Saako keskustella teidän kanssa?(masennuksesta,ahdistuksesta,raskaudesta,kaikista:(?

Kun mä kerroin eilen mun koko tarina,mitä mun kanssa tapahtunut,kun en enää pystynyt sen kanta sisällä,liian raskasta oli :ashamed:
Mä haluan teitä äitiä kysyä vielä sen että,olenko ainoa kenen raskaus meni noin ja sairastanut jo silloin ahdistukseen? :ashamed: Olenko mä turhaan huolissaan vauvasta?
Mä olen mietinyt koko yö tänään että mitä mä teen ja nyt olen siitä mieltä että ehkä mä kuitenkin yritän vielä miehen kanssa jatka,kun kuitenkin hän on erilainen ja rakasta lapsia,en halua pilata lapsille elämää jos vain mä olen vihainen :ashamed: ja varma jos jopa joku mies tulee niin harvoin että hän tuli rakastamaan lapsia kuin omia :ashamed:
Se vielä että huomenna otan luuri ja soitan ja puhun oman lääkärin kanssa,ehkä pitäisi oikeasti kokeilla pariteraia ja itsellekin halua lääkitystä ja keskustelu apua masennukseen

 

Et sä ole ainoa, jolla on raskaana ollut stressiä ja ahdistusta. Musta sun ei kannata stressata itseäs vielä enemmän olemalla huolissas lapsestas, kaikkihan sillä nyt on hyvin. Sä oot raskaana stressannu ihan tarpeeksi, eiköhän se jo riitä :hug:

 

Et sä ole ainoa, jolla on raskaana ollut stressiä ja ahdistusta. Musta sun ei kannata stressata itseäs vielä enemmän olemalla huolissas lapsestas, kaikkihan sillä nyt on hyvin. Sä oot raskaana stressannu ihan tarpeeksi, eiköhän se jo riitä :hug:

No oikeasti kaikist pahin oli että loppuraskaudessa sairastuin ahdistukseen :ashamed:

 

No oikeasti kaikist pahin oli että loppuraskaudessa sairastuin ahdistukseen :ashamed:

Ei se oo sun syytä. Mutta mä en ymmärrä miksi roikkua siinä, elämä on jatkunut siitä ja se syyllisyys pitäis jättää sinne menneeseen ja keskittyä ihan vaan nykyhetkeen. Mites se sanonta menee, joka menneitä muistelee sitä tikulla silmään.. helppoa on kantaa niitä vanhoja taakkoja mukana, mutta kun niistä luopuu ja keskittyy nykyiseen ja tulevaan niin helpottaa oloa hurjasti.
Yritä vaan kattoo vahvasti eteenpäin, sä pystyt siihen kyllä

 

Mun mielestä sun ei kannata miettiä sitä, miten ahdistunut olit raskausaikana. Eihän se sun vika ole, että sairastuit. Ja sun tyttösi on terve, suloinen, ihan normaali lapsi, joka saa hyvää hoitoa. Se on tärkeintä, ei se millainen olo sulla raskausaikana oli :hug:

 

Kiitoksia teille :hug:

 

:wave: :|

 

eikö kukaan enää halu,mitään sanoa

 

:'( :wave:

 

Kyllä minäkin olin raskausaikana ajoittain tosi stressaantunut ja ahdistunut. Huoli vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista vaivasi mieltä kokoajan. Minuakin mietitytti kovasti että kuinka vauvaan äidin stressi vaikuttaa vauvaan, mutta ihana ja terve vauveli sieltä sitten tuli <3
Ystäväni vauva syntyi n.1 kk ennenaikaisena ja raskausmyrkytys oli vaivana pitkään raskausaikana. Kaveriani kovasti huoletti kuinka hänen oma stressinsä vaikuttaa vauvaan, niin lääkäri oli todennut, että stressivauvat ovat yleensä virkkuja ja sitkaita Älä murehdi enää asiasta, jookos?

 

:'( :wave:

Laitoin yv:tä

 

Kyllä minäkin olin raskausaikana ajoittain tosi stressaantunut ja ahdistunut. Huoli vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista vaivasi mieltä kokoajan. Minuakin mietitytti kovasti että kuinka vauvaan äidin stressi vaikuttaa vauvaan, mutta ihana ja terve vauveli sieltä sitten tuli <3
Ystäväni vauva syntyi n.1 kk ennenaikaisena ja raskausmyrkytys oli vaivana pitkään raskausaikana. Kaveriani kovasti huoletti kuinka hänen oma stressinsä vaikuttaa vauvaan, niin lääkäri oli todennut, että stressivauvat ovat yleensä virkkuja ja sitkaita Älä murehdi enää asiasta, jookos?

Toivottavasti että kaikki hyvin =) eikä hänestä kasvaa mikään pyyskisesti sairas :ashamed: ainakin hän on todella ihan lapsi,esikoinen on paljon uhmakampi tapaus vaikka raskaus oli täysin stressitön :ashamed:

 

:'( :wave:

Laitoin yv:tä

vastan :hug:

 

saako nosta taas :snotty:
tylsää

 

Et sä ole ainoa, jolla on raskaana ollut stressiä ja ahdistusta. Musta sun ei kannata stressata itseäs vielä enemmän olemalla huolissas lapsestas, kaikkihan sillä nyt on hyvin. Sä oot raskaana stressannu ihan tarpeeksi, eiköhän se jo riitä :hug:

No oikeasti kaikist pahin oli että loppuraskaudessa sairastuin ahdistukseen :ashamed:

Mutta kun se ei ole kenenkään syy, ei sinun eikä miehesi eikä olosuhteiden. JOtkut sairastuu, vaikkaulospäin ei näy mitään ongelmia ja tekee sen ongelman vaikka siitä että mies ei laita tiskejä koneeseen oikeaan järjestykseen, se ei siis kunnioita, ja siitä seuraa ahdistusta.

 

Et sä ole ainoa, jolla on raskaana ollut stressiä ja ahdistusta. Musta sun ei kannata stressata itseäs vielä enemmän olemalla huolissas lapsestas, kaikkihan sillä nyt on hyvin. Sä oot raskaana stressannu ihan tarpeeksi, eiköhän se jo riitä :hug:

No oikeasti kaikist pahin oli että loppuraskaudessa sairastuin ahdistukseen :ashamed:

Mutta kun se ei ole kenenkään syy, ei sinun eikä miehesi eikä olosuhteiden. JOtkut sairastuu, vaikkaulospäin ei näy mitään ongelmia ja tekee sen ongelman vaikka siitä että mies ei laita tiskejä koneeseen oikeaan järjestykseen, se ei siis kunnioita, ja siitä seuraa ahdistusta.

juu :hug: näin on :ashamed: pääsenkö mä muuten yli?Mitä sä ajattelet,se masennus vei mun kaikki voimat ja jos on kova huoli aina eikö se on niin että minulla on pakkoajatukset?

 

Kyllä sä pääset yli, muutkin on päässy :hug:
Mä sairastin seitsemän vuotta ja paranin 3 kuukaudessa, kun sain oikean lääkityksen ja terapian keran viikossa, pahimmillaan 2 kertaa viikossa.
Mut nyt täällä alkaa ukkostaa, nyppäsen piuhat irti :wave:

 

Kyllä sä pääset yli, muutkin on päässy :hug:
Mä sairastin seitsemän vuotta ja paranin 3 kuukaudessa, kun sain oikean lääkityksen ja terapian keran viikossa, pahimmillaan 2 kertaa viikossa.
Mut nyt täällä alkaa ukkostaa, nyppäsen piuhat irti :wave:

kiva että nyt kaikki hienosti =) :hug:

 

Vai onko väärin jos haluan kuitenkin kokeilla jatkaa miehen kanssa :ashamed: ?
Anteeks että kysyn ei ole pakko vastata :ashamed:

 

Vai onko väärin jos haluan kuitenkin kokeilla jatkaa miehen kanssa :ashamed: ?
Anteeks että kysyn ei ole pakko vastata :ashamed:

Sulle ei kukaan muu voi sanoa että se olisi väärin. Vaikeaa tulee olemaan teit minkä ratkaisun vain. Ja sitten jos ratkaisu on että jatkatte yhdessä, se vaatii ponnisteluja teiltä molemmilta jonkin aikaa

juu näin on ja vaikea on jo nyt

 

Olisiko joku teistä pystynyt antamaan anteeksi jos tommonen tilanne kävisi?

 

Olisiko joku teistä pystynyt antamaan anteeksi jos tommonen tilanne kävisi?

Jos joku meistä pystyisi antaa anteeksi, se ei tarkoita että sun pitäisi. Sillä vaikka sun pitäisi antaa anteeksi, niin jos et pysty, et voi. Pystytkö SINÄ antamaan anteeksi, kuuluukin se kysymys

Se on niin vaikea päätä itse,todella vaikea,kun te näette ehkä paremmin kuka on syylinen ja kuka ei,kun mä olen vain pahasti loukantunut :ashamed:

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1070064

ja tässä on se keskustelu jos joku ei vielä tietä mist on kysee :ashamed:

 

Olisiko joku teistä pystynyt antamaan anteeksi jos tommonen tilanne kävisi?

Jos joku meistä pystyisi antaa anteeksi, se ei tarkoita että sun pitäisi. Sillä vaikka sun pitäisi antaa anteeksi, niin jos et pysty, et voi. Pystytkö SINÄ antamaan anteeksi, kuuluukin se kysymys

Se on niin vaikea päätä itse,todella vaikea,kun te näette ehkä paremmin kuka on syylinen ja kuka ei,kun mä olen vain pahasti loukantunut :ashamed:

me ei asuta teillä. :hug: Sun on pakko selvittää tää juttu ihan itse.

:hug: :ashamed:

 

Ei tuossa syyllisen etsimisessä ole mitään järkeä. Se ei asiaa ratkaise että me täällä päätetään että juu sinä olet tai tuo on. Tärkeintä on päättää mitä on edessä päin, ei pohtia kenen vika oli se miten tähän jouduttiin.

Sinulla on selvästi kova tarve puhua asiasta, joten se keskusteluapu on varmasti hyvä ajatus.