14-vuotiaana kerroin äidilleni haluavani lävistyksen nenään. Seuraavana päivänä kierrettiin kaupunki läpi ja nenässä oli koru. Itse huolehdin hygieniasta, harjoituskorusta yms, koru ei tulehtunut ja oli vaivaton. Nyt kaksikymppisenä olen ottanut jo korun pois, tuntuu että tuollaiset lävistykset kuuluu enemmän juuri teini-ikään kun on noita tyylikokeiluja, kokeillaan paksuja rajauksia, kuunellaan rockia... Se on oman identiteetin hakemista ja on normaalia kokeilla rooleja ja etsiä itseään ja tyylejään. Nyt kun saisi ottaa kaikenmaailman lävistyksiä ei ne enää nappaa ja monissa työpaikoissa ei niitä katsota hyvällä. Teininä teinien jutut.
Mitäs korun laittamisesta sitten aiheutui? Luottamus kasvoi äitiäni kohtaan, olin imarreltu että hän antoi mun kokeilla ja luotti mun harkintakykyyn, kunnioitin äitiä ja hyvä maku jäänyt suuhun.
Samaan tapaan enä ollut kiinnostunut skoottereista mitä monet saivat riparilahjaksi, sen sijaan vanhemmat kustansivat mulle haluamani hiustenpidennykset, jotka maksoivat monta sataa. Tukka oli kiva, jaksoin sitä hoitaa ja oma tukkani kasvoi pitkäksi ja vahvaksi sen alla, bensoiltakin säästyttiin
Ja rakkaus vanhempiani kohtaan on edelleen kova, he tukevat minua ja valintojani ja minä taas kuuntelen heidän neuvojaan! Ei aina tarvi suojautua elävältä elämältä haarniskaan.