V
vieras
Vieras
:saint:
Kuinka moni miettii, että mitenköhän sen lapsen kävi, josta palstalla luin? (tässä tapauksessa en tarkoita kuolemansairaita tai mitään vakavaa, vaan arkipäivää, joka oli erinlainen kuin meidän)
Mietitäänkö tätä lasta sen jälkeen kuin, ollaan poistuttu palstalta?
Esimerkkinä.
Kuka miettii vielä sen jälkeen, kun punainen raksi on hiiren kautta napsahtanut, että mitenköhän se harmaan vierailijan lapsi oikeasti pärjää siellä päiväkodissa?
No, jos vastaus on (ja tässä tapauksessa vastaatte itsellenne, joten valehteluhan ei luonnollisesti kannata) kyllä, ette kiillota sädekehää, vaan olette aidosti huolissanne toisen ihmisen lapsesta.
Jos vastaus oli ei, en ajattele, niin voidaan reilusti sanoa (ja voitte reilusti myös myöntää, koska edelleenkin vastaatte itsellenne) että kiillotin vain sädekehääni. Koska en oikeasti jaksa murehtia jokaisen lapsen kohtaloa.
Jatkan tätä samaa, mitä jo tuossa edellä ohimennen vihjaisemassa ketjussa jo mainitsin: Arvostus lähtee teistä itsestänne, jos ette arvosta itse itseänne, ei kukaan muukaan teitä arvosta!
Niinpä, antakaa ihmiset tekee omat ratkaisunsa, älkääkö ajatelko olevanne parempia, koska olette tehneet yleisemmin hyväksytymmän ratkaisun. Se paljastaa vain sen, turhautumisen mitä koette. Tehkää jotakin mieluummin sille turhautumiselle.
:saint:
Kuinka moni miettii, että mitenköhän sen lapsen kävi, josta palstalla luin? (tässä tapauksessa en tarkoita kuolemansairaita tai mitään vakavaa, vaan arkipäivää, joka oli erinlainen kuin meidän)
Mietitäänkö tätä lasta sen jälkeen kuin, ollaan poistuttu palstalta?
Esimerkkinä.
Kuka miettii vielä sen jälkeen, kun punainen raksi on hiiren kautta napsahtanut, että mitenköhän se harmaan vierailijan lapsi oikeasti pärjää siellä päiväkodissa?
No, jos vastaus on (ja tässä tapauksessa vastaatte itsellenne, joten valehteluhan ei luonnollisesti kannata) kyllä, ette kiillota sädekehää, vaan olette aidosti huolissanne toisen ihmisen lapsesta.
Jos vastaus oli ei, en ajattele, niin voidaan reilusti sanoa (ja voitte reilusti myös myöntää, koska edelleenkin vastaatte itsellenne) että kiillotin vain sädekehääni. Koska en oikeasti jaksa murehtia jokaisen lapsen kohtaloa.
Jatkan tätä samaa, mitä jo tuossa edellä ohimennen vihjaisemassa ketjussa jo mainitsin: Arvostus lähtee teistä itsestänne, jos ette arvosta itse itseänne, ei kukaan muukaan teitä arvosta!
Niinpä, antakaa ihmiset tekee omat ratkaisunsa, älkääkö ajatelko olevanne parempia, koska olette tehneet yleisemmin hyväksytymmän ratkaisun. Se paljastaa vain sen, turhautumisen mitä koette. Tehkää jotakin mieluummin sille turhautumiselle.
:saint: