Saako vauva huutaa

Saako vauva enää nykypäivänä huutaa ollenkaan? Tissiä pitää antaa heti joka itkuun. Nukkumaan mennessä ei saa huutaa vaan aina pitää nostaa syliin ettei vain saa traumoja. Samoin vaunuissa ei saisi huudattaa niitä heijaten, vaan välttää tätä viimeiseen asti. Autollakaan ei uskalla matkustaa ettei vauva vain huuda ja saa traumoja. Mennäänkö nyt metsään, kun sanotaan, että vauva saa huudoistaan traumoja ja huudattaminen on alku aikuisiän paniikkihäiriölle tms. Miksi sitten nykyään lapsilla on käytöshäiriöitä enemmän kuin ennen ja ennen ei välitetty vauvan pienistä huudoista vaan karaistiin vauvoja. Ahdistaa, pystyykö koskaan täyttämään vauvan kaikkia tarpeita kun pelkää koko ajan vahingoittaako huuto vauvaa...

 

[QUOTE="Tinttarella";28354811]Saako vauva enää nykypäivänä huutaa ollenkaan? Tissiä pitää antaa heti joka itkuun. Nukkumaan mennessä ei saa huutaa vaan aina pitää nostaa syliin ettei vain saa traumoja. Samoin vaunuissa ei saisi huudattaa niitä heijaten, vaan välttää tätä viimeiseen asti. Autollakaan ei uskalla matkustaa ettei vauva vain huuda ja saa traumoja. Mennäänkö nyt metsään, kun sanotaan, että vauva saa huudoistaan traumoja ja huudattaminen on alku aikuisiän paniikkihäiriölle tms. Miksi sitten nykyään lapsilla on käytöshäiriöitä enemmän kuin ennen ja ennen ei välitetty vauvan pienistä huudoista vaan karaistiin vauvoja. Ahdistaa, pystyykö koskaan täyttämään vauvan kaikkia tarpeita kun pelkää koko ajan vahingoittaako huuto vauvaa...[/QUOTE]

En osaa yhistää vauvan huutoa isompien käytöshäiriöihin. Mitä pienempi vauva, sitä tärkeämpää on vastata. Se että huutaa, ei sulje pois vastaamista. Autossa huusi joo, pakko oli silti ajaa ja joku vastasi vauvalle, ei se yksin karjunu takapenkillä. Nukkumaanmennessä huusi, heijattiin joo ja kerrottiin että tässä olen ja sinua nukutan. Huusi se sylissäkin. Sitä mä vaan en suostu uskomaan että yksin huudatus ei tekis mitään vahinkoa. Eriasia se että reagoidaan itkuun. Mihinkään karaisuun en usko, itelläni varsinainen sylitaikiainen oli ja nyt on tasapainoinen ja luottavainen 5v. Tietää että aikuiset huolehtivat.Ei tarvi kyseenalaistaa.

 

Kolikki vauva,ei mitään hätää.

 

Oon huomannu että teen vaistomaisesti kuten äitini jo aikanaan vastoin ohjeita. Meitä ei karaistu ja itketetty yksin vaan pidettiin sylissä ja vastattiin tarpeisiin. Emme ole käytöshäiriöisiä.

 

Yksinkertaistaen: meillä reagoidaan vauvan hätään, ei itkuun.

 

Kun vauva itkee, niin sillä on hätä! Olipa sitten mikä hätä vaan, isompi tai pienempi. Ei tietenkään tarvitse ylireagoida ja rietää hädissään tissiä antamaan, jos vauva vähän inahtaa, mutta eihän sitä välinpitämätönkään kuulu olla ja jättää toista vaan huutamaan.

 

Meillä ei jokaiseen itkuun sisälly hätää vaan vauva selvästi kiukuttelee, kun ei esimerkiksi halua käydä päiväunille tai otetaan jokin kielletty tavara pois. Ikää siis 7 kuukautta.

 

[QUOTE="...";28355207]Kun vauva itkee, niin sillä on hätä! Olipa sitten mikä hätä vaan, isompi tai pienempi. Ei tietenkään tarvitse ylireagoida ja rietää hädissään tissiä antamaan, jos vauva vähän inahtaa, mutta eihän sitä välinpitämätönkään kuulu olla ja jättää toista vaan huutamaan. [/QUOTE]

No meillä on kyllä sellaista kitinää ajoittain juuri ennen nukahtamista, eikä siihen todellakaan kannata silloin mennä! Testattu on ja se vain aiheuttaa vauvan heräämisen ja järkyttävät raivarit kun on niin väsynyt. Ei joka itku ole hätäitkua todellakaan, sen hätäitkun kyllä oppii vauvastaan erottamaan.

 

Eipä se itku valitettavasti aina lopu, vaikka kuinka vastattaisiin heti. :| En kyllä näe mitään syytä huudattaa pikkuvauvaa "turhaan", koska niin pienet eivät vielä osaa itkeä turhaan. Itseasiassa jopa anenkefaliasta, eli isoaivojen puuttumisesta, kärsivät lapset voivat itkulla ilmoittaa fyysisistä tarpeistaan. Nämä lapsethan siis kuolevat viimeistään muutamien kuukausien kuluessa, kun elimistö alkaa tarvita myös varsinaista aivotoimintaa hengissäselvitäkseen, eivätkä pelkät refleksit riitä. Pikkuvauvan itku on täysin eri asia kuin taaperon kiukuttelu ja rajojen kokeileminen.

 

Ei meillä ole lapset ilman syytä huutaneet, niin eipä olla nähty mitään syytä miksi ois pitäny jättää huutamaan.

 

"Itku" on myös vauvan puhetta, eli ei joka inahdukseen kannata mennä vastaamaan. Esim. nukahtamistilanteessa meidän kuopus itkahtaa ensin muutaman kerran ja sitten nukahtaa, näin ollut jo alusta asti. Eri asia jos vauvalla joku hätä ja oma äiti ainakin osaa tunnistaa ajan mittaan mikä itku on hätäitkua ja mikä vain kiukuttelua, kun vauvaa harmittaa tai ei esim. osaa nukataa...

 

[QUOTE="vieras";28355410]Meillä ei jokaiseen itkuun sisälly hätää vaan vauva selvästi kiukuttelee, kun ei esimerkiksi halua käydä päiväunille tai otetaan jokin kielletty tavara pois. Ikää siis 7 kuukautta.[/QUOTE]

Käsittääkseni tässä puhuttiin niistä tapauksista kun vauva on selkeästi pieni sylivauva, eikä mikään 7 kk ikäinen torpeedo.

 

Joo eihän kaikkea itkua voi poistaa vaikka minkä teet. On ne meilläkin itkeneet nukkumaan mennessä, nälkäisinä, väsyneinä, kipuisina, ja aina on hoidettu. Ei lapsi itkusta mene rikki vaan siitä ettei siihen reagoida.

Mutta mitä tulee noihin käytöshäiriöihin, niin ne johtuu monesta muustakin. Tietenkin varhaiskauden kiintymyssuhde vaikuttaa, mutta myös sen jälkeen tulevat tapahtumat. Miten hoidat uhmaiät, miten opetat ja rakastat? Ei liikaa mitään, eikä liian vähän, vaan sopivasti. Miten autat pettymysten siedossa ja opetat keinoja ratkoa eteentulevia ongelmia. Millaisia sosiaalisia suhteita ja millaisia hyviä ja huonoja kokemuksia lapsella on. Ei ole yksinkertaista lapsen tasapainoiseksi aikuiseksi saattaminen.