, just kun mä olin omasta mielestäni terveempi, järkevämpi ja arvostelukykyisempi kuj koskaan ennen

 

[LisaMarie]

mulla ei vielä mitään diagnooseja ole.. katsotaan nyt.. mutta lääkäri totesi että olen enemmänkin ahdistunut kuin masentunut...

Mullekkaan eivät millään meinannu kertoo, et mikä mulla on
Piti oikein vaatimalla vaatia joku diagnoosi

Vaikea masennus mulla oli aikanaan ja sitten tuo paniikkihäiriö vielä kiusaa

*muuten ihan kiltti ja normaali ihminen*

Ei mullekaan ole sanottu mitään, muta noi olen nähny jossain lääkärin laskussa. Terapeutti sanoi joskus, ettei mielellään aseta kovin vahvoja ja määrääviä diagnooseja, koska ne voi haitata toipumista, niiden korostamisesta voi tulla rooli, jonka taa menee suojaan "en mä voi kun mulla on..."

 

[samperi]

Niinpä...Mulla tuskin vielläkään olis mitään selvyyttä mistään, mutta kun mies tuli mukaan ja kertoi yhden viikonlopun saldon terapeutille, just kun mä olin omasta mielestäni terveempi, järkevämpi ja arvostelukykyisempi kuj koskaan ennen

Mulle kanssa mies aina alkaa välillä huomauttelee, et ootko muistanu syyä lääkkeitä

Kerran ollaan yhessä käyty tarapiassa, eipä siitä paljon hyötyä ollu, kun miä en ota mitään negatiivistä palautetta vastaan, niin paljon uskalla mieskään mitää sanoa :ashamed:

 

[samperi]

Ei mullekaan ole sanottu mitään, muta noi olen nähny jossain lääkärin laskussa. Terapeutti sanoi joskus, ettei mielellään aseta kovin vahvoja ja määrääviä diagnooseja, koska ne voi haitata toipumista, niiden korostamisesta voi tulla rooli, jonka taa menee suojaan "en mä voi kun mulla on..."

Mulle taas diagnoosi oli suuri helpotus, se selitti niin paljon sitä, et miks miä oon tällänen "köhelö"

Välillä kyllä käytän just tuota " yritä ymmärtää, mä olen hullu"

Jossain luki tiivistettynä tuosta rajatilasta, että ilkeä, mutta ei tahallaan, mikä pitää kyllä paikkansa

 

[LisaMarie]

Mulle taas diagnoosi oli suuri helpotus, se selitti niin paljon sitä, et miks miä oon tällänen "köhelö

Mulle ADHD tieto oli vastaava helpotus. Ei mulla varmaan virallista diagnoosia ole, koska ei ole tehty neurologiaia testejä, mutta hoitoa saan sen mukaan ja lääkityskin vaihtuu pian Cipralexista Concerttaan, eli keskushermostostimulanttiin.

 

[harmaatakin harmaampi]

Ymmällään+samperi. Ootteko lukeneet Ben Malisen Häpeän monet kasvot? Tai Tommy Hellstenin kirjoja(Hellstenissä häiritsee lievä uskonnon esiin tuominen). Itse löysin niistä selvyyttä omaan masennukseen ja siihen miks jotkut asiat menee aina päälaelleen vaikka ihan muuta aikos. Ihme etteivät oo sulle "ymmällään" antaneet nukahtamislääkkeitä. Oma lekurini aikanaan kehuskeli, että ne on siitä hyviä et jos tarvii niin on hetkessä toimintakunnossa. Oli itse syönyt niitä kun hoiti dementoitunutta isäänsä. Omasta kokemuksesta kyllä sanon samaa. Tosin nyt olen ollut "kuivilla" nukahtamislääkkeistä puoli vuotta (jippii...). Noitten masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia ei kannata säikähtää, ainakin itsellä tuli esiin kaikki yleisimmät. Mut kyllä olokin rupes sitten kirkastumaan neljän viikon jälkeen. Mut pitkä aika se on odottaa, että selviäis elävien kirjoihin. Mulla oli diagnoosina keskivaikea/vaikea masennus+ahdistus ja kyllä siitä noustiin, tosin uusimis riskihän siinä on. Vuoden terapiasta en kyllä kokenut saavani hirveesti hyötyä. Voihan se olla, että loppuikänsä napsii tabuja...mut eipähän tärise suihkun alla ahdistustaan ja mieti miten jaksaa siihen asti kun pääsee nukkumaan lääkkeitten voimalla. Joo ja minuakin on pidetty vahvana, suorastaan kovana ihmisenä.

 

[samperi]

Ymmällään+samperi. Ootteko lukeneet Ben Malisen Häpeän monet kasvot? Tai Tommy Hellstenin kirjoja(Hellstenissä häiritsee lievä uskonnon esiin tuominen). Itse löysin niistä selvyyttä omaan masennukseen ja siihen miks jotkut asiat menee aina päälaelleen vaikka ihan muuta aikos. Ihme etteivät oo sulle "ymmällään" antaneet nukahtamislääkkeitä. Oma lekurini aikanaan kehuskeli, että ne on siitä hyviä et jos tarvii niin on hetkessä toimintakunnossa. Oli itse syönyt niitä kun hoiti dementoitunutta isäänsä. Omasta kokemuksesta kyllä sanon samaa. Tosin nyt olen ollut "kuivilla" nukahtamislääkkeistä puoli vuotta (jippii...). Noitten masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia ei kannata säikähtää, ainakin itsellä tuli esiin kaikki yleisimmät. Mut kyllä olokin rupes sitten kirkastumaan neljän viikon jälkeen. Mut pitkä aika se on odottaa, että selviäis elävien kirjoihin. Mulla oli diagnoosina keskivaikea/vaikea masennus+ahdistus ja kyllä siitä noustiin, tosin uusimis riskihän siinä on. Vuoden terapiasta en kyllä kokenut saavani hirveesti hyötyä. Voihan se olla, että loppuikänsä napsii tabuja...mut eipähän tärise suihkun alla ahdistustaan ja mieti miten jaksaa siihen asti kun pääsee nukkumaan lääkkeitten voimalla. Joo ja minuakin on pidetty vahvana, suorastaan kovana ihmisenä.

Kovana ihmisenä minuakin pidetään

Noita kirjoja en oo lukenu, netistä tietoa oon paljon ettiny

Terapiasta mäkään en vielä oo saanu hyötyä, vaikka vuosia olen käynyt useammankin terapeutin luona
Ja loppuelämän varmaan joutuu noita syömään.
Kun joskus pääsis edes siihen, että saa unta ilman lääkkeitä, niin siitäkin olisin onnellinen