Saako haluta parisuhdeaikaa?

["vieras"]

Meillä on siis kolmevuotias lapsi. Minä työskentelen kotona, mies käy muualla töissä. Poika on täyttä päivää päiväkodissa.
Minulla on työpäivän ohessa aikaa itselleni niin paljon kuin vain haluan ja tarvitsen. Miehelle yritän antaa omaa aikaa olemalla lapsen kanssa iltaisin ja viikonloppuisin joskus kahdestaan. Mutta yhteistä aikaa meillä ei ole. Asumme yksiössä, ja nukumme siis kaikki samassa huoneessa, jossa on myös televisiot ja muut. Mahdollisuutta asunnonvaihtoon ei ole. Niimpä emme iltaisinkaan saa olla kunnolla kahdestaan lapsen nukkumaanmenon jälkeen.
Seksi on jäissä, emme kerkeä juttelemaan emmekä edes katselemaan telkkaria yhdessä.
Minun äitini hoitaa lastamme toisinaan, pari tuntia pari kertaa kuussa. Hän on väsynyt ja kipeä. Aiemmin lapsi oli siellä yökylässäkin toisinaan, mutta enää ei mummo jaksa ottaa.
Olen miettinyt, voisiko lapselle hankkia tukiperheen, jossa hän olisi yökylässä toisinaan viikonloppuisin. Minusta se olisi kohtalainen ratkaisu ongelmaan, mutta mies pelkää, että joudumme lastensuojelun asiakkaiksi. Emme halua sitä.
Minua mietityttää enemmän kuitenkin se, onko se lapselle liikaa, kun on ensin päiväkodissa, ja sitten joskus menee vielä yökyläänkin? Hän selvästi nauttii päiväkodista, viihtyy siellä, on saanut hyviä kavereita ja on rauhoittunut. Kotona on sitten ihan kuin ennenkin, leikkii meidän vanhempien kanssa ehkä vähän enemmän, haluaa viettää aikaa. Mutta on aina innoissaan lähdössä myös mummolle hoitoon, jos on tilaisuus. Eikä halua vanhempien jäävän sinne. Eikä malttaisi myöskään lähteä kotiin.
Jos tukiperheessä olisi muitakin lapsia, siihen muodostuisi hyvä suhde ja lapsi viihtyisi siellä, olisiko se kamalaa lapsen viettää siellä esimerkiksi yhden-kaksi yötä kuussa?

 

[Mep]

Missä sukulaiset, kummit, teidän ystävät?
Tuskin lapsi kärsii jos kerran kahdessa kk vaikka yöpyisi serkkujen (onko?) tai kummien luona....
Ihan normaalia.

Jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä, kahdenkeskistäkin aikaa, edes joskus.

 

["vieras"]

Kyllä joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin jos apua haluatte tukiperheen muodossa. Onko miehelläsi jotakin salattavaa kun noin pelkää?

Jos lastensuojelu perusteellisen keskustelunkin jälkeen vielä on miehellesi ylitsepääsemätöntä, niin sitten palkkaatte rahalla MLL- hoitajan. On myös muita vaihtoehtoja hoitoavun saamiseksi tilapäistarpeeseen esim. hoivanet.

 

["vieras"]

Miksi asutte yksiössä ja sieltä ei vois muuttaa isompaan asuntoon? Tukiperhe kuulostaa liiottelulta. Eikö teillä ole ystäviä tai sukulaisia jotka olisivat lapsenvahteina? Tai sitten hankitte palkatun lapsenvahdin.

 

[vieras(ap)]

Missä sukulaiset, kummit, teidän ystävät?
Tuskin lapsi kärsii jos kerran kahdessa kk vaikka yöpyisi serkkujen (onko?) tai kummien luona....
Ihan normaalia.

Jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä, kahdenkeskistäkin aikaa, edes joskus.

Ei ole. Meillä on hyvin vähän sukulaisia, vain kaksi asuu samalla paikkakunnalla. Niistä toinen on tuo mummo, ja toinenkin minun puoleltani. Mummon avusta kerroinkin jo, ja tuo toinen sukulainen on valmiimpi hoitamaan lasta, kun tämä on vähän vanhempi. Ei osaa vaihtaa vaippaa, jota lapsemme vielä käyttää, eikä "osaa" iltasatua lukea tai muuta. Sitten, kun lapsi osaa itse käydä vessassa, puhua kunnolla ja on muutoinkin isompi, hän varmaan viettää aikaa tämän sukulaisen kanssa paljonkin.
Muut sukulaiset, siis miehen puolelta, ja kaikki lapsen serkut (joita on muutama), asuvat satojen kilometrien päässä.
Ystäviä meillä ei ole, olemme ikäänkuin erakkoja. Pari kaveria, jotka käyvät lapsen syntymäpäivillä, joilla on lapsia ja joiden kanssa puhutaan facebookissa tai puhelimessa joskus, muttemme ole läheisissä tekemisissä. Enkä oikein jaksakaan olla, olen masentunut ja uupunut, ja varsinkin yhden kaverin kanssa ystävyys vie paljon voimia.
Kummeja ei ole lapselle nimetty, vaihtoehtojen puutteessa.
Tukiverkkomme on siis huono, ja siihen ajattelin tukiperheen olevan avuksi. En harkitsisi tätä vaihtoehtoa, jos lapsella olisi yökyläpaikka edes kerran puolessa vuodessa, mutta sellaista ei nyt ole.

 

[astrolabe]

Mahdollisuutta asunnonvaihtoon ei ole?

 

[vieras(ap)]

[QUOTE="vieras";28002893]Kyllä joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin jos apua haluatte tukiperheen muodossa. Onko miehelläsi jotakin salattavaa kun noin pelkää?

Jos lastensuojelu perusteellisen keskustelunkin jälkeen vielä on miehellesi ylitsepääsemätöntä, niin sitten palkkaatte rahalla MLL- hoitajan. On myös muita vaihtoehtoja hoitoavun saamiseksi tilapäistarpeeseen esim. hoivanet.[/QUOTE]

Ei ole salattavaa. Minulla on pieniä mielenterveysongelmia, joista on ollu raskausaikana jo puhe, ja silloin neuvolassa seurattiin tarkkaan. erhetyöntekijä kävi meillä vauvan synnyttyä, muttemme tarvinneet hänen apuaan. Emme ole enää missään "seurannassa", koska kaikki ovat nähneet, että meillä menee hyvin.
Miehellä on enemmän huonoja ajatuksia sossusta ylipäänsä, tuttujensa kokemuksien vuoksi.
Enkä itsekään haluaisi "leimaantua". Olen itse lapsena ollut lastensuojelun asiakas, ja se oli raskasta. Olin tosin ihan omaa syytäni, teini-iässä, ja meillä tarvittiin paljon tukitoimia.
MLL'n sivuilta näitä tukiperheitä aiemmin katselin muistaakseni, ja ajattelin että se ei ehkä velvoita soskuun..

 

[vieras(ap)]

[QUOTE="vieras";28002913]Miksi asutte yksiössä ja sieltä ei vois muuttaa isompaan asuntoon? Tukiperhe kuulostaa liiottelulta. Eikö teillä ole ystäviä tai sukulaisia jotka olisivat lapsenvahteina? Tai sitten hankitte palkatun lapsenvahdin.[/QUOTE]

Ei ole varaa.

 

[Data]

Ainakin kaksio olisi nyt tarpeen. Luulen että saisitte sen järjestettyä jos vain on tahtoa tarpeeksi. Miksi kärvistellä kun syy on tiedossa?

 

[vieras(ap)]

Ainakin kaksio olisi nyt tarpeen. Luulen että saisitte sen järjestettyä jos vain on tahtoa tarpeeksi. Miksi kärvistellä kun syy on tiedossa?

Olisi olisi tarpeen, luuletko etten tiedä?
On tahtoa, olemme etsineet, hakeneet, käyneet näytöissä, täyttäneen hakemuksia joka fimaan ja tehneet kaikkemme. Meidän kaupungissa, meidän tuloilla ei ole varaa asua kaksiossa, ja jos onkin, emme siihen asuntoon pääse, kun on kolmekymmentä muutakin, asunnotonta ja kiirreellistä, ottajaa.
Ihan huvikseni tässä kärvistelen ja valitan, vaikka ratkaisu onkin niin helppo?

Anteeksi räyhäämiseni.

 

["vieras"]

Ei ole salattavaa. Minulla on pieniä mielenterveysongelmia, joista on ollu raskausaikana jo puhe, ja silloin neuvolassa seurattiin tarkkaan. erhetyöntekijä kävi meillä vauvan synnyttyä, muttemme tarvinneet hänen apuaan. Emme ole enää missään "seurannassa", koska kaikki ovat nähneet, että meillä menee hyvin.
Miehellä on enemmän huonoja ajatuksia sossusta ylipäänsä, tuttujensa kokemuksien vuoksi.
Enkä itsekään haluaisi "leimaantua". Olen itse lapsena ollut lastensuojelun asiakas, ja se oli raskasta. Olin tosin ihan omaa syytäni, teini-iässä, ja meillä tarvittiin paljon tukitoimia.
MLL'n sivuilta näitä tukiperheitä aiemmin katselin muistaakseni, ja ajattelin että se ei ehkä velvoita soskuun..

No sitten. Juu MLL- palveluja käyttäessä ei joudu mihinkään kirjoihin ja kansiin, meilläkin on tuota käytetty ihan siksi koska emme halua aina rasittaa sukulaisia lastenhoidollisilla velvoitteilla kun on talous kunnossa, niin senkun soittaa vakihoitajalle MLL:ään, niin päästään miehen kanssa tekemään yhteisiä juttuja silloin kun haluamme. Lapsia meillä kaksi.

Tuosta asumista että jos yksiö on reiluhko yli 40neliötä, niin kai siinä asumaan pystyy vielä jonkun aikaa mutta ei loputtomiin.

 

[vieras(ap)]

[QUOTE="vieras";28003014]No sitten. Juu MLL- palveluja käyttäessä ei joudu mihinkään kirjoihin ja kansiin, meilläkin on tuota käytetty ihan siksi koska emme halua aina rasittaa sukulaisia lastenhoidollisilla velvoitteilla kun on talous kunnossa, niin senkun soittaa vakihoitajalle MLL:ään, niin päästään miehen kanssa tekemään yhteisiä juttuja silloin kun haluamme. Lapsia meillä kaksi.

Tuosta asumista että jos yksiö on reiluhko yli 40neliötä, niin kai siinä asumaan pystyy vielä jonkun aikaa mutta ei loputtomiin.[/QUOTE]

Talous ei kovin hyvässä kunnossa ole. Hoitajalle voisi kyllä olla varaa maksaa toisinaan, mutta se tuntuu kovin turhalta, kun sen pari tuntia pystyy mummokin hoitamaan.
Me haluaisimme lähinnä viettää toisinaan, kerran kahdessa tai kolmessa kuussa, illan ja yön kahdestaan kotona. Katsella leffaa, harrastaa seksiä ja keskustella. Emme niinkään kaipaa ulkona käymistä.

Tiedän, ettei yksiö riitä pitkälle, ja omaa huonetta lapsi kaipaa. Tähän etsimme ratkaisua kokoajan, mutta tällä erää joudumme tyytymään tilanteeseemme.

 

[vieras(ap)]

Muistin väärin. Olen lukenut tukiperhetoiminnasta Pelastakaa Lapset-sivuilta, ja se on osa lastensuojelutyötä. Eli vaatii sosiaalihuollon asiakkuuden.

 

["Vieras"]

Minäkin tuossa tilanteessa etsisin ensisijaisesta suurempaa asuntoa.

Ok, ehkä ei rahat riitä suurempaan asuntoon, mutta kannattaa silti yrittää etsiä edullista kaksiota edes. Kyllä mielestäni kaupungilta/kunnalta saa asuntoja, kun on itse aktiivisena osapuolena. Se, että asuntojonoon ilmoittautuu, ei välttämättä johda mihinkään, mutta kun itse aktiivisena osapuolena ottaa yhteyttä, soittelee perään jne. (jopa ahdistelee heitä ) alkaa asuntoja löytymään. Ja mikäli rahasta on ongelmaa, niin kaupungin asunnothan on ehdottomasti edullisimpia varsinkin jos on valmis tinkimään laadusta. Siks toisekseen mielestäni se, että kolme ihmistä asuu yksiössä on pätevä syy ja ohittaa monet muut jonossa olevat (eikä niitä asuntoja niiden jonojen perusteella jaeta, me olemme aktiivisuudella aina saaneet asunnon nopeasti vaikka ei olisi varsinaista kiirettä ollut).

Tuosta tukiperheestä en osaa sanoa, kun ei kokemusta ole :/

 

[ejk]

Mikäli teillä on liian pieni asunto, jo se yksistään riittää lastensuojelun taholta selvityksen käynnistämisen, jos tilanteestanne joku tekee ilmoituksen. Nyt tässä vaiheessa olisi ensisijaisen tärkeää alkaa etsimään hiukan isompaa asuntoa, säästytte paljolta harmilta.

 

["vieras"]

Saa ja pitää haluta parisuhdeaikaa, ei se muuten pysy kunnossa. Itse huomasin sen liian myöhään..

 

["vieras"]

Ei kaksiot välttämättä ole paljon yksiöitä kalliimpia ja jos te molemmat kuitenkin olette töissä, varmaan muutama kymppi lisää asumiseen löytyisi? 3v varmasti leikkisi jo itsekseenkin hetken jos hänellä vaan oma huone olisi ja te saisitte samalla miehen kanssa vähän omaa aikaa ja tietenkin illatkin ois helpompia kun lapsi nukkuisi omassa huoneessaan. Vähän ihmetytti tuo ettei 3v vielä puhu tai käy vessassa mutta lapset ovat tottakai erilaisia (minulla myös 3v poika), vuoden päästä on varmasti jo helpompi tilanne senkin suhteen jos toinen hoitaja suostuu lapsen sitten hetkeksi ottamaan.

 

[mutta...]

Tukiperhe on lastensuojelutoimenpide, joten ei sitä saa mistään ns. taivaasta yhtäkkiä.

Jos sitten ei itse osta tuollaista palvelua.

Monet normaalit ihmiset kyllä pystyvät luomaankin tukiverkostoa tyylilla minä autan sinua, auta sinä minua.

 

["vieras"]

Talous ei kovin hyvässä kunnossa ole. Hoitajalle voisi kyllä olla varaa maksaa toisinaan, mutta se tuntuu kovin turhalta, kun sen pari tuntia pystyy mummokin hoitamaan.
Me haluaisimme lähinnä viettää toisinaan, kerran kahdessa tai kolmessa kuussa, illan ja yön kahdestaan kotona. Katsella leffaa, harrastaa seksiä ja keskustella. Emme niinkään kaipaa ulkona käymistä.

Tiedän, ettei yksiö riitä pitkälle, ja omaa huonetta lapsi kaipaa. Tähän etsimme ratkaisua kokoajan, mutta tällä erää joudumme tyytymään tilanteeseemme.

Luuletko että kukaan muu perheellinen ei haluaisi kerran kahdessa tai kolmessa kuussa olla yötä ja iltaa kahdestaan kotona?

Jos tukiverkostoa ei ole, pitää sellainen itse luoda. Minusta tuo teidän tilanne ei mitenkään ole riittävä siihen että saisitte tukiperheen. Sorry vaan. Mutta kun on paljon yksinhuoltajia lapsineen, jotka ovat vailla tukiperhettä, perheitä joissa on vammainen lapsi jolle ei löydy hoitopaikkaa jne niin minusta pelkkä mukavuudenhalu ei ole riittävä syy.

Viimeisen neljän vuoden aikana ollaan tasan kaksi kertaa oltu yön yli pois kotoa miehen kanssa, ja aina on itse järjestetty hoitaja. Meilläkään ei ole sukulaisia jotka voisivat auttaa.

 

[mutta...]

[QUOTE="vieras";28004581]Luuletko että kukaan muu perheellinen ei haluaisi kerran kahdessa tai kolmessa kuussa olla yötä ja iltaa kahdestaan kotona?

Jos tukiverkostoa ei ole, pitää sellainen itse luoda. Minusta tuo teidän tilanne ei mitenkään ole riittävä siihen että saisitte tukiperheen. Sorry vaan. Mutta kun on paljon yksinhuoltajia lapsineen, jotka ovat vailla tukiperhettä, perheitä joissa on vammainen lapsi jolle ei löydy hoitopaikkaa jne niin minusta pelkkä mukavuudenhalu ei ole riittävä syy.

Viimeisen neljän vuoden aikana ollaan tasan kaksi kertaa oltu yön yli pois kotoa miehen kanssa, ja aina on itse järjestetty hoitaja. Meilläkään ei ole sukulaisia jotka voisivat auttaa.[/QUOTE]

Tätä juurikin tarkoitin sanoessani että normaalisti ihmiset pystyy sen tukiverkoston muodostamaan kun ottavat yhteyttä samassa - tai toisenlaisessa - tilanteessa oleviin ihmisiin, ja ovat halukkaita VASTAVUOROISUUTEEN, eli myös antamaan jotain itsestään, ei vain ottamaan.

Ap perhe voisi hyvin ottaa lapselle vaikka kaverin yökylään kerran kuussa, ja sitten ap perheen lapsi voisi olla ko kaverin kotona yhden yön. Miäletönt läpänderii hei... saa käyttää mut ei ol pakko hei (mutta sitten saa kyllä itse hoitaa sitä mukulaansa... aina ja piste.)

 

["Siis"]

Musta on aika hirvittävää että ihminen on ennemmin valmis pistämään lapsen tukiperheeseen kuin järjestelemään asumisratkaisujaan.

 

["Vieras"]

Missä kaupungissa oikein asutte jos kahdella työssäkäyvällä ei ole varaa asua kaksiossa? Ei kai sen asunnon kaupungin kalleimmalla paikalla tarvi olla, luulisi että jostainpäin löytyy asiallisen hintainen kaksio vaikka kuinka olisitte pienituloisia.

Voi olla ettei juuri sellaista asuntoa saa mitä eniten haluaa mutta kai olette jo jonossa olleet ja kyselleet pidempään kun kerta lapsikin on 3v. Luulisi että tuossa olisi etusijalla isompaan asuntoon suhteessa sinkkuihin ja lapsettomiin pariskuntiin. Ei ne yksiöiden ja kaksioiden hintaerot aina niin isoja ole.

Se asunto tuntuisi teidän parisuhdeajassa olevan tärkeämpi kuin joku tukiperhe tai lastenhoitaja, jos siis kaipaatte sitä omaa aikaa kotona. Sittenhän voisitte jutella, katsella filmejä ja mitä tykkäättekin vaikka joka ilta lapsen nukahdettua.