Varmasti aika pitkälle sama juttu, kuin esim. työuupumuksen kanssa: sitä aina oletetaan, että jaksaa ja jaksaa. On myös hurjan hankalaa sanoa, että töitä on enemmän kuin yksi ihminen ehtii tehdä, kun heti tulee olo, että enkö riitä, enkö ole tarpeeksi tehokas, enköenköenkö... Ja tää kaikki, vaikka tismalleen tietää tehneensä parhaansa ja vähän ylikin.
Samoin mulla on just nyt sellainen olo, että tällä hetkellä riivaava flunssa on vain kestettävä, kun ""ei ole kuumettakaan"", vaikka varsin hyvin tiedän että kuume ei ole mikään ainoa ja pyhä asia joka oikeuttaa lepolomaan. Hohhoi, että sitä osaa joskus tehdä itselleen elämän hankalaksi, eikö?
Nyt tosiaan rv 22 on kuten sanottu mitä mainioin olo, mutta olen jo alkanut kouluttaa itseäni siihen, että jos heikko selkä temppuilee, sen kanssa voi ja pitää jäädä lomalle jo aiemmin (vaikka ei tosiaan olisi varaa tipahtaa kelan rahoille) ja kaikkein vähiten pitää miettiä muiden mielipiteitä, koska vauvan ja oma terveys ovat kuitenkin tärkeimmät.
Hyvät voinnit kaikille, ja jos vointi ei ole hyvä, niin sairaslomalle lomps vaan! Jos lääkäri sen suo...