Tällä viikolla ihan ekan kerran jouduin miettimään, että saako kotona kiroilla?
Vanhin lapsi täyttää 5 ja nyt (vasta?) tuli ekat kirosanat. Siis ei pahimmat, mut silti. Sanoin sitten ettei näin saa sanoa, mietin nyt et teinkö oikein.
Niitähän tulee joka tapauksessa viim. koulusta, miten asiaan pitää suhtautua, pitääkö antaa olla, kieltää kokonaan, sallia jotain sanoja *huoh*
Itse olen perheestä jossa kukaan ei saanut kotona kiroilla, muita nimitellä/haukkua, muuten joutui jäähylle jne Siitä onkin jäänyt tällainen kieltovaihe päälle, että näin 'hyvässä'' perheessä toimitaan, en kyllä ole varma oliko se niin hyvä ilmapiiri sittenkin ja mietinkin onko oikein/reilua kieltää meilläkin kaikki kiroilu.
Mies on taas perheestä jossa kiroillaan ja välillä ensin sanotaan - ja sitten vasta ajatellaan mitä tuli sanottua. Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä tai (omalle äidille) että rinnat näyttää hyviltä näissä rintsiköissä, tulee röhtäisyjä ja piereskelyä Mulle sitten tulee todella vaivautunut olo kun joutuu sellaista kuuntelemaan, ihan kuin istuis pöntöllä toisen vieressä... johtuu varmaan hyvin tiukasta kasvatuksesta. Kavereiden kiroilu ei haittaa yhtään, vaikka itse en pahemmin kiroile.
Mutta minun perheessä ei ikinä ollut sellaista rentoa fiilistä, piti tarkkaan miettiä mitä ja miten sanoo. Miehen perheessä on rento meininki, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, jokainen saa olla sellainen kuin on.
Vanhin lapsi täyttää 5 ja nyt (vasta?) tuli ekat kirosanat. Siis ei pahimmat, mut silti. Sanoin sitten ettei näin saa sanoa, mietin nyt et teinkö oikein.
Niitähän tulee joka tapauksessa viim. koulusta, miten asiaan pitää suhtautua, pitääkö antaa olla, kieltää kokonaan, sallia jotain sanoja *huoh*
Itse olen perheestä jossa kukaan ei saanut kotona kiroilla, muita nimitellä/haukkua, muuten joutui jäähylle jne Siitä onkin jäänyt tällainen kieltovaihe päälle, että näin 'hyvässä'' perheessä toimitaan, en kyllä ole varma oliko se niin hyvä ilmapiiri sittenkin ja mietinkin onko oikein/reilua kieltää meilläkin kaikki kiroilu.
Mies on taas perheestä jossa kiroillaan ja välillä ensin sanotaan - ja sitten vasta ajatellaan mitä tuli sanottua. Esim. sen sisko 32v saattaa hyvinkin kotioloissa ilmoittaa, että nyt on kakkahätä tai (omalle äidille) että rinnat näyttää hyviltä näissä rintsiköissä, tulee röhtäisyjä ja piereskelyä Mulle sitten tulee todella vaivautunut olo kun joutuu sellaista kuuntelemaan, ihan kuin istuis pöntöllä toisen vieressä... johtuu varmaan hyvin tiukasta kasvatuksesta. Kavereiden kiroilu ei haittaa yhtään, vaikka itse en pahemmin kiroile.
Mutta minun perheessä ei ikinä ollut sellaista rentoa fiilistä, piti tarkkaan miettiä mitä ja miten sanoo. Miehen perheessä on rento meininki, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, jokainen saa olla sellainen kuin on.