Saavatko ison perheen tiuhaan tahtiin syntyneet lapset tarpeeksi huomiota ja aikaa vanhemmiltaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mikä on tarpeeksi? Sitä mietin usein kun näitä kysymyksiä tulee.

Itselläni on kaksi sisarusta, lähipiiristä löytyy suurperheitä ja vielä suurempia perheitä :D (Ja toki pienemmälläkin lapsiluvulla)

Ei sitä voi tunneisa mitata, kaikki saavat osansa. Ei ole lisäksi mikään takuu, että yksi tai kaksi (kaan) lasta saisi yhtään enempää ja laadukkaampaa huomiota vanhemmaltaan kuin se seitsenpäisen katraan lapsikaan.
Se riippuu vanhemmasta, ei lapsiluvusta. Nääs.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23827818:
Ei ole lisäksi mikään takuu, että yksi tai kaksi (kaan) lasta saisi yhtään enempää ja laadukkaampaa huomiota vanhemmaltaan kuin se seitsenpäisen katraan lapsikaan.
Se riippuu vanhemmasta, ei lapsiluvusta. Nääs.

Tätä olin tulossa tänne kirjoittamaan.
 
Mulla on vaan 1(2) lasta (en tarkoita 12 vaan kohta 2) ja sisaruksia 2 joten hieman vaikeaa vastata. Mutta, hoidin kerran kersoja eri perheistä 6kpl, multa 1, yhdeltä 2, yhdeltä 3, 4 yötä miehen kanssa. Vaikka ulkoapäin näyttääkin että aikaa olisi liian vähän, niin esim. leikkipuistossa lapsista oli ihanaa viimeisenä päivänä se, että katsoo touhuja, antaa vauhtia keinussa tai tekee hiekkakakkuja. Mutta koska olen isosta katraasta huolehtinut vaan tuon 4 pvä eivätkä omia, en osaa sanoa. Tuossa ajassa ei tullut pienintäkään ongelmaa, ekaksi jos huudettiin sisälle lapset jäivät templailemaan, mutta pian opittiin että sisälle, niin päästään seuraavaan asiaan. Kaupassa ollessani pienin oli siinä penkillä, ja toisiksi pienin kärrissä siinä mihin laitetaan laukku:whistle: ja kaksi vesitonkkajutskan päällä. Loput käveli, ja hyvin se sujui, mutta lapsille hivenen rutiininomaista ehkä, ja tylsää, kun normaalisti saa välillä vilkasta tuotetta ja nyt vaan pitää kävellä vierellä että kaikki pysyy kasassa. Loppujenlopuksi käytiin vaan kahden pienimmän kanssa kaupassa, kun muista siellä oli niin tylsää että pysyivät miehen kanssa kotona. Eli huomasin että lapsista tulee vähän kotihiiriä.
Harmituksia oli mm. se että 3v ei pääse yksin ulos vaan pitää odottaa että aikuinen ja pienemmät lähtee mukaan. 5 v tästä ei ollut haittaa koska he saivat kahdestaan ulkoilla. Mutta siis lapsista "tylsää".

Mutta kuten sanoin, en voi sanoa, kun eivät ole omia ja asu meillä.
 
minulla on 3 alle 4-vuotiasta ja neljäs suunnitteilla vielä tähän perään pienellä ikäerolla. Itse koen voivani antaa lapsilleni tarpeeksi aikaa ja rakkautta, itselläni on ollut rakkaudeton ja tunnekylmä lapsuudenkoti ja olen kärsinyt siitä koko elämäni. Jokainen lapseni saa päivittäin omaa "huomioaikaa" jolloin lapsi on sylissäni ja saa suukkoja ja kerron miten tärkeä lapseni minulle on ja miten paljon lastani rakastan. Tällaista en itse omassa lapsuudessani saanut kuulla kertaakaan, en siis koskaan, en edes muistä että koskaan olisi otettu syliin ja lohdutettu.
Moni yhden lapsen vanhempi ei ehdi antaa lapselleen tarpeeksi huomiota, ja moni suurperheen äiti/isä taas ehtii. Kyse on siitä, miten tärkeäksi vanhempi kokee lapsen kanssa kommunikoimisen ja aktiivisen vuorovaikutuksen, eikä siis niin että "lapset vaan pyörii itsekseen siinä jaloissa".

Omassa lapsuudessani pieni perhe ei siis taannut minulle rakkautta ja huomiota, ja sitä annan tietoisesti senkin edestä omille lapsilleni. Toki on mahdollista että aikaan lapseni itse kokevat asian eri tavalla ja vaikka itse olisin tasapuolinen ajan jakamisessa, niin tarpeet ovat aina erilaisia, eli joku joka tarvitsee enemmän huomioita voi kokea saavansa sitä liian vähän.
 
Jotenkin mä aattelen sen niin, että mitä enemmän sisaruksia sitä enemmän se huomionhaku jakaantuu sisarusten kesken...eli pienemmät siarukset saavat huomiota myös vanhemmilta sisaruksiltaan eivätkä siten välttämättä roiku jatkuvasti vanhempiensa lahkeessa heiltä huomiota kerjäten.

En tiedä onko totta vai ei.
 

Yhteistyössä