Säälin poikien äitejä. :(

  • Viestiketjun aloittaja "Nina"
  • Ensimmäinen viesti
njooh
Odotusaikana ihan vähän ehkä toivoin tyttöä, jotenkin tuntui, että sitä osaisi tavallaan luontevammin olla tyttölapsen kanssa, leikkiä jne. Emme kysyneet ultrassa sukupuolta, kun asialla ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä sinänsä, lasta oltiin toivottu jo todella pitkään. Synnytyksessä kun kätilö antoi pikkuruisen pojan syliini, niin tyttömietteet unohtui sen siliän tien! Meillä on ihan mahtava pieni poika, maailman suloisin ja kivoin poikanen! Jos saadaan joskus toinen lapsi, niin en enää mieti, kumpiko olis kivempi saada, vaan tiedän, että se on se lapsi itse persoonallisine ominaisuuksineen, mitä rakastaa, ei sukupuolella ole mitään väliä :)

Aloitus oli toki provo, ja harvinaisen paska provo, mutta ihan sama :D
 
"heh"
[QUOTE="veera";29851777]Mä halveksin poikien äitejä.[/QUOTE]

Vanha ketju uuteen nousuun :)

Itse poikien äitinä ja yhden tytön äitipuolena olen huomannut että pojat on paljon mutkattomampia ja reilumpia, iloisia. Tyttö kiukuttelee ja murjottaa joutavista, valehtelee kaikesta mahdollisesta,oma aloitteellisuus puuttuu ja kaikkea saa olla neuvomassa (samoja asioita poika tekee nuorempana itsenäisesti), kiusaa, eikä osaa ajatella omaa napaa pidemmälle. Ja tyttö vielä vanhin, niin vois odottaa häneltä enemmän.

En ole kaivannut tyttöä poikien jatkoksi, ja hän ei ole ainut tyttö jossa olen vuosien aikana nähnyt kyseisiä piirteitä, ovat jollainlailla hankalampia.....
 
vierass
itsellä 3 poikaa ja 1 tyttö. ja ihanaa että on molempia sukupuolia, oppii pojat kuinka tyttö käyttäytyy tilanteissa ja toisinpäin. :) ihanan suojelevaisia isoveljet on jo nyt siskoaan kohtaan <3
 
ei aina helppoa
Pelkästään tyttöjen äitinä on rasittavaa ja ärsyttävää ollut ainainen kateus ja riita siitä mitä joku toinen on saanut tai voi saada. Mitään ei suotaisi siskoille ja kaikki mitä joku on saanut lasketaan onko joku toinen saanut enemmän. Marisemisen kuunteleminen on vienyt välillä hermot.
 

Yhteistyössä