Eivät ole sen enempää äidin, kuin isänkään.
Ja joo, ehkä ei heti huomaa, mutta luulisi ennen useamman lapsen hommaamista huomaavan edes jotain.
Musta vähän tuntuu, että nää "mies muuttui yhtäkkiä!"-naiset ovat niitä, jotka jo alunalkaenkin sietävät kaikenlaista törttöilyä, passaavat miestä jne.
Kuvittelevat, että se joskus "aikuistuu", rakkaus "parantaa", lapsi "muuttaa miehen" ym.
T
taas kerran
Vieras
N
neuvoja kaipaan
Vieras
Enpä ole voinut nähdä miehen lapsen komentamis tyyliä ennen kuin lapset on kasvanut tiettyyn ikään. Minuun kohdistuva huono käytös alkoi lasten syntymien jälkeen,masennus jyllää täälläkin. En todellakaan olisi tehnyt miehen kanssa mitään tulevaisuuden suunnitelmia jos olisi heti alussa ollut kusipää, harva rakastuu huonosti kohtelevaan ihmiseen ja harva näyttää pimeitä puoliaan heti alussa. Mut tosiaankin, on aika surullista ajatella etten voi luottaa mieheen lasten suhteen. Kyse ei ole mistään silloin tällöin tapahtuvasta karjumisesta vaan hänelle normaali komentaminen on liian kovaa kohtelua ja sellaista ei käsittääkseni lapsen pitäisi koko ajan saada. Miten lapsi näyttää turvallisesti tunteita jos ei niitä kukaan ota vastaan...muuten kuin raivoten.
S
Smoke
Vieras
Jos itse olisin aapee ja lapsen isä olisi käyttänyt väkivaltaa (fyysinen on EHDOTON syy) niin tekisin kaikkeni omien läheisteni ja viranomaisten kanssa, että lapsen ei tarvitsisi isää nähdä. Ja aika varmasti siinä onnistuisin kera äitini ja lakimies-setäni.
Kysymys on lapsen oikeudesta terveeseen ympäristöön ja lähipiiriin, johon ei vaan väkivalta kuulu (laki on tässä TÄYSIN yksiselitteinen).
Toivottavasti et saa lapsia.
Juu, onhan se aivan järkyttävää ja kieroa vaatia lapselle kasvuolosuhteita, jossa tämän ei tarvitse sietää väkivaltaa tai katsoa sivusta kun muut sitä käyttää lapselle tärkeään ihmiseen. Mulle on ihan sama onko kyse äitimyytistä tai isämyytistä, kun itse en sillä tavalla ajattele. Se vanhemmuus ei muuta ihmisen perusluonnetta ja väkivaltaisuus kertoo pahoista itsehillintäongelmista ja sosiaalisten taitojen puutteesta joka voi monessakin kohtaa vahingoittaa lasta. Lapsi ei ole läheskään aina sovitteleva, helppo, iloinen jne.
Mutta jatka ihmeessä myyttien viljelemisestä, perhesurmat eivät tietenkään mitään opettaneet teille vajakeille.
U
uiuiu
Vieras
[QUOTE="tita";30545663]Useampi mies osottautuu vasta jälkikäteen raivohulluksi, tervetuloa todellisuuteen. Aika hienoa jos selviät elämästäsi törmäämättä yhteenkään sairaaseen ihmiseen.[/QUOTE]
Todellisuudessa olen elänyt takuulla pidempään kuin sinä ja väitän että ihminen ei perusluonteeltaan muuta.
Todellisuudessa olen elänyt takuulla pidempään kuin sinä ja väitän että ihminen ei perusluonteeltaan muuta.
U
uiuiu
Vieras
M
"mummo"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sellasta se elämä on;30545575:
Ihminen ei muutu. Kyllä kusipää on sitä ollut aina.
S
Smoke
Vieras
Kyllä se on järkyttävää ja kieroa haluta lapselle isätöntä lapsuutta, kunnon käytän lasta pelinappulana akka.
Toivottavasti et lisäänny.
Lapset oppivat jo aika pienenä sen, että eri tilanteissa käyttäydytään eri tavalla. Lapset esim. käyttäytyvät eri tavoin kotona ja koulussa/tarhassa jne. On tyypillistä, että lapsi päästelee höyryjä ulos jossain; jos koulussa ollaan kiltisti kotona aina ei, ja jos kotona joutuu olemaan viimeisen päälle siivosti niin hoidossa sitten otetaan rennommin jne. Toki ihan todelliset poikkeustapaukset poislukien.
Tämä liittyy asiaan siten, että lapset voivat oppia olemaan nätisti isällään (jos siis eroatte) ja olemaan "normaalisti" sitten muualla. Käsitykseni mukaan riittää, jos lapsella on yksi paikka (mieluiten koti!) jossa voi olla oma itsensä, muissa paikoissa voi sitten vähän käyttäytyä. Toki jos isä on tosi ankara ihan viikko-viikko voi olla raskasta kaikille.
Tuohonkaan ei muuten kannata heti luottaa, että isä olisi eron jälkeen omassa kodissaan just samanlainen kuin nyt teillä siellä eromeiningeissä ja ehkä jo pitkään paskassa jamassa olleessa suhteessa.
Voihan olla, että isä rupeaa rennommaksi ja "vapautuu", kun elämäntilanne selkiytyy ja pääsee ahdistavasta ilmapiiristä ja huonosta suhteesta eroon.
Näitäkin on, että eron jälkeen nainen, mies tai molemmat muuttuvat huomattavan rennommiksi, kuin huonossa suhteessa ollessaan.
Toisaalta jotkut sitten vetävät toiseen ääripäähän, eli katkeroituvat ja rupeavat heittämään sellasta katkeraa "huumoria" vastakkaisen sukupuolen surkeudesta, muiden suhteista jne.
Voihan olla, että isä rupeaa rennommaksi ja "vapautuu", kun elämäntilanne selkiytyy ja pääsee ahdistavasta ilmapiiristä ja huonosta suhteesta eroon.
Näitäkin on, että eron jälkeen nainen, mies tai molemmat muuttuvat huomattavan rennommiksi, kuin huonossa suhteessa ollessaan.
Toisaalta jotkut sitten vetävät toiseen ääripäähän, eli katkeroituvat ja rupeavat heittämään sellasta katkeraa "huumoria" vastakkaisen sukupuolen surkeudesta, muiden suhteista jne.
V
vierailija
Vieras
Vaikka keskuselu on vanha jo, haluan lisätä tähän, että lastensuojelussa näitä asioita pohditaan, ei tällä palstalla. Kun uskaltaa tuoda nimellään julki asioita viranomaiselle, niin asiassa voi ajatella olevan jotain perää eikä osaksi omaa kuvitelmaa. Kyllä on saanut ilmoituksia rustailla lapsen äidistä, jolla kasvatusperiaatteet ovat niin hukassa kuin olla voi. Eikä muuten ole hänen kohdallaan kyse pienestä kirosanasta vaan jatkuvasta, alistavasta kiroilusta ja huutamisesta, 2v lyömisestä ja manipuloinnista. Äiti on sairas mutta ei sitä itse halua myöntää, lapsi siinä yrittää selvitä mukana. Lastensuojelu Suomessa on käsittämättömän avuton ja kädetön taho lapsen suojelemisessa. Ei ole tarkoituskaan auttaa lasta vaan aina mennään vanhemmat edellä, olkoot he ok tai täys torveloita. Käsittämätöntä lasten kiusaamista tämä on ja kestää ajallisesti aivan liian kauan selvittää lapsen tilannetta. Vuodessa voi jo tapahtua vaikka mitä lasta vahingoittavaa. Vaan kuka siitä välittää.