S
sekoaaaaaaa
Vieras
asioiden toteutuksesta keskusteltiin aikojen alussa oltiin samaa mieltä miten on mukava hoitaa perhettä yhdessä. Ihana aviomies muuten mutta...
...5 kk ikäisen vauvan hoito jää mun kontolle, oma aloitteisuus puuttuu lähes kokonaan. yhdessä saatiin erittäin toivottu lapsi, miten tässä näin kävi ?!...
kodin siisteys ei kiinnosta, kaikki voi olla hänen puolestaan hujanhajan. tietää että minua raivostuttaa suunnattomasti kun esim. astioita ei syönnin jälkeen saada pöydästä pois. kaikki järkkäily tapahtuu minun aloitteesta...
mies käy työssä ja itse alotan työssä parin kk päästä. on juteltu että sitten kaikki muuttuu, pitää laittaa hommat puoliksi. miten ihmeessä voin luottaa siihen?? jos en tekisi mitään, eläisimme sikolätissä, lapsi ei varmaan saisi ruokakaan ennen kuin mies viitsii... vaipan vaihdosta puhumattakaan. lapsi syö jo pullosta, ja pari kertaa yössä pitää syöttää. ymmärrän että kun miehellä työhön meno niin minä herään.. mutta vapaat kun koitti vihjaisin josko voisin minäkin huilata hommasta välillä. olen kuulemma niin hyvin tottunut syöttöön että minun parempi tehdä!! no pakkohan se on tottua kun on pakko tehdä!! noh, otti yön hoitaakseen, mutta on se aikaisemminkin ollut hänelle niin hermostuttavaa touhua että saa nähdä miten nyt.
tämä saamattomuus alkaa todella ottaa mua voimille, varsinkin kun on annettu itsestä ihan erilaista kuvaa. nykyään jo itkeskelen kun toinen vaan sanoo nalkuttajaksi kun pyydän jotain tekemään.. eihän tämän kuulu olla vain minun harteillani, eihän?? ONKO KOHTUUTONTA PYYTÄÄ TEKEMÄÄN HOMMAT PUOLIKSI KUN KUMPIKIN KOTONA, MIES VAPAALLA TÖISTÄ JA MINÄ OMASTA TYÖSTÄ, LAPSEN YMPÄRI VUOROKAUTISESTA HOIDOSTA??
...5 kk ikäisen vauvan hoito jää mun kontolle, oma aloitteisuus puuttuu lähes kokonaan. yhdessä saatiin erittäin toivottu lapsi, miten tässä näin kävi ?!...
kodin siisteys ei kiinnosta, kaikki voi olla hänen puolestaan hujanhajan. tietää että minua raivostuttaa suunnattomasti kun esim. astioita ei syönnin jälkeen saada pöydästä pois. kaikki järkkäily tapahtuu minun aloitteesta...
mies käy työssä ja itse alotan työssä parin kk päästä. on juteltu että sitten kaikki muuttuu, pitää laittaa hommat puoliksi. miten ihmeessä voin luottaa siihen?? jos en tekisi mitään, eläisimme sikolätissä, lapsi ei varmaan saisi ruokakaan ennen kuin mies viitsii... vaipan vaihdosta puhumattakaan. lapsi syö jo pullosta, ja pari kertaa yössä pitää syöttää. ymmärrän että kun miehellä työhön meno niin minä herään.. mutta vapaat kun koitti vihjaisin josko voisin minäkin huilata hommasta välillä. olen kuulemma niin hyvin tottunut syöttöön että minun parempi tehdä!! no pakkohan se on tottua kun on pakko tehdä!! noh, otti yön hoitaakseen, mutta on se aikaisemminkin ollut hänelle niin hermostuttavaa touhua että saa nähdä miten nyt.
tämä saamattomuus alkaa todella ottaa mua voimille, varsinkin kun on annettu itsestä ihan erilaista kuvaa. nykyään jo itkeskelen kun toinen vaan sanoo nalkuttajaksi kun pyydän jotain tekemään.. eihän tämän kuulu olla vain minun harteillani, eihän?? ONKO KOHTUUTONTA PYYTÄÄ TEKEMÄÄN HOMMAT PUOLIKSI KUN KUMPIKIN KOTONA, MIES VAPAALLA TÖISTÄ JA MINÄ OMASTA TYÖSTÄ, LAPSEN YMPÄRI VUOROKAUTISESTA HOIDOSTA??