Saako muut yöllisiä säpsykohtauksia, että vauva ei hengitä?

Jälleen paniikinomainen tapaus viime yönä. Vauva nukkuu mun vieressä ja mä havahdun aamuyöstä kesken unien ja kuuntelen, että hengittääkö. Mielestäni ei. Kosketan tai annan suukon otsalle ja unenpöpperössä vauva tuntuu kylmältä. Paniikki on valmis :/

Sitten sydän hakaten pomppaa istumaan ja tietty vauva lopulta liikahtaa..

:ashamed: Ei näin siis usein käy, mutta pari kolme kertaa per vauva. :/

 

Tutulta kuulostaa! :/ Kauhea tunne!

 

no sain kyl musitaakseni. se oli kaikkein kamalinta että kuopuksesta olin nukahtanut laitoksella sänkyyn vauva tissille ja sit näin unta että kopsahti ja vauva oli tippunut lattialle. heräsin ja vauva tuhisis vieressä, mutta enään en jättänyt vauvaa siihen viekkuun, vaikka siinä sängyssä sellaiset laidat onkin.

 

joskus :/ ja sit on ihan paniikis, että hengittääkö se nyt varmasti. esikoisen kanssa varsinki.

 

no sain kyl musitaakseni. se oli kaikkein kamalinta että kuopuksesta olin nukahtanut laitoksella sänkyyn vauva tissille ja sit näin unta että kopsahti ja vauva oli tippunut lattialle. heräsin ja vauva tuhisis vieressä, mutta enään en jättänyt vauvaa siihen viekkuun, vaikka siinä sängyssä sellaiset laidat onkin.

:|

 

Voi miten tutulta tuo kuulostikaan. Mulla ei oo varmaan vauva-aikana ollut yhtäkään yötä, etten oo herännyt tuohon tilanteeseen. Onneksi vauva-ajat on takana meidän perheessä.

 

Aluksi joo, ei enaa- se paniikki on kylla ihan hirvea!

 

Tuttua tuttua. Ja normaalia äidinvaistoa, jota ei voi kitkeä pois. Hyvä että nukkuu vieressäsi, koska se vähentää kätkytkuolemariskiä, joka on muuten suurimmillaan 3 kk ikäisenä. Eikä tarvitse nousta vuoteesta tarkistamaan hengitystä. Kantsii laittaa käsi hellästi vauvan mahan päälle, siitä tunnistaa nopeiten, että kohoileeko se.

 

Tuttua tuttua. Ja normaalia äidinvaistoa, jota ei voi kitkeä pois. Hyvä että nukkuu vieressäsi, koska se vähentää kätkytkuolemariskiä, joka on muuten suurimmillaan 3 kk ikäisenä. Eikä tarvitse nousta vuoteesta tarkistamaan hengitystä. Kantsii laittaa käsi hellästi vauvan mahan päälle, siitä tunnistaa nopeiten, että kohoileeko se.

Mulla tulee niin iso paniikki, etten kykene rauhallisesti tarkistamaan hengitystä. En kyllä ravistelekaan, mutta jotain siltä väliltä. Esikoisen kanssa oli maailman pahin tilanne. Lopulta alkoi haukkoa henkeä.. Nukkui ehkä vaan sikeästi, mutta kamalaa oli.

 

Tuttua.

 

Mä otin pojan alunperin just sen takia viereen nukkumaan kun mä en pystyny itse olla rauhassa kun se oli pinniksessä. Koko yön olin kurkkimassa et hengittääkö se.

 

meillä neljä lasta ja aina olen pelännyt kätkyt kuolemaa. kakkonen teki vielä sellasen tempun päivä unilla, ku kävin kokeilemassa että hengittääkö ni oli vissiin niin sikeässä unessa ettei reagoinut mihinkään ja hengitti "huomaamattomasti" eikä meinannut herätä millään. se kyllä pelästytti ja paljon! kolmoselle ostin sitte "kätkyt"hälyttimen ja sain mielen rauhaa pienemmäksi. mutta nukutin kuitenkin vieressä ensi kuukaudet.

 

Meillä poika oli aina heränny 4 tunnin välein syömään, ja kerran sitten kun heräsin 7,5 tunnin yöunilta niin pelästyin ihan hirveesti, onneks vauva tuhisi tyytyväisenä unissaan kehdossa vieressä ja kohta heräsi syömään.
Jos ite oon hereillä ja vauva nukkuu niin käyn aina välillä tarkastamassa että hengittää vielä, laitan käden rinnan päälle tai silitän hiuksia, yleensä sillon hän vähän liikahtaa.

 

Meillä poika oli aina heränny 4 tunnin välein syömään, ja kerran sitten kun heräsin 7,5 tunnin yöunilta niin pelästyin ihan hirveesti, onneks vauva tuhisi tyytyväisenä unissaan kehdossa vieressä ja kohta heräsi syömään.
Jos ite oon hereillä ja vauva nukkuu niin käyn aina välillä tarkastamassa että hengittää vielä, laitan käden rinnan päälle tai silitän hiuksia, yleensä sillon hän vähän liikahtaa.

Muistan myös, kun oli eka kokonaan nukuttu yö takana. Hyvä, kun uskalsi mennä katsomaan

 

Ja tämän takia on monikin äiti pelastanu lapsensa hengen =) Jos nukkuu vieressä, pystyy aistimaan unissansakin lapsen hengityskatkokset. Lapsella on kehittymätn hermosto ja tykkää siitä, että äiti on vieressä. Äidin hengityksen rytmi auttaa lasta omassa hengityksessä, ja jos lapsi ei hengitä ("unohtaa" ) niin äiti herää, koskettaa, ja aktivoi uudelleen hengityksen.

 

Kyllä, vauva-aikana useinkin heräsin säpsähtäen et hengittääkö se. Vieläkin tarkistan nukkumaan mennessä hengityksen ja jos itse jostain syystä havahdun yöllä kesken unien. Pojalla ikää nyt 1,5 vuotta.

 

tyttö nyt 6kk ja nukkui ihan pienenä vieressä, siinä oli hyvä tarkistaa hengittääkö. ja nykyään kun vien tytön sänkyynsä ja palaan katsomaan telkkaa, niin pakko aina välillä mennä kuullostelemaan pikkuisen hengitystä ja laskea käsi selälle että kohoileeko.. nolottaa jotenkin skitsoilla noin

 

Useinkin, lasten ollessa alle puoli-vuotiaita.

 

Mulla nukkui tytär vaunuissa kun olimme kylässä. Poislähtiessä oli jotenkin kalpean näköinen, nostin ylös ja veti henkeä ja väri palasi. Karmivaa kun yksi kuollut yöllä kätkytkuolemaan. Aina kyllä olen vahtinut vauvojani ja liikuttanut että onko hengissä mutta noin ikävästi kävi kerran.

 

Mulla nukkui tytär vaunuissa kun olimme kylässä. Poislähtiessä oli jotenkin kalpean näköinen, nostin ylös ja veti henkeä ja väri palasi. Karmivaa kun yksi kuollut yöllä kätkytkuolemaan. Aina kyllä olen vahtinut vauvojani ja liikuttanut että onko hengissä mutta noin ikävästi kävi kerran.

:hug: