ärgh
Mua ärsyttää tuo mies, ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää!!!! Sillä on joku ihme uhmakausi päällä, joka pirun asiasta pitää natista ja moukua.
Esimerkiksi muutama ilta sitten; olin lapsen kanssa päivystyksessä yöllä. Monta tuntia taaperon kanssa paikassa jossa vaikka millasta hiipparia. Taaperi ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan juoksee ja tutustuu paikkoihin, minä saan perässä juosta ja pitää huolen ettei loukkaa itseään, mene muita ihmisiä härppimään, tmv. Lisänä huoli lapsesta.
Lopulta lapsi nukahtaa ja mekin pääsemme kotiin. Mies tulee hakemaan. Minä istun autoon nukkuva lapsi sylissäni, monen tunnin lääkärillä istumisen jälkeen. Kello reilusti yli puolen yön, itsekin väsynyt. Mies ollut tämän ajan kotona tietokoneella. Auton ovi ei sitten mene kunnolla kiinni. Mies ärähtää perkelettä vaan siksi kun joutuu nostamaan perseensä omasta penkistään ja laittamaan oven kunnolla kiinni (autossa lapsilukko).
Toinen esimerkki; valittaa ja natisee kun joka paikka on niin paskanen ja pitäisi siivota, ym. Minä siivoan sen minkä kolmen lapsen kanssa pystyn mutta suursiivousta on ihan turha alkaa yksin tekemään lasten aikana kun mies töissä. Siihen siis tarvisin miehenkin kaveriksi. Tai paras olisi jos mies ottaisi lapset ja menisi niiden kanssa jonnekin, minä saisin siivota yksin. Mutta kun miehellä vapaapäivä, senhän hän on ansainnut siihen että levähtää ja muiden on oltava silloin ihan hiljaa.
Siivosin sitten yhtenä iltana keittiön; puunasin ja jynssäsin, kiillotin ja tuuletin. Hemmetti sentään, koko keittiö ol takuulla viimeisen päälle puunattu mutta kun mies tuli töistä, ei maininnut mitään. Vaikka oli just aamulla marissut asiasta. Kun sitten kysäisin että huomasitko että olen siivonnut keittiön, mies vino hymy naamallaan. "Juu, onahn täällä.... mutta pitäisi siivota kloriitilla. Ihan turha vedellä ja saippualla siivota, se ei auta mitään." Perkele sentään!!!!
Ja vielä; kun lapset huutaa ja metelöi, on se minun vika kun en osaa pitää lapsia hiljaisina. (kun hän nukkuu). Miksi edes pitäisi? Tietenkin liika riehuminen, huutaminen, ym. minimiin silloin kun mies töiden jälkeen nukkuu mutta ihan normaalit leikin äänet kai saa kuulua. Ja kun mies haluaa istua iltaisin pimeässä tuijottamassa töllöä, pitäisi muillakin olla tyytyväisiä siihen. Jos minä laitan pikkuvalon päälle, ukko natisee: "Miksi pitää olla valo, etkö näe?" Nostaa kätensä pystyyn ja kysyy, näetkö tämän käden. Juu, näen. No ni, miksi sitten tarvit valoa?
Tiedän että se on tuo työ (tai sen jatkuminen) mikä stressaa mutta ei helvetti sitä tartte perheeseen tuolla tavalla purkaa.
Kiitos ja mur.
Esimerkiksi muutama ilta sitten; olin lapsen kanssa päivystyksessä yöllä. Monta tuntia taaperon kanssa paikassa jossa vaikka millasta hiipparia. Taaperi ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan juoksee ja tutustuu paikkoihin, minä saan perässä juosta ja pitää huolen ettei loukkaa itseään, mene muita ihmisiä härppimään, tmv. Lisänä huoli lapsesta.
Lopulta lapsi nukahtaa ja mekin pääsemme kotiin. Mies tulee hakemaan. Minä istun autoon nukkuva lapsi sylissäni, monen tunnin lääkärillä istumisen jälkeen. Kello reilusti yli puolen yön, itsekin väsynyt. Mies ollut tämän ajan kotona tietokoneella. Auton ovi ei sitten mene kunnolla kiinni. Mies ärähtää perkelettä vaan siksi kun joutuu nostamaan perseensä omasta penkistään ja laittamaan oven kunnolla kiinni (autossa lapsilukko).
Toinen esimerkki; valittaa ja natisee kun joka paikka on niin paskanen ja pitäisi siivota, ym. Minä siivoan sen minkä kolmen lapsen kanssa pystyn mutta suursiivousta on ihan turha alkaa yksin tekemään lasten aikana kun mies töissä. Siihen siis tarvisin miehenkin kaveriksi. Tai paras olisi jos mies ottaisi lapset ja menisi niiden kanssa jonnekin, minä saisin siivota yksin. Mutta kun miehellä vapaapäivä, senhän hän on ansainnut siihen että levähtää ja muiden on oltava silloin ihan hiljaa.
Siivosin sitten yhtenä iltana keittiön; puunasin ja jynssäsin, kiillotin ja tuuletin. Hemmetti sentään, koko keittiö ol takuulla viimeisen päälle puunattu mutta kun mies tuli töistä, ei maininnut mitään. Vaikka oli just aamulla marissut asiasta. Kun sitten kysäisin että huomasitko että olen siivonnut keittiön, mies vino hymy naamallaan. "Juu, onahn täällä.... mutta pitäisi siivota kloriitilla. Ihan turha vedellä ja saippualla siivota, se ei auta mitään." Perkele sentään!!!!
Ja vielä; kun lapset huutaa ja metelöi, on se minun vika kun en osaa pitää lapsia hiljaisina. (kun hän nukkuu). Miksi edes pitäisi? Tietenkin liika riehuminen, huutaminen, ym. minimiin silloin kun mies töiden jälkeen nukkuu mutta ihan normaalit leikin äänet kai saa kuulua. Ja kun mies haluaa istua iltaisin pimeässä tuijottamassa töllöä, pitäisi muillakin olla tyytyväisiä siihen. Jos minä laitan pikkuvalon päälle, ukko natisee: "Miksi pitää olla valo, etkö näe?" Nostaa kätensä pystyyn ja kysyy, näetkö tämän käden. Juu, näen. No ni, miksi sitten tarvit valoa?
Tiedän että se on tuo työ (tai sen jatkuminen) mikä stressaa mutta ei helvetti sitä tartte perheeseen tuolla tavalla purkaa.
Kiitos ja mur.