Säästättekö te naiset rahaa ihan vain itseänne ja tulevaisuuttanne ajatellen??

["Wanda"]

Täällä kun saa usein lukea näistä panikoivista äideistä, jotka eron ollessa kohdalla alkavat hätäillä että miten pärjää ja jäävät puille paljaille, kun miehen rahoilla on eletty ja itse on ollut monta vuotta kotona.

Eikö yhdelläkään naisella oikeasti ole säästöjä? Eikö kukaan laita rahaa sivuun ihan vain itseään varten? Onko kaikilla kaikki rahat yhteisiä miehen kanssa, tai vielä yleisempää, kaikki rahat ovat miehen hallussa? Eikö kukaan ajattele omaa pahaa päiväänsä?

Nykyään tunnutaan vain paheksuvan sitä, että on jotenkin moraalisesti arveluttavaa säästää rahaa omiin nimiinsä, kaikki pitäisi olla yhteistä. Onko kukaan koskaan miettinyt kuinka moni liitto päättyy eroon, ja kuinka sitä joutuu aloittamaan sen jälkeen aika lailla alusta. Monta vuotta kotiäiteinä olleet naiset joutuvat ottamaan vastuun omasta elämisestään, eikö silloin olisi hyvä olla edes jotain säästössä?

On käsittämätöntä, että vielä nykypäivänäkin niin moni nainen jää jo kaksikymppisenä miehen elätettäväksi ja sitten ollaan sormi suussa kun ero tulee.

 

["vieras"]

Ei oo säästöjä mutta ei myöskään miehen kanssa yhteisiä rahoja.
Mä maksan omat kotkotukseni ja mies omat menonsa. Jos ero tulee, ei mikään muutu.

 

[lauantaipussi]

No meillä on mun takana meidän molempien säästöt. Pakko olla, mies on kykenemätön säästämään. Eroa tuskin tulee. *kop kop*

 

[dvsd]

Yksinhuoltajalla ei paljon jää mistä säästää. Säästötilillä 2 euroa 54 senttiä

 

["Tiina"]

[QUOTE="Wanda";23101882]Täällä kun saa usein lukea näistä panikoivista äideistä, jotka eron ollessa kohdalla alkavat hätäillä että miten pärjää ja jäävät puille paljaille, kun miehen rahoilla on eletty ja itse on ollut monta vuotta kotona.

Eikö yhdelläkään naisella oikeasti ole säästöjä? Eikö kukaan laita rahaa sivuun ihan vain itseään varten? Onko kaikilla kaikki rahat yhteisiä miehen kanssa, tai vielä yleisempää, kaikki rahat ovat miehen hallussa? Eikö kukaan ajattele omaa pahaa päiväänsä?

Nykyään tunnutaan vain paheksuvan sitä, että on jotenkin moraalisesti arveluttavaa säästää rahaa omiin nimiinsä, kaikki pitäisi olla yhteistä. Onko kukaan koskaan miettinyt kuinka moni liitto päättyy eroon, ja kuinka sitä joutuu aloittamaan sen jälkeen aika lailla alusta. Monta vuotta kotiäiteinä olleet naiset joutuvat ottamaan vastuun omasta elämisestään, eikö silloin olisi hyvä olla edes jotain säästössä?

On käsittämätöntä, että vielä nykypäivänäkin niin moni nainen jää jo kaksikymppisenä miehen elätettäväksi ja sitten ollaan sormi suussa kun ero tulee.[/QUOTE]

Molemmilla on omat tulot ja omat säästöt . Tosin nyt olen hoitovapaalla ja mies maksaa lainanlyhennykset yms. Minä maksan töissäoloaikana säästämilläni rahoilla kampaajat yms. Lasten vaatteetkin maksan minä + omat laskuni. Säästössä vielä 8ke. Hyvin pärjään ensi syksyyn, jolloin menen takaisin töihin.

 

[Chala]

Molemmat tienaa mitä tienaa ja maksaa mitä tarvitsee. Säästöt on yhteiset kuten myös kämppä, ei avioehtoa, joten eron tullessa ne menisi puoliksi. Kämppä nyt on joka tapauksessa menossa myyntiin että eipähän tarttis sitä jatkossa miettiä.

Mulla ei ole tähän saakka ollut mitään tarvetta säästää mitään "omaa" vararahastoa, tiedän että eron tullessa en olisi yhtään sen rikkaampi kuin mitä olisin nyt. Säästössä on sen verran rahaa ja hätätilassa tukijoukot takana että vaikka tilit menisi kiinni ja mies heittäisi pihalle niin aina on paikka mihin mennä ja mistä saada alkuun apua.

En siis ole suunnitellut eroa niin tarkkaan että miettisin jokaisen liikkeen valmiiksi, mutta tiedän että teoriassa en jäisi tyhjän päälle enkä sossun elätiksi.

 

[yrittänyt olen]

ei oo mitään mistä säästää kaikki vähät rahat menee elämiseen...

 

["JoVain"]

Olen yh ja säästän kyllä. Asunto on melkein maksettu ja säästötilillä 10 000, lapsellakin 4 000.
Olen tavispalkkainen, mutta joka kuukausi laitan sivuun.
Kyllä sisustan ja matkustammekin. Säästäväisyys on mulle elämäntapa. Jos olis perheessä toinen tienaaja kokisin "rypeväni rahassa". Minusta on hienoa olla taloudellisesti riippumaton ja pärjäävä.

 

["juu"]

Mullakin 10000 € säästötilillä.

 

["vieras"]

Ei ole säästöjä, ei mulla eikä miehellä.
Jossain vaiheessa ehkä aletaan laittamaan pikkuhiljaa sivuun, mutta ei kiirettä sen suhteen. Jos siellä sivussa sattuu olemaan jotain JOS me erotaan, niin puoliks ne menee.

 

[...]

Olen ihmetellyt sitä samaa. Etenkin tällä palstalla vilisee emäntiä, jotka ovat vuosikausia kotona hoitamassa lapsia, rahat ovat yhteiset ja vuosikausien kotona olemisen jälkeen odottaa joku melko pienipalkkainen homma. Eivätkö nämä naiset oikeasti ole esim. laskeneet, mikä heidän eläkkeensä tulee olemaan. Jos sattuu niin, että ero tulee, niin moni näistä naisista on todella pulassa eläkeikään mennessä.

 

[mutta]

jos ero tulee ja ei ole erikseen avioehtoa säästöihin niin puoliksihan ne menee.

 

[Phoebsi]

Kyllä, jopa nyt kun olen kotihoidontuella.

 

["Jenis"]

Säästän, olen aina säästänyt. Mulla on omat rahat, miehellä on omat rahat ja sitten meillä on yhteiset rahat, en osais edes elää muuten.

 

[Huspati Huta]

En säästä vain itseäni varten. Meillä on melkein saman verran tuloja, minulla vähän enemmän. Säästämme yhdessä yhteistä tulevaisuutta ja tämän hetkistä elämää varten.

 

["vieras"]

Olen ihmetellyt sitä samaa. Etenkin tällä palstalla vilisee emäntiä, jotka ovat vuosikausia kotona hoitamassa lapsia, rahat ovat yhteiset ja vuosikausien kotona olemisen jälkeen odottaa joku melko pienipalkkainen homma. Eivätkö nämä naiset oikeasti ole esim. laskeneet, mikä heidän eläkkeensä tulee olemaan. Jos sattuu niin, että ero tulee, niin moni näistä naisista on todella pulassa eläkeikään mennessä.

No mä en todellakaan elä elämääni ajatellen, että minkälainen eläkkeeni tulee olemaan. Elänkö edes sinne asti. Ei tulis mieleenkään viedä lapsia suoraan äitiysloman jälkeen hoitoon, että eläke olis isompi!

 

[wefwe]

Neljän lapsen yh ei paljon säästöön laita. Eikä muuten saa asuntolainaakaan, kun pitäis kuulemma jäädä joka kk sen verran irtorahaa kuin mitä on palkka. Tili on tietenkin juuri sen verran, ettei saa asumistukeakaan, ne kun katsoo koko vuoden ansiotasoa, missä on siis mahdolliset ylityöt ja lomarahat sun muut mukana. Ja ylitöitä on pakko tehdä, jos niitä on tarjolla, että rahat riittäis. En ole keksinyt millä tai mistä säästää,koska ruokaa ja vaatteita pitää olla sen lisäksi, että on seinät ja katto ympärillä. Matkakortit maksaa, sähkö maksaa, vesi maksaa, netti maksaa, puhelimet maksaa. Telkkarista on luovuttu, siihen lupaan saati digiboksiin ei olisi varaa. Pyykki pestään pesutuvassa (ilmainen), ruoka tehdään alusta asti itse, eineksiä ei harrasteta.
Johonkin se raha vaan menee, yritin säästää, alle 20e/kk sain säästöön ja sitten iski flunssakausi lapsiin ja nekin rahat meni sitten lääkkeisiin.

 

[versatile]

Mä en säästä eroa varten, koska emme tule ikinä eroamaan.. as simple as that. =) Säästöjä on itselläni ihan mukavasti, mutta nekin tulevat menemään aikanaan yhteiseen taloon. Varsinaiseksi kotiäidiksi en ole ikinä edes suunnitellut jääväni.

 

["vieras"]

Mulla ei ole miestäkään, mutta yks kaverini alkoi säästää, kun meni huonosti miehen kanssa ja tajusi, miten huonossa tilanteessa olisi, jos eroaisivat. Ovat edelleen yhdessä, mutta säästäminen on jatkunut, mun mielestä ihan järkevää. Eivät siis ole naimisissa, työssäkäyviä molemmat, mutta ystäväni tulot ovat tosi pienet.

 

["alma"]

Mä olen monesti miettinyt samaa. Hirvittää, miten jotkut tuntuu laskeneen koko elämänsä miehensä varaan. Liuta lapsia, ei koulutusta, ja sitten vielä suostutaan tekemään avioehto tai ollaan avoliitossa. Kyllä naivin umpirakastuneen ja laskelmaoivan nartun väliin mahtu aika monta välimuotoa. Kukaanhan ei eroa suunnitele, mutta kyll silti realisti pitää olla.
Mietin myös välillä sitä, onko näissä "äiti kymmenen vuotta kotona, mies elättää"- perheissä varaudutu sen ukon kuolemaan yhtään paremmin?

 

["jep"]

Ennen esikoisen syntymää säästin 10 000 e ja niitä sit käytin kotihoidontuen aikaan ja nyt kakkosen kohdalla säästöjä on 5000 e ja syksyllä paluu töihin eli kyllä säästän kokoajan vaikka palkka oli ja tulee olemaan brutto alle 2000 e...

 

["jaa-a"]

Jotkut tekee lapsia, toiset rahaa. Toisinaan tuntuu siis nämä säästäjäihmeet jotka eivät ymmärrä niitä joilla on "liuta lapsia, ei koulutusta jne." että ovat itse lapsettomia ja elämän ainoa sisältö on se raha. Siitäkin tietysti kannattaa olla kiitollinen, kaikillahan sitä rahaa ei ole säästöihin asti

 

["Kumikameli"]

Jep on säästöjä, tosin osa niistä kuluu kun olen lasten kanssa kotona, mutta on myös vakkari työpaikka odottamassa, omistan asunnnosta puolet (toki lainaa on, mutta huomattavasti vähemmän kuin puolet asunnon arvosta). Eli jos ero tulee, muutan tästä asunnnosta kyllä pienempään, mutta ei mulla mikään rahallinen huoli ole pärjäämisestä. Avioehto meillä on koska minulla oli naimisiin mennessä enemmän omaisuutta kuin miehellä, nykyisestä tilanteesta en ole ihan varma, koska meillä on erilliset asuntolainat enkä tiedä kuinka paljon mies on omaansa lyhentänyt.

 

[Alaston lohikäärme]

On mulla pieni säästötili ja sitten on toi vuokrakämppä. Niihin ei oo miehellä sanomisia eron sattuessa (nyt yhdessä ollessa on kuitenkin).

 

["mie"]

En säästä mahdollista eroa varten, koska tulisin kyllä toimeen omilla palkkarahoillani. Asunto meillä on yhteinen, joten se menisi puoliksi.