Saako vanhempi olla lapsen kaveri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Paljon puhutaan että vanhemman on oltava vanhempi lapselleen, näin olen itsekin aiemmin ajatellut. Jännitin etukäteen tytön teini-ikää kun ollaan melko samanlaisia, tempperementtisia ja tulisieluisia. Tyttö on vasta 14 vuotias, mutta pidän häntä parhaana ystävänäni, ollaan kiinnostuttu samoista asioista, harrastetaan ja vietetään vapaa aikaa tosi paljon yhdessä, välillä kaksin, joskus mun kavereiden luona, tyttäreni saattaa myös ystäviensä meillä ollessa ottaa mut "mukaan" porukkaan. Aviomieheni on hieman huolestunut menosta, koska ollaan tasavertaisia ystäviä tyttären kanssa. Hällä on myös kasvatus alan koulutusta ja pitää pahana että vanhempi on lapsen kaveri eikä kasvattaja. En vain oikein tiedä miten tässä pitäisi toimia, en näe itse ongelmaa jonka vuoksi olen hirmu haluton muuttamaankaan tilannetta. Enkä osaa olla se aikuinen vanhempi, miten toimisitte tässä mun tilanteessa?
 
Jos aloitus on totta niin suosittelen jotain perheterapeuttia tms joka laatii säännöt ja opastaa olemaan äiti lapselle. Tuo ei ole normaalia. Onko miehesi ainut aikuinen perheessä? Lopeta se teinin esittäminen ja ota vastuu ja ole aikuinen.
 
Näkisin asian niin, ettei se ole mitenkään pahasta jos tekee lapsen kanssa kaverityyppisiä asioita. Niin kuin vaikka kysyy lasta johonkin yhteiseen tekemiseen siksi, että aidosti haluaa lapsen kanssa puuhata sitä.

Toki sitä saatetaan joidenkin aikuisten taholta ihmetellä, he kun ovat tottuneet siihen, että lapsen kanssa tehdään juttuja enemmän velvollisuudesta eikä aikuista kiinnosta "lapsentasoiset" jutut.

Mutta ei se kaveruus saa tarkoittaa sitä, että vanhempi (tai sen puoleen vaikka hoitaja tai opettaja) ei olisi lapselle auktoriteetti. Siinä mennään mönkään jos vallan annetaan siirtyä lapselle koska ollaan kavereita.
 
Me molemmat harrastetaan pesistä ja koska täällä pienellä paikkakunnalla joukkueita yhdistettiin, treenaa naiset D tyttöjen ja sitä vanhempien kanssa yhdessä, tämä mm. lähentänyt meitä paljon. Myös vapaa ajalla harjoitellaan ja lenkkeillään yhdessä.
Meillä on molemmilla koira ja treenataan agilityä, nykyään samassa ryhmässä, sama homma kuin pesiksen kanssa.
Lapsi hoitaa koulunsa ja minä työni. En koe tarvetta korostaa auktoriteettiani missään, koska mielestäni tyttäreni kunnioittaa minua muutenkin ja uskoo kun jotain sanotaan.
Harrastin itse isäni kanssa nuorena jalkapalloa ja pesistä, lisäksi käytiin viikonloppuisin kiertämässä Suomen kansallispuistoja, en omassa lapsuudessa koskaan ajatellut ettei hän olisi ollut vastuullinen vanhempi, vaikka tehtiin paljon kaveri juttuja.
Terveisin aloittaja
 
Me molemmat harrastetaan pesistä ja koska täällä pienellä paikkakunnalla joukkueita yhdistettiin, treenaa naiset D tyttöjen ja sitä vanhempien kanssa yhdessä, tämä mm. lähentänyt meitä paljon. Myös vapaa ajalla harjoitellaan ja lenkkeillään yhdessä.
Meillä on molemmilla koira ja treenataan agilityä, nykyään samassa ryhmässä, sama homma kuin pesiksen kanssa.
Lapsi hoitaa koulunsa ja minä työni. En koe tarvetta korostaa auktoriteettiani missään, koska mielestäni tyttäreni kunnioittaa minua muutenkin ja uskoo kun jotain sanotaan.
Harrastin itse isäni kanssa nuorena jalkapalloa ja pesistä, lisäksi käytiin viikonloppuisin kiertämässä Suomen kansallispuistoja, en omassa lapsuudessa koskaan ajatellut ettei hän olisi ollut vastuullinen vanhempi, vaikka tehtiin paljon kaveri juttuja.
Terveisin aloittaja
Jos lapsi tottelee sinua eikä esim. suhtaudu epäkunnioittavasti tai halveksuvasti sinuun, niin ei kai sitten mitään ongelmaa ole?

Eihän auktoriteetin tarvitse olla sitä, että tyyliin armeijan malliin tehdään nöyristelyrituaaleja johtajan edessä ja ylläpidetään keinotekoista etäisyyttä. Ainakaan jollei sitten lapsen persoona tai vanhemman persoona ole sellainen, ettei auktoriteetin ylläpito muutoin onnistu. Ihmisiähän on joka laatuun...
 

Yhteistyössä