niin tilanne on siis jopa niin paha että kun minun piti hommata itselleni pillerit viime syksynä en vain saanut soitettua minnekkään hommatakseni niitä... montakertaa istuin puhelinluettelo kädessäni ja minulla oli edessäni jonkun yksitiysen gynegologin numero mutten saanut ikinä soitettua sinne. (ajattelin että yksityisesti niillä olisi sittenenemmän aikaa) no hommahan meni sitten niin että tulin raskaaksi. Meillä on ennestään kaksi lasta joista ensimmäinen kärsii voimakkaista pelko ja ahdistus tiloista ja alottaa koulun syksyllä. Koupuksella taas on erittäin paha astma ja hän on joutunut olemaan paljon sairaalassa varsinkin ensimmäisen puolenvuoden aikana, olisi ollut suuri riski saada toinen samanlainen ja siinä sitten ensi syksynä oltaisiin juostu sairaalan ja kodin väliä ja samalla koetettu tukea koulun aloittajaa... Lisäksi kuopuksen siitepöly allergiat alkavat kesäksi ja koulu elokuussa heti perään joten lepoa ei olisi ollut ennen vauvaa juuri yhtään.
Päädyin siis aborttiin. Ja jouduin niihin tutkimuksiin sain paniikkikohtauksia muutaman viikon sisään uuseita. enkä ole mennyt jälitarkastukseen.
näiden nyt saatujen kohtauksien lisäksi kotona on ollut rankkaa, ollessani raskaana en jaksanut keskittyä esikoiseen niinkuin olisi pitänyt ja hän meni ihan hunnigolle sanoivat jo eskarissakin etteivät pärjää hänen kanssaan niitä asioita setviesäni meni monta viikkoa ja kun kuopuksenkin lääkitystä piti lisäillä olin henkisesti aivan katki.
Tänään olin käymässä kaverini 30.sillä (itse täytän samat elokuussa) mökki oli vuokrattu ja saunat ja kaikki. yht'äkkiä miulle tuli vaan olo etten voi olla siellä, tukehdun taas ruokaani ja lähdin juoksemaan pois. Sain paniikkikohtauksen tälläisessä tilanteessa nyt kahdenvuoden tauon jälkeen... tulin kotiin ja nukuin kaksituntia.
Itse haluaisin ajtella että nyt vaan on ollut niiin rankkaa että olen joutunut tähän suohon ja kun tilanne on rauhottunut ja jatkuu rauhallisena niin minäkin jaksan paremmin. En tahdo että paniikkikohtaukset palaavat taas, mitä pitäisi tehdä? Onko kohtalotovereita?
Päädyin siis aborttiin. Ja jouduin niihin tutkimuksiin sain paniikkikohtauksia muutaman viikon sisään uuseita. enkä ole mennyt jälitarkastukseen.
näiden nyt saatujen kohtauksien lisäksi kotona on ollut rankkaa, ollessani raskaana en jaksanut keskittyä esikoiseen niinkuin olisi pitänyt ja hän meni ihan hunnigolle sanoivat jo eskarissakin etteivät pärjää hänen kanssaan niitä asioita setviesäni meni monta viikkoa ja kun kuopuksenkin lääkitystä piti lisäillä olin henkisesti aivan katki.
Tänään olin käymässä kaverini 30.sillä (itse täytän samat elokuussa) mökki oli vuokrattu ja saunat ja kaikki. yht'äkkiä miulle tuli vaan olo etten voi olla siellä, tukehdun taas ruokaani ja lähdin juoksemaan pois. Sain paniikkikohtauksen tälläisessä tilanteessa nyt kahdenvuoden tauon jälkeen... tulin kotiin ja nukuin kaksituntia.
Itse haluaisin ajtella että nyt vaan on ollut niiin rankkaa että olen joutunut tähän suohon ja kun tilanne on rauhottunut ja jatkuu rauhallisena niin minäkin jaksan paremmin. En tahdo että paniikkikohtaukset palaavat taas, mitä pitäisi tehdä? Onko kohtalotovereita?