omat varakkaat vanhempani ovat valinneet itsekkyyden: aikanaan hoidattivat omat lapsensa (minut ja sisarukseni) omilla isovanhemmillaan, siis kaikki viikonloput, lomat ja muut, mutta itse valitsivat sen että eivät ole hoitaneet eivätkä aio hoitaa omia lapsenlapsiaan KOSKAAN. Mitään lahhjoja ei ole koskaan tullut (ei joulu-, synttäri tms) eikä edes mitään korttia, puhelinsoittoa tai kyläilyä. Lapsenlapset eivät vaan nappaa koska kaikki aika ja raha nyt oloneuvoksina pitää sijoittaa heihin itseensä eli harrastuksiin, matkusteluun ja muuhun hedonistiseen toimintaan.
Toki kukin valitsee tyylinsä ja minulla ei kai ole sanottavaa aikuisten ihmisen valintoihin, mutta totta mooses minuakin surettaa ja katkeroittaa kun ei ole lapsilla isovanhempia eikä isovanhemmat vaivaudu edes käymään. Nuorinta lasta ovat nähneet kerran, ja ketään ei ole koskaan otettu syliin tai viitsitty edes puhua lapselle suoraan.
Ja kyllä, olen totta hemmetissä todella kateellinen niille joilla isovanhemmat osallistuvat elämään ja hoitavatkin joskus. En siis tietenkään ole toisen onnesta katkera, mutta väkisinkin oma osattomuus asian suhteen oikein korostuu kun naapureissa isovanhemmat auttavat koko ajan ja päivittäin lastenhoidossa ja ovat lapsille selkeästi rakkaita ja tärkeitä ihmisiä.