V
vierailija
Vieras
Paljon puhutaan että vanhemman on oltava vanhempi lapselleen, näin olen itsekin aiemmin ajatellut. Jännitin etukäteen tytön teini-ikää kun ollaan melko samanlaisia, tempperementtisia ja tulisieluisia. Tyttö on vasta 14 vuotias, mutta pidän häntä parhaana ystävänäni, ollaan kiinnostuttu samoista asioista, harrastetaan ja vietetään vapaa aikaa tosi paljon yhdessä, välillä kaksin, joskus mun kavereiden luona, tyttäreni saattaa myös ystäviensä meillä ollessa ottaa mut "mukaan" porukkaan. Aviomieheni on hieman huolestunut menosta, koska ollaan tasavertaisia ystäviä tyttären kanssa. Hällä on myös kasvatus alan koulutusta ja pitää pahana että vanhempi on lapsen kaveri eikä kasvattaja. En vain oikein tiedä miten tässä pitäisi toimia, en näe itse ongelmaa jonka vuoksi olen hirmu haluton muuttamaankaan tilannetta. Enkä osaa olla se aikuinen vanhempi, miten toimisitte tässä mun tilanteessa?