Joo. Erilainen tilanne, paikka ja ehkä kyläkulttuurikin.
Minä suurimman osan kyläläisistä jo tunnen, mutta miehellä yhä tilanteita että törmää maillaan "tuntemattomaan" joka kulkee kuin kotonaan.
Hän on kovin ylpeä siitä, kun yhtenä aamuna työhuoneesta katseli kun "vieras äijä" lampsi keittiöön ja laittoi kahvit kiehumaan ja säikähtämisen tai pulttien ottamisen sijaan sanoi vain että "Keitäkkö mullekin?" Oli iso asenneaskel kaupunkilaispojalle.
Ja keittihän se, tuttu muurari joka nuohoomaan oli tullut ja aikoinaan paljon talkoooapunakin meillä ollut.