Saatteko kokkailla rauhassa pieniltä lapsilta?

[LauhkeaLehmä]

Miten ihmeessä pienten lasten vanhemmat saatte laitettua ruokaa? Tänään oli varmaan ensimmäinen kerta puoleen vuoteen, kun kokkailin päiväsaikaan ja ihan rauhassa.

Yleensä lapset työntävät oman lusikkansa soppaan ja siitähän ei tule sitten yhtään mitään. Vanhempi harvemmin nukkuu päikkäreitä ja haluaa aina olla maustamassa ja hämmentämässä. No, se vielä menisi, mutta kun tuo 1v nukkuu enää vain aamupäivällä ja viihdyttää itseään joko roikkumalla lahkeessa, tai pahanteossa. Ts. kiipeää kirjahyllyyn, tyhjentää jätteidenlajittelukorit, ronkkii vessan kaapit läpi tai pyrkii tiskikaapile(jolloin joudun toisella jalalla pitämään ovea kiinni).

Yleensä olen laittanut ruoan vasta kun mies kotiutuu. Jos on iltavuorossa, niin ruoka on valmista vasta klo 21.30. Lounaaksi lapset syövät edellispäivien sapuskaa pakkasesta.

Onko minulla vaan harvinaisen vilkkaat lapset? Kun ei nuo suostu hetkeäkään leikkimään hiljaa ja nätisti. Olisi ihanaa laittaa ruokaa myös lounaaksi, niin että itsellekin riittäisi.

No, turhaa narinaahan tämä. Jotenkin vaan tuntuu, että KAIKKI MUUT suoriutuvat muonituksesta kunnialla : /

 

["vieras"]

En. Mutta niin se vaan on. Aikansa kutakin.

 

[Eedla]

Kyllä mä ainakin saan, oon saanu aina, myös sillon kun perheessä on pieni vauva. Mä en mitään arkiaskareita tee sillon kun lapset nukkuu/on poissa koska sen ajan mä käytän lorvailuun

 

["Xxxx"]

Vähän aikaa sitten toi 1v roikkui lahkeessa niin ruoanlaitto oli hankalaa. Mutta se vaihe meni jo ohi, nyt saa taas kokata.

Tee ruokaa isompi satsi kerralla, jotain puolivalmista jne.

 

[Elomeena]

En rauhassa, mutta suhteellisen onnistuneesti kuitenkin ihan ilman miehen apua. Meillä on vaan kerätty, tukittu, estetty ja suunniteltu tarkoin kaikki ihan vain sen perusteella, että mitä tolle seikkailijalle voisi tulla mieleen. Ovet pidetään kiinni niin ettei pääse muihin huoneisiin tai vessaan. Eikä tätä loputtomiin kestä

 

[LauhkeaLehmä]

Tuo ovien sulkeminen olikin hyvä kikka. Kas kun ei ole omaan mieleen juolahtanut Kaikki jakkaraksi kelpaavat tarvikkeet vielä toiseen huoneeseen, niin saa kirjahyllykin olla rauhassa. Vahdittavaksi jää enää tiskikaappi ja "sorttiasema"

Kaikki isommat ruokasatsit meillä menee sinne pakkaseen purkeissa, että riittää vaihtoehtoja lounaaksi. Voisihan tuota toisaalta joskus jättää jääkaappiinkin seuravan päivän särpimeksi.

Ehkäpä tämä tästä, kun tuo kuopus vähän kasvaa. Tai sitten alkaa veljesten välinen taistelo ja kauhalla päähän paukuttaminen, kumpi saa hämmentää

 

[---]

Kokkaan noin joka toinen päivä ja vain sellaista, jota joudun valmistelemaan tyyliin max vartin ja sitten uuniin. Sitä samaa syödään sitten pari päivää tai pakastimesta jotain tms. Ruoka lapsille on tärkeämpi kuin ruoka miehelle eli me syömme ne eilisen tähteet ja päivälliseksi mies syö vaikka jotain einestä tai leipää, jos ei ruokaa satu olemaan siinä vaiheessa. En siis koskaan kokkaa ennen miehen kotiintuloa. Syä kuitenkin työpaikkaruokalassa päivittäin eli saa siellä lämpimän ruoan, salaatin ja jälkkärin. Luksusta meihin muihin verrattuna.

 

["vieras"]

Meillä on paikat laitettu niin ettei 1-vuotias hirveästi pääse pahantekoon vaikkei sitä koko ajan vahtisikaan. Meillä ei esim. ole kirjahyllyä, lemmikin häkissä on "lukko" jota lapsi ei saa auki, kaappien ovissa (niiden, joihin lapsi ei saa päästä käsiksi) on omat viritykset tai kaapissa valmiina ollut lapsilukko. Sohvalle kiipeämistä en pysty vahtimaan kun en näe keittiöstä sohvalle, mutta koitan antaa lapselle jotain ruokaa tai tavaraa keittiön kaapeista jotta hän viihtyisi kun laitan ruokaa. Lahkeessa roikkuu silti usein ja haluaa katsella sylistä kun kattilassa kiehuu ja porisee Joskus avaan jonkin keittiön alalaatikon jota poika saa kaivaa ja tutkia tai otan esiin "uusia" leluja. (esim. duplot ovat meillä yleensä kaapissa)

Ruoka ja tarvikkeet on kuitenkin niin korkealla keittiön tasolla, ettei lapsi pääse hämmentämään ja kaatamaan ruokia, joten en koe ruuan laittamista kovin hankalaksi, vaikka samalla joutuukin usein kantamaan ja viihdyttämään toista. Hitaampaahan se kyllä on lapsen kanssa, ja varmasti haastavampaa jos kotona on isompiakin lapsia, jotka jo ylettää maustamaan ja hämmentämään. Mä koen hankalimmaksi pyykkien ripustamisen, kun teline mahtuu vain olkkariin ja lapsi kiskoo vaatteita alas aina kun silmä välttää tai kaataa koko telineen.

 

[LauhkeaLehmä]

[QUOTE="vieras";25736268]Meillä on paikat laitettu niin ettei 1-vuotias hirveästi pääse pahantekoon vaikkei sitä koko ajan vahtisikaan. Meillä ei esim. ole kirjahyllyä, lemmikin häkissä on "lukko" jota lapsi ei saa auki, kaappien ovissa (niiden, joihin lapsi ei saa päästä käsiksi) on omat viritykset tai kaapissa valmiina ollut lapsilukko. Sohvalle kiipeämistä en pysty vahtimaan kun en näe keittiöstä sohvalle, mutta koitan antaa lapselle jotain ruokaa tai tavaraa keittiön kaapeista jotta hän viihtyisi kun laitan ruokaa. Lahkeessa roikkuu silti usein ja haluaa katsella sylistä kun kattilassa kiehuu ja porisee Joskus avaan jonkin keittiön alalaatikon jota poika saa kaivaa ja tutkia tai otan esiin "uusia" leluja. (esim. duplot ovat meillä yleensä kaapissa)

Ruoka ja tarvikkeet on kuitenkin niin korkealla keittiön tasolla, ettei lapsi pääse hämmentämään ja kaatamaan ruokia, joten en koe ruuan laittamista kovin hankalaksi, vaikka samalla joutuukin usein kantamaan ja viihdyttämään toista. Hitaampaahan se kyllä on lapsen kanssa, ja varmasti haastavampaa jos kotona on isompiakin lapsia, jotka jo ylettää maustamaan ja hämmentämään. Mä koen hankalimmaksi pyykkien ripustamisen, kun teline mahtuu vain olkkariin ja lapsi kiskoo vaatteita alas aina kun silmä välttää tai kaataa koko telineen.[/QUOTE]

Meillä taas pyykkien ripustaminen sujuu mallikkaasti. Isompi osaa jo auttaa ja penemmälle lykkään kylpylelut nokan eteen. Välillä viihtyvät saunan lauteiden alla leikkimässä(johon minulla siis näköyhteys).