saas nähdä nukutaanko meillä ensi yö vai nähdäänkö painajaisia...

Mun ihanainen hyvin käyttäytyvä 3,5 vee poika on nyt sitten keksinyt, että lähtee juoksemaan päättömästi mm. kaupassa, parkkipaikalla, jalkakäytävällä ja joka paikassa. Nauraa vaan, eikä ole uskonut vaikka kuinka komentaa.
Miettinyt olen kaiken näköisiä sanktioita, vaan eipä ole perille mennyt, kun touhu vaan jatkuu.
Mulla on tää homma ottanut hermon päälle ja tänään tähän asiaan tuli sitten viimeinen niitti!
Aivan yhtäkkiä kesken kävelyn poika otti jalat alleen ja juoksi tielle! Mä en kerinnyt kuin huutaa voi helvetti ja karjasin minkä ääntä lähti. Poika pysähtyi, onneksi!
Poika on luonteeltaan sellainen, että asiat pitää selvittää niinkuin ne on, eikä siis ole riittänyt että voit jäädä auton alle.
Nyt sitten keksin kertoa näin illantuimaan, kun poika ihmettelee miksi äiti on hänelle vieläkin vihainen.
Sanoin, että voi mennä jalka poikki, käsi poikki ja joutua sairaalaan. Voi vaikka lähteä pää irti ja kuolla. Sitten ei enään näe iskää, äitiä, mummoa, pappaa (ja muut rakkaat ihmiset) ja joutuu maan alle ja hiekkaa päälle. Kovin jäi mietteliääksi ja kertoi sitten iskällekin sen jälkeen miksi tielle Ei saa juosta.
Toivon mukaan tavat parantuivat, selvästi kävi raksutus päässä ja jäi asiaa pohtimaan. Halusin vain jakaa asian kanssanne.
 
meilläkin
oli samnlainen vaihe. Ja pojalle piti todella juurta jaksain selvittää että auton alle jääminen oikeasti sattuu. Viesti meni perille viimeistään siinä vaiheessa, kun nähtiin auton alle liiskautunut siili tiellä, silloin poika kysyi että voiko hänellekin käydä noin... Varaudu samaan syssyyn puhumaan kuolemasta noin yleisestikin, saattaa herättää kysymyksiä.
 

Yhteistyössä