Saanko lapset hoitoon

[masentunutäiti]

Saako lapsille (3 ja 5) hoitopaikkaa äidin masennuksen vuoksi? Ja joutuukohan sitä odottamaan kuukausia?
Mulla tuntuu vaan et nyt on tullut se tienhaara eteen, en voi jatkaa enää niinkuin ennen... :'( Olen niin uupunut ja henkisesti loppu, etten enää jaksa tätä kotirumbaa 24/7. Mies häipyi jo kaksi vuotta sitten, eikä mulla ole ketään joka koskaan ottaisi lapsia esim. yökylään. Isompi herää 7:ltä aamulla ja pienempi saattaa nukahtaa vasta kymmenen korvilla illalla, kun vetelee päikkärit. Siinä on sitä omaa aikaa...
En mä huvikseni muksuja hoitoon laittaisikaan, mutta kun tuntuu ettei pinna enää riitä. Huudan, raivoan, itken... Olen ihan lopussa ja kaikki ilo on kadonnut jonnekin. Lapsille ja mulle ois parempi, että saisivat olla puolipäiväisesti hoidossa, tai vaikka siis 3pv/viikko. Josko se oma olo kohentuisi pikkuhiljaa... Aion varata lääkäriajan ja keskittyä itseni parantamiseen. Se on vaan pitkä ja kivinen tie... kun on uupumus päässyt jo pahaksi.

 

[mammutti]

minä ainakin sain aikoinaan lapsilleni hoitopaikat sillä perusteella että oma jaksaminen oli lopussa, elämäntilanne vaikea ja lapset kaipasivat ohjattua toimintaa.
ota selvää mitä apua ja tukea asuinpaikkakunnallasi on tarjottavana. sosiaalitoimisto, mll, jotain erilaisia projekteja lapsiin ja vanhemmuuteen liittyen, yms.
ja voimia, jaksamista sinulle :hug:

 

[marzu]

Neuvolasa puhuivat että olisi sillä syyllä mahdollista saada hoitopaikka.Neuvolassa myös tarjosivat kotihoidonapua.Jos masennus iskee tämän toisen vauvelin aikana niin kaiken tuen aijon käyttää.Ensimmäisen kanssa masennuin enkä kehdannut pyytää apua mistään.Ensimäinen puoli vuotta meni kuin olisin ollut jossain horroksessa.Itkin,huusin...Jälkeenpäin ajateltuna oikein kauhulla muistelen niitä aikoja...Luojan kiitos kaikki selvisi ehjin nahoin niistä ajoista..Voimia paljon sinulle! :hug:

 

[masentunutäiti]

Kiitos teille! Tuntuu vaan niin vaikealta hakea apua... Hävettää myöntää, ettei pystykään olemaan niin hyvä äiti kuin haluaisi, eikä voimat riitäkään ihan kaikkeen. :'(
Mutta ajattelen niinkin, että on hyvä jos osaa hakea apua ajoissa, ennenkuin tilanne menee liian pitkälle. On turha jäädä odottamaan, että ulkopuolisten pitää puuttua asioihin. Kun eihän kukaan tiedä, mitä koen ja minkälaista meillä kotona on... Todella kurjaa tällähetkellä, sen voin sanoa. Haluaisin, että niin mulla kuin lapsillakin olisi hyvä olla. Ehkä se tästä vielä... kun on kuitenkin vielä jäljellä halu yrittää!

 

[taustalla]

voimia sinulle :hug:
Vie vain lapset hyvällä omalla tunnolla hoitoon, sinun tulee ajatella kaikkien parasta että tervehdyt omaksi itseksi jälleen. Jos ei ole voimia niin niitä ei ole.
Ymmärrän hyvin että on iso kynnys hakea sitä apua. Itse painin juuri saman asian kanssa.
Olen kerran sen kynnyksen astunut yli, onneksi! Lääkäri suhtauti masennukseeni asiallisesti ja vakavasti. (pelkäsin että laiskaksi sanovat ym)
Sain hyvän lääkityksen, terapiaa, oli ihanaa purkaa kaikki sydämmeltä. Lääkkeet auttoivat jaksamaan, rauhoitun huomattavasti, tulin jälleen elinvoimaiseksi. Tämä oli ennen perheen perustamista.
Olemme muuttaneet, eli apuyhteys entisiin auttajiin on katkennut. Se kynnys tullut taas suureksi.
Nyt olen päättänyt että ensi viikolla on aika terveydenhoitajalle, otan asian rohekeasti esiin. Toivon saavani alkuun rohkaisuapua, että saan hoidettua ajan lääkäriin, on jo aika. Toivottavasti elämä taas alkaa hmyilemään, meille molemmille =)
Rohkeutta ja voimia vielä kerran!

 

[sossu]

lasten päivähoito on subjektiivinen oikeus, joten hoitopaikat varmaan saat.

 

[mami]

Varmasti saat hoitopaikan, tunnen samanlaisia tapauksia. Ei ole mikään häpeä hakea apua, häpeä on jos ei sitä hae ! Lapset kärsivät ja kasvavat helposti kieroon jos he eivät saa riittävää vanhemmuutta. Siispä avun tarpeesi on ilmeinen, oikeutettu ja olet viisas kun aiot apua hakea. Ei kukaan ole täydellinen, kaikkivoipa, täysin selvää on että yksinhuoltaja on tosi tiukilla. Rohkeasti vaan apua hakemaan ja käyttämään. Sinulla on oikeus järjestää oma elämäsi niin hyväksi kuin mahdollista. Älä unohda myöskään virkistystä itsellesi, levon lisäksi. Ota joku harrastus tms. oma juttu, hoitajia saanee illallakin pientä maksua vastaan. Jos tuntuu että on tiukkaa muutenkin kannattaa yrittää tinkiä jostain muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan.

Itselläni on kolme lasta, kaksi jo isoja, omatoimisia, mutta iltatähtönen syntyi n. 8 kk sitten ja ikää minulla on 43 v... Aika hyvin olen jaksanut mutta välillä masentaa ja väsyttää aivan älyttömästi. Miehellä on pitkät työpäivät ja ikää enemmän kuin minulla. Onneksi hän kuitenkin auttaa kotitöissä sen minkä jaksaa mutta silti päävastuu on minulla ja on aikoja jolloin koen olevani yksinhuoltaja jossain mielessä...

KOHTI VALOISAMPAA KEVÄTTÄ !

 

[mami]

Vielä tuli mieleeni että on olemassa myös tukiperheitä, jotka esim. voivat säännöllisesti ottaa lapsia viikonloppuisin ja lomilla yökylään yms. Sekin olisi sinulle henkireikä, varsinkin jos miehesi on laiska ottamaan. Varmasti kaikki tukimuodot tulevat sinulle tutuiksi kunhan pääset lääkäriin ja alkuun ! Voimia sinulle ! :hug: