Jatkossa lasten kaverit saa tulla sillon kun siitä ollaan molemmin puolin sovittu.
Mutta nyt vielä niin pieniä, että ulkona eivät voi olla päineen. Tällä hetkellä on näin, että nykyisin en tykkää että naapurin lapset tulevat meidän pihalle AINA kun me ollaan siinä. Minä tai mieheni haluttais antaa lapsille tuolloin omaa aikaamme, ja musta on tosi törkeetä että ängetään kysymättä siihen. JA VAIKKA SANOTAAN ET NYT EI VOI TULLA.
Me ollaankin miehen kanssa sovittu että ajetaan ne pois aina. Me ollaan niin väsyneitäkin aina ettei jaksais niitä riehujia(tällä seudulla ei valitettavasti ei kovin paljon lapsia, nää melkeen ainoat)
Loukkaantuvat, mutta ihan sama. Ja varmaan kantelevat omille vanhemmille mitä sattuu. Mutta ne onkin monesti yhtäaikaa humalassa, joten en periaattestakaan aleta näiden lasten hoitajaksi!
Kesällä tilanne oli pahempi, onneksi nyt on vähän laantunut.
Raivostuttavinta on AJAA ne lapset pois, uskoisivat nättiä puhetta. Argh. Eipä omat lapsetkaan oo mitään kullannuppuja aina, mutta näitä kyläilysääntöjä tullaan opettelemaan! Ko tapauksessa on laiminlyöty selvästi ja monia muitakin juttuja. Lapset ei kuule/kuuntele ja kielloista huolimatta hyökkää sisään kengät jalassa vessaan hammasharjoja suusta suuhun laittamaan jne... tuossa pahin esimerkki, sillon kyllä totaalisesti annoin kakruille kyytiä!
Eri asia on sitten mun ja mieheni ystävien lapset. Naapurit meille ainaki merkkaa vaan hyvän päivän tuttuutta. Omien ystävien lapset on aina lampimästä tervetulleita, ja jotenkin luotan myös siihen, kun tulevaisuudessa omat lapset tulevat käymään ystäviemme lapsilla.
Ruokaakin tarjoan, jos sitä vain on riittävästi.