Saako kuolleen sikiön mukaansa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sapfo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Sapfo

Aktiivinen jäsen
16.04.2009
3 397
0
36
Eli kaavinta ensi tiistaina raskausviikolla 13.

Haluaisin haudata pienen vanhempieni mökille jossa lepäävät jo edesmenneet lemmikkimme vuosien varrelta. Saanko lapseni mukaani? Jos niin "millaisena" eli voiko hänet hakea tuhkattuna jostain?

Kai hänet saa haudat mökille...?!?!
 
ota mukaasi joku kuljetukseen soveltuva, vesitiivis, katseen kestävä rasia, jossa sen voi myös haudata. tuskin haluat sitä katsella...saa ottaa mukaan jos itse niin haluaa. nämä kaavitut päätyy roskikseen, ei kiva loppu...(jostain ólen kuullut en sano että kaikissa tapauksissa) kysy lääkäriltäsi, hän tietää miten menetellä. vaikka pienen tuhklaisi se täytyy silti haudata. kamala kokemus, jaksamisia :hug:
 
Sapfo :hug: , voimia sinulle.
Minulla oli keskenmeno viikolla14+ ja sairaalassa kysyivät jos haluan pienen mukaani, mutta annoin sairaalan hoitaa asian eteenpäin.
Toiset hautaavat ihan vaikka sukuhautaan tai muistolehtoon, eikä mielestäni ole mitään estettä haudata vaikka kotipihalleen, mikä vain parhaalta tuntuu ja missä haluaa pientä muistella.
Sitä en tiedä millaisena antavat mukaan, että hoitavatko tuhkauksen vai miten, mutta soita sairaalaan ja kysy, niin selviää.
Jaksamista,
Meriaani
 
Mielestäni sikiötä ei voi haudata mihin tahansa, esim. omaan pihaan. Kaikkein arvokkain kohtelu on se kun pieni menee yhteistuhkaukseen ja siitä ihan viralliseen muistolehtoon. Toki sen saa itsekin haudata, mutta käsitykseni mukaan ei pihaan tms.
Voit myös hankkia pienelle uurnan ja tuhkauttaa hänet. Uurnan laskupaikastakin täytyy kuitenkin selvittää, että voiko sitä laittaa mökille, vai onko oltava jokin virallinen paikka. Eihän se tuhkamäärä tietenkään suuri ole näin pienestä ihmisestä.
Mutta yleensä menevät ihan sairaalan kautta yhteistuhkaukseen ja vanhempien niin halutessa voidaan pitää muistotilaisuus sairaalassa, tuhkien sirottelussa muistolehtoon tms. yhteydessä. Usein on yhteisiäkin siunaustilaisuuksia, joissa ovat kaikki halukkaat joiden pieni on ollut samassa tuhkauksessa.

Mielestäni ei ole lapsen arvoinen paikka olla haudattuna lemmikkien seassa. En tarkoita pahalla. Ymmärrän tuskasi (itselläkin keskenmeno, muistat mut varmaan nyt jouluisista ja siellä kerroin taustastani) ja sen että toisaalta on kaunis ajatus haudata hänet johonkin itselle tärkeään paikaan. Mutta omasta mielestäni muistolehto olisi siltikin parempi paikka.

Voimia sinulle tulevaan! :hug:
 
Ensiksi: otan osaa suruusi. Tiedän tunteesi, itsellä on takana samanlainen kokemus.

Jos haluat, saat sairaalasta erikseen pyytämällä mukaasi sikiön tai mitä nyt sitten kohdusta ulos tuleekin. Jos kaavinta tehdään imukaavintana, tuloksena on ensimmäkseen veristä massaa. Meillä sairaala keräsi sen omaan maljaansa, josta itse siirsimme sen minigrip-pussiin.

Tuhkauksen joudut hoitamaan itse. Voit viedä sairaalasta saamasi "kaavintasaaliin" krematorioon tuhkattavaksi. Krematorioita on ainakin Helsingissä, Lahdessa ja Jyväskylässä. Netistä hakemalla löytyvät yhteystiedot. Ajan voit varata puhelimitse soittamalla.

Tuhkausta varten voit ostaa esim. hiukan isomman puurasian, jonka sisään laitat kosteutta kestävässä pakkauksessa alkion jäänteet. Puurasia palaa hyvin ja tuhkaakin tulee määrällisesti hiukan lisää, niin että sitä on helpompi käsitellä. Toisen rasian tarvitset sitten tuhkaa varten. Varsinaista isoa tuhkauurnaa ei kannata ostaa, tuhkaa tulee kaikenkaikkiaankin vain pari ruokalusikallista.

Tuhkan/sikiön voit periaatteessa haudata, mihin haluat. Esim. omalle mökkitontille hautaamiseen et tarvitse mitään lupia. Vain hautausmaalle hautaamiseen tarvitaan erikseen seurakunnan lupa. Itse kysyimme luvan mieheni sukuhaudan haltijalta eli miehen isältä sekä seurakunnalta, ja hautasimme tuhkan mieheni sukuhautaan. Seurakunta auttoi kaivamalla valmiiksi tuhkauurnalle sopivan kuopan. Sen sitten itse täytimme uurnan sinne kätkettyämme.

Näin jälkikäteen ajatellen toipumistamme auttoi se, että saatoimme tehdä vauvanalullemme edes tämän "viimeisen palveluksen," kun emme häntä mitenkään muuten voineet auttaa.
 
Vielä sen verran lisään että pappi kertoi meille viikko sitten kuinka eräs äiti oli haudannut oman enkelinsä uurnan omalle kotipihalleen ja istuttanut siihen samaiseen kohtaan puun.
Tästä puusta tämän enkelin äiti tiesi aina mihin hänen vauvansa oli haudattu.

Ainoa mitä laki taitaa estää on hautakiven tai vs.muistomerkin laittaminen, vaikka kyseessä olisikin oma tontti ja toisekseen laki velvoittaa uurnan laskun vuoden kuluessa tuhkauksesta eli uurnaa ei voi säilyttää esim kotona vuoden jälkeen.Lisäksi tästä hautakummusta tontilla voi tuilla ns rasite jos paikka joskus myydään kun siellä on hautapaikka.Näin asian ymmärsin sairaalapastorin puheista mutta aina asian voi tarkistaa vaikkapa omasta koti seurakunnasta.
Ajattelimme mieheni kanssa niin että jos meillä olisi vaikkapa oma rakas kesäpaikka, niin veisimme ehdottomasti tuhkat sinne mutta kun ei ole niin yhteistuhkaus on meille ja enkelillemme paras vaihtoehto.

Kukaan ei voi sanoa mikä hautaustapa/paikka on lapsellenne se paras, sen tiedätte vain te itse :heart:

Tintukalle pieni oikaisu seuraavaan asiaan: "Usein on yhteisiäkin siunaustilaisuuksia, joissa ovat kaikki halukkaat joiden pieni on ollut samassa tuhkauksessa. "

Meille ainakin kerrottiin niin että ensin siunataan pikkuiset joiden vanhemmat siunauksen tahtovat, tilaisuuden jälkeen kaikki pikkuiset(nekin jota ei ole siunattu) tuhkataan yhdessä.Eli siunaus on ennen tuhkaamista.

 
Lisään vielä vielä, että ainakin meidän sairaalassamme yhteistuhkauksille oli joku ikäraja. Meidän 9-viikkoisemme olisi päässyt mukaan tuhkaukseen vain erikoisjärjestelyillä.

Tuo on tosiaan totta, että varsinaista hautausmaata ei saa omallekaan tontilleen ilman lupaa perustaa eli laittaa esim. hautakiveä. Mutta tuota mietin, että uurna pitäisi laskea vuoden kuluessa tuhkauksesta. Näinhän voi lain mukaan olla, en tiedä, mutta tuskinpa tulee kukaan kyselemään, kun alle 15 vk ei virallisesti ole oikein missään olemassakaan.
 
Kiitos kommenteista =)

Soitin tänään Espoon krematorioon ja kaikki näyttää sujuvan hyvin. Tuhkan voi sijoittaa tontille maanomistajan luvalla. Jouduimme ilmoittamaan koko prosessista kirjallisesti Espoon seurakuntayhtymälle ja tuhkaamaan mentäessä joudumme viemää krematorioon kirjallisen selityksen sijoituspaikasta.

Eli hautaamme pienen sukutilalle. Ilman mitään hautakiviä. Ajattelin pientä enkelipatsasta haudan päälle.
 
Itsellä tuulimunaraskaus takana, joten lääkkeellisessä tyhjennyksessä ei tule sikiötä ulos, mutta raskausmateriaalia kuitenkin. Olen kovasti miettinyt sitä, että miten käytännössä ihmiset toimivat. Vedetäänkö sikiö pääsääntöisesti vessasta alas, vaikka se tuntuukin aivan kammottavalta asialta. Oliko niin, että hautauslaki vaatii hautaamaan yli 22 viikkoisen sikiön, mutta miten ihmiset toimivat alle 22 viikkoisten kanssa, jotka tulevat ulos kotona, ei sairaalassa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninnatar:
Itsellä tuulimunaraskaus takana, joten lääkkeellisessä tyhjennyksessä ei tule sikiötä ulos, mutta raskausmateriaalia kuitenkin. Olen kovasti miettinyt sitä, että miten käytännössä ihmiset toimivat. Vedetäänkö sikiö pääsääntöisesti vessasta alas, vaikka se tuntuukin aivan kammottavalta asialta. Oliko niin, että hautauslaki vaatii hautaamaan yli 22 viikkoisen sikiön, mutta miten ihmiset toimivat alle 22 viikkoisten kanssa, jotka tulevat ulos kotona, ei sairaalassa?

mulle kävi silleen että sain keskenmenon -04 viikolla 9 ja sitä edelsi semonen rusehtava vuoto olin kotona ja sitten alko tulee supistuksia tulee ja menin vessaan ja istahdin pöntölle ja niin se kuollut sikiö tuli pois ja tipahti pönttöön ja supistukset loppu siihen en ruvennut mitenkään kaivelemaan sitä hyytymä kasaa mutta minusta näytti et siel oli kädet ja jalat ( tai sitten vaan kuvittelin ) mutta ajatus siitä että nyt se tipahti tonne tuntu kauheelta ja oli se semonen kokemus ettei sitä unohda koskaan eikä miloinkaan :'( :'(
sen jälkeen rupesin odottamaan heti perään meijän keskimäistä ja se pelko oli kokoajan läsnä ja paniikki et iten täs käy ja hyvin meni kaikki loppuun saakka =)
ja syntyi 05 pieni temperamentinen neiti ...

osaan ootoni kaikille vauvansa menetänneille :hug: :hug:

 
Mullakin tippui pönttöön, otin käteeni - vkot 6+1 -. Se mureni ottaessa, oli vähän kahvipapua pienempi möykky. Pistin takaisin pönttöön. Kadun tätä ja tuntuu tosi pahalta vieläkin. Omani - sekä mieheni - toipumisen kannalta olisi ollut paras ottaa se talteen - vaikkakin lapsemme näyttikin hyvin epämääräiseltä möykyltä ja oli murentunutkin - laittaa vaikkapa tulitikkuaskiin ja käydä hautaamassa läheiseen metsään.

Tilanne tuli minulle vain niin yllätyksenä, koska oletin mahdollisen sikiön jo tulleen ulos minun huomaamattani. En ollut varautunut tähän ollenkaan, joten en osannut toimia. Onneksi miehenikin ymmärtää tämän. Olen luvannut toimia toisin, jos toinen kerta tulee.

Surettaa vieläkin oma menettelyni, mutta minkäs tuolle voi. Elämää on vain elettävä eteenpäin... :'( :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninnatar:
Itsellä tuulimunaraskaus takana, joten lääkkeellisessä tyhjennyksessä ei tule sikiötä ulos, mutta raskausmateriaalia kuitenkin. Olen kovasti miettinyt sitä, että miten käytännössä ihmiset toimivat. Vedetäänkö sikiö pääsääntöisesti vessasta alas, vaikka se tuntuukin aivan kammottavalta asialta.

Sanoisin, ettei kannata aina miettiä, miten yleensä tehdään. Jokaisella on eri tapa käydä läpi menetyksen suru. Joten kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja tehdä sen mukaan - vaikka tuntuisi ihan pöntöltä oma menettely. Puhun nyt varhaisista keskenmenoista, joihin ei välttämättä mikään laki ulotu. Tietysti lakia pitää noudattaa, jos se alkaa sitoa jollain tavalla.
 
Minulle tehtiin pysähtyneen keskenmenon jäljiltä lääkkeellinen tyhjennys rv 11+1 pari vuotta sitten (kasvu oli lakannut jo rv 8+). Kaikki vuoti päivän mittaan ulos kotona vessan pöntöllä enkä siitä verimäärästä kyllä erottanut milloin meni mitäkin.

Vastauksena siis sille joka pohti että minne päätyvät alle 22 viikkoiset.
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä