SADATTELUA exästä, lasten isästä?

on se vaan niin hienoa, että ihmisellä on noita oikeuksia mut ei sitten yhtään vastuuta.
koko viime viikko sairastettiin ja vihdoin ja viimein uskallettiin perjantaina ensin kauppaan ja sitten lapset menivät isän luokse viikonlopun viettoon.
kerroin tilanteesta.
nyt kun toi lapset niin pienemmällä (3v) on eilisestä alkaen valunu toisesta korvasta jotain märkää. mutta et olis vieny lekuriin, niin ei kuulemma tarvitse.
noh, ylläri niin antibioottikuurin lykkäsivät heti kun kurvasin lekuriin.
toiseks lasten kaikki vaatteet haisee ihan röökille ja kun kysyin vanhemmalta niin sanoi, että iskä polttaa tupakkaa kotona mutta on sillä ikkuna auki.
kyllä saa mut kiehumaan nyt.
2 minuuttia ei pysty juttelemaan mun kanssa, että kerkeis koskaan saada asioita selviksi.
tiuskii kuin pikkulapsi.
onko jotain mahdollisuutta ettei lasten tarttis mennä isälleen.
nytkin oli 2kk tauko tapaamisissa kun isä lomaili ulkomailla.
ja kaikenlaista vääntöä on ollut ennenkin.
noh, kiva et sain purkaa oloani.
thanks!

 

Eiköhän nykyisillä tupakkalailla riitä syyksi pelkästään lasten aikana sisällä tupakointi ettei tarvi antaa myrkytettäväksi lapsia.

 

[QUOTE="vieras";23458660]Eiköhän nykyisillä tupakkalailla riitä syyksi pelkästään lasten aikana sisällä tupakointi ettei tarvi antaa myrkytettäväksi lapsia.[/QUOTE]

mut kun luulen et sekin lähtee semmosesta liikkeelle jos sossuun asiasta kerron et: no me soitetaan ja sanotaan et ei ny viittis röökaa sillon kun on muksut vieressä.
ja sit mulle ilmotus et se lupas ettei se enää polta tupakkia.
ja sit satais paskaa silmille niin maan perkeleesti.
tai tuntuu et sanon mitä vaan niin näin siinä käy.

 

Mulla on myös ex, joka ei välitä. Välillä on kuukausien taukoja, jopa puoli vuotta, että ei tapaa, koska on niin kiire töissä ja paljon edustustilaisuuksia tai siksi, että viettää ulkomailla pitkiä aikoja lomaillen. Ei ole koskaan vienyt lapsia lääkäriin, vaikka ovat joskus sairastuneet siellä. Jos lapset ovat vähänkään kipeitä tai hankalassa iässä, ei suostu tapaamaan. On muutaman kerran tuonut kesken kaiken takaisin, koska joku heillä tai joku lapsistamme sairastunut. Kerran heitti pojan 10-vuotiaana pihalle ilman kenkiä ja takkia maaliskuussa, kun tuli riitaa ja soitti mulle, että tule hakemaan tämä hirviö. Joo - tiedän miltä susta tuntuu.

En usko, että pelkkä tupakanpoltto riittää syyksi olla antamatta lapsia isälle. Voisit ehkä soittaa perheneuvolaan ja kysyä, voisivatko he kutsua sinut ja isän sinne keskustelemaan luonapidoista ja ehkä tupakanpoltostakin. Riippuu sitten miehestäsi miten tuohon keskusteluun suhtautuu.

Onneksi exäni ei polta. Juo tosin mielestäni liikaa. Lapset ovat siitä usein sanoneet minulle ja olemme joutuneet miettimään mitä he silloin voivat tehdä, että ei ole turvaton olo.

Olen ratkaissut tilanteen niin, että olen mahdollisimman vähän yhteydessä exääni. En jousta enää missään, enkä koskaan pyydä häneltä mitään. Elatusmaksu on ainoa asia, minkä laiminlyönnistä voi oikeasti exälle olla mitään seuraamuksia. Se on ainoa asia mistä pidän kiinni. Lapset tietenkin kärsivät isänsä toiminnasta. Olemme kuitenkin päässeet aika hyvään balanssiin muutaman asian ansiosta. En hauku isää, mutta sanon ääneen mitä tapahtui (Isä ei ole ilmoittanut koska tapaa teidät seuraavan kerran. Tehdään me sen sijaan yhdessä jotakin kivaa tänä viikonloppuna./ Onpa ikävä kuulla, että isä oli juovuksissa. Seuraavan kerran soita äidille tai mummolle, jos sinua pelottaa, niin sovitaan mitä tehdään. Jos on paha hätä, niin tulen vaikka taxilla hakemaan sinut kotiin.) Toinen asia on oman yh-perheen suojelu ja mukavan perhe-elämän luominen. Arkemme on selkeiden sääntöjen ja mukavien yhteisten hetkien täyttämää ja olemme ylpeitä siitä kuinka pärjäämme. Lapset myös. Kolmas asia, mikä auttaa, on huumori. Kun lapset olivat pieniä, huumorimme oli hassuttelua. Nyt kuittaamme monet isän hölmöydetkin pienellä ivansekaisella huumorilla. Ei pahalla, mutta sellaisella vapauttavalla tavalla.

Tsemppiä. Yritä keskustella, mutta jos se ei onnistu, anna olla. Kyllä sinä pärjäät ilmankin tuollaista mänttiä. Hän se siinä loppupeleissä menettää enemmän.

 

Mulla on myös ex, joka ei välitä. Välillä on kuukausien taukoja, jopa puoli vuotta, että ei tapaa, koska on niin kiire töissä ja paljon edustustilaisuuksia tai siksi, että viettää ulkomailla pitkiä aikoja lomaillen. Ei ole koskaan vienyt lapsia lääkäriin, vaikka ovat joskus sairastuneet siellä. Jos lapset ovat vähänkään kipeitä tai hankalassa iässä, ei suostu tapaamaan. On muutaman kerran tuonut kesken kaiken takaisin, koska joku heillä tai joku lapsistamme sairastunut. Kerran heitti pojan 10-vuotiaana pihalle ilman kenkiä ja takkia maaliskuussa, kun tuli riitaa ja soitti mulle, että tule hakemaan tämä hirviö. Joo - tiedän miltä susta tuntuu.

En usko, että pelkkä tupakanpoltto riittää syyksi olla antamatta lapsia isälle. Voisit ehkä soittaa perheneuvolaan ja kysyä, voisivatko he kutsua sinut ja isän sinne keskustelemaan luonapidoista ja ehkä tupakanpoltostakin. Riippuu sitten miehestäsi miten tuohon keskusteluun suhtautuu.

Onneksi exäni ei polta. Juo tosin mielestäni liikaa. Lapset ovat siitä usein sanoneet minulle ja olemme joutuneet miettimään mitä he silloin voivat tehdä, että ei ole turvaton olo.

Olen ratkaissut tilanteen niin, että olen mahdollisimman vähän yhteydessä exääni. En jousta enää missään, enkä koskaan pyydä häneltä mitään. Elatusmaksu on ainoa asia, minkä laiminlyönnistä voi oikeasti exälle olla mitään seuraamuksia. Se on ainoa asia mistä pidän kiinni. Lapset tietenkin kärsivät isänsä toiminnasta. Olemme kuitenkin päässeet aika hyvään balanssiin muutaman asian ansiosta. En hauku isää, mutta sanon ääneen mitä tapahtui (Isä ei ole ilmoittanut koska tapaa teidät seuraavan kerran. Tehdään me sen sijaan yhdessä jotakin kivaa tänä viikonloppuna./ Onpa ikävä kuulla, että isä oli juovuksissa. Seuraavan kerran soita äidille tai mummolle, jos sinua pelottaa, niin sovitaan mitä tehdään. Jos on paha hätä, niin tulen vaikka taxilla hakemaan sinut kotiin.) Toinen asia on oman yh-perheen suojelu ja mukavan perhe-elämän luominen. Arkemme on selkeiden sääntöjen ja mukavien yhteisten hetkien täyttämää ja olemme ylpeitä siitä kuinka pärjäämme. Lapset myös. Kolmas asia, mikä auttaa, on huumori. Kun lapset olivat pieniä, huumorimme oli hassuttelua. Nyt kuittaamme monet isän hölmöydetkin pienellä ivansekaisella huumorilla. Ei pahalla, mutta sellaisella vapauttavalla tavalla.

Tsemppiä. Yritä keskustella, mutta jos se ei onnistu, anna olla. Kyllä sinä pärjäät ilmankin tuollaista mänttiä. Hän se siinä loppupeleissä menettää enemmän.

kiitos sulle.
tuntuu vaan niin väärältä tää kaikki.
yritän ja yritän. mut vaikeehan se on toisen puolesta isäää leikkiä.