saako aviomiehestä taistella

[johanna]

Onko kohtalotovereita?
Olemme olleet lähes 20 vuotta mieheni kanssa yhdessä, josta puolet avioliitossa. Meillä kaksi pientä suloista lasta.
Jo jonkin aikaa meillä on mennyt huonosta. Minä olen uhannut miestäni avioerolla ja milloin milläkin ja pyytänyt myös lähtemään hakemaan apua parisuhteellemme. Mutta en ole saanut avioeroa enkä lähtemään terapiaankaan silloi. Välillä toki on mennyt hyvinkin taasen, mutta sitten ei ole tarvinnut olla isokaan asia kun räjähti...
Lapset eivät ole kärsineet siitä olemme pitäneet huolen.

Mutta nyt mieheni onkin ilmoittanut, että haluaa avioeron! On kyllästynyt tähän tälläiseen elämään. Asia olikin minulle shokki! Tässä tuskassa olen nyt elänyt muutamia kuukausia ja olen saanut hänet vielä pysymään kotona. Mutta erosta hän puhuu usein.
Puhumme nyt paljonkin ja hän lähinnä yrittää tainnuttaa minut eron kannalle.
Olen itse lähtenyt hakemaan apua parisuhde terapiaan, jossa miehenikin on käynyt muutaman kerran mukana, mutta ne eivät ole tuottaneet tulosta.

Tämän mieheni ero ilmoituksen jälkeen, sain vasta silmäni auki. Näen ja myönnän omat virheeni avioliitossamme. Haluan tehdä kaikkeni, jotta saisin mieheni pysymään perheensä luona.
Rakkauteni häntä kohtaan vain syvenee päivä päivältä.
Yritän kuvitella elämää ilman häntä, se tuntuu mahdottomalta.

Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko minulla ns. oikeus taistella aviomiehestäni. Kertokaa, ottakaa kantaa. Kiitos!

 

[jep]

Taistele ihmeessä!! Ongelma lienee siinä, uskooko miehesi sinun sinun muuttuneen. Ja riittääkö se, vaikka uskoisikin. Ja rakastatko sinä todella?? Vai onko kyseessä hätä tosipaikan edessä?

 

[johanna]

Hän ei usko että voisin muuttua, näi kertoo.
Tunnen voimakkaasti, että olen rakastunut uudestaan tuohon mieheen.

 

[Inhorealisti]

Totta kai saa, mutta kannattaako se? Pidempaan jatkuva erolla uhkailu ja kiristaminen omien paamaarien saavuttamiseksi tappaa tuntee tehokkaasti.

Miehesi ei ole voinut aikoihin luottaa sinuun eika rakkauteesi. Han on jo henkisesti valmistautunut eroon ja on valmis paastamaan sinusta irti. Se, etta sinun tunteesi ovat heranneet uudelleen eivat tuo mihen luottamusta takaisin.

 

[näin on]

Avioliitossa ei saa koskaan, ei edes leikillään uhata toista avioerolla.

 

[mies]

Kirjoitat, että olet uhannut miestäsi avioerolla ja milloin milläkin.
Nyt kun miehesi on todennäköisesti pitkän harkinnan jälkeen tehnyt päätöksen erota, sitä voi olla vaikea muuttaa. Varsinkin, jos hän ei usko sinun pystyvän muuttumaan. Miehelle on varmaan ollut aika iso kynnys kypsyä siihen, että ero on paras ratkaisu, vaikka sinä olet häntä sillä aikaisemmin uhkaillut.

Ainahan voit yrittää vakuuttaa häntä, että pystyt muuttumaan, että olet ollut väärässä ja haluat jatkaa.

Tiedän kokemuksesta, että avioerolla uhkailu ei ole miehelle mitään herkkua.

 

[Vesta]

Sinulla lienee nyt peiliinkatsomisen paikka.

Olet käyttänyt erittäin törkeällä tavalla valtaa suhteessanne uhkailemalla erolla. Miehesi on todennäköisesti hyvin väsynyt siihen, että näet suhteenne vallankäytön areenana.

Jos itsetutkiskelun kautta pystyt kehittymään ihmisenä, saatat olla miehellesi jälleen kiinnostava. Mutta se edellyttäisi todellista kasvua, ei pelkkiä puheita, joiden tarkoitus on saada hänet jäämään.

Et voi käydä terapiassa tavoitteenasi saada miehesi muuttamaan mielensä. Terapiassa käydään, jotta opittaisiin näkemään asiat toisenkin kannalta.

On täysin mahdollista, että miehesi ei enää halua jäädä suhteeseenne. Silti terapia voi olla tuloksellista, jos sen seurauksena eroatte ""nätisti"".

 

[Toinen nainen]

Miehelläsi on toinen nainen,silloin on järki jossakin muualla kuin päässä.Näin on.

 

[Cassa]

Saa tottakai taistella, mutta pahinta mitä parisuhtessa voi toiselle tehdä on uhkailla erolla! Se syö parisuhdetta uhkailu uhkailun jälkeen enemmän ja enemmän.... Tämä ihan kokemuksesta. Itse jaksoin tuollaista erolla uhkailua kunnes sanoin, että kerta vielä eikä se jää enää uhkailuksi. Lapsellista mielestäni. Mutta koittakaa ihmeessä selvittää asiat. Luonnollisesti täytyy ottaa huomioon, että ihmiset voivat kasvaa erilleen, jolloin toiveet yhteiselon suhteen ovat meko olemattomat...

 

[Kain]

Tosi naisellinen draama. Meillä kun kihlat lensivät nurkkaan... Minä jätin omani pois lopullisesti. Anopit kysyvät noin pari kertaa vuodessa, miksi mulla ei oo sormusta. Silloin voi hyvällä omatunnolla käskeä kysymään vaimolta.

 

[Laurel]

Jokaisen pariskunnan kannattaisi tehdä sopimus, että erosta ei puhuta ellei sitä todella tarkoiteta! Minäkin olen käyttänyt sitä joskus, mutta kun eräät läheiset ystävämme erosivat tajusin, miten vakavasta asiasta on kysymys.
Pitkäaikainen poikaystäväni hamassa nuoruudessa (seurusteltiin kuitenkin useita vuosia) pompotti minua sillä, että ei ole oikeasti kiintynyt ja itkin hänen takiaan monet itkut kun olin itse niin äärettömän rakastunut. Lopulta kävi kuitenkin niin, että eron tullessa se olikin minulle helppo ja helpotus kun hän oli minua siihen vuosikausia valmistanut (siis erosimme lopulta minun toimestani). Teillä on varmasti tilanne siltä osin samoin, että miehesi on irtautunut sinusta vähitellen kaikkien näiden uhkauksien edessä ja nyt hänen tunteensa ovat todella kuolleet. Itse en olisi uskonut, että joskus pystyn ajattelemaan silloista suurta rakkauttani muuta kuin suurin tuntein. Oli tosiaan hämmästyttävää miten tunteet voivat kuolla! Toivon, että miehesi vielä rakastuisi sinuun, mutta millään tavalla keinotekoisesti et saa sitä aikaan. Jos välillänne on paljon pahoja sanoja ja suuria loukkauksia niin tilanne on todella vaikea! Koettakaa päästä oikeaan ratkaisuun.