saa-tulla-jos-on-tullakseen...

Tilanne meidän perheessä tämä: toinen lapsi "saa" tulla jos vaan niin onnekkaasti kävisi. Yritetään siis muka olla tosi rennosti ja jätetään asia "korkeampiin käsiin". Vaan eihän se näköjään niin mene. Tarkkailen kiertoa ja ovista, mieskin on jo hieman perillä milloin noin suurinpiirtein ainakin kannattaa siementä kylvää... Ei siis mitenkään erityisesti keskustella aiheesta, seksi ei ole ( vielä? ) pakkojyystämistä. Joka vihlaisu alavatsan tuntumassa saa miettimään että josko NYT olisi tärpännyt. Toki on päiviä jolloin tuskin muistan asiaa eli ihan pakkomielteeksi tämä ei ole vielä mennyt. Yksi tuulimunakin ehti tässä jo olla.

Miten teillä muilla samassa tilanteessa olevilla? Onko kohtalotovereita? Pystyttekö relaamaan, jos, niin miten sen teette ?

 

Me yritetään ensimmäistä ja oon itse jo ihan paniikissa kun ei onnistu...mies rennompi, yrittää saada mutkin lopettamaan ajatukset asiasta...mut tarkasti kans haluan aina sekstailla "oikeana" päivänä ja muutenkin mietin asiaa ihan hirveesti, en pysty olla miettimättä...stressaa...

 

Mä olen parhaani mukaan hylännyt koko ajatuksen. En ainakaan jaksa enää lähteä mitään apuja hakemaan.
Enpäs tiiä... Sitä mukaa kun aika kuluu niin tuntuu kaikki sellainen yhä kaukaisemmalta. Täytyy yrittää olla fatalisti.

Jospa musta ei enää olekaan siihen.

Mä O-P-T-J:ailen - OlisiPitänytTullaJo

 

Tutulta kuulostaa. Tuntuu menevän niin että kierron ekat pari viikkoa ottaa ihan rennosti mutta kun ovis alkaa "oireilla" niin johan muuttuu mieli...ja sitten tarkkaillaan jokaista vihlaisua kunnes menkat alkaa. Eli ei, en pysty ottamaan rennosti vaikka niin ajattelin eikä periaatteessa edes kiire ole.

 

tosta vihlaisusta että mitä se meinaa ja miten usein sitä tulee?mulla tullut nyt oviksen jälkeen muutamankerran levossa.oli ovis viimeviikolla ja nyt ihan kaameet kylmänväristykset.oon ihan ulalla näistä jutuista.

 

Itse tein niin kun kakkosta kuumeilin, kalenteri käteen ja tiettynä varmoina päivinä sänkyyn. Pääsin helpolla, tulin raskaaksi toisesta kierrosta.

 

Meillä sama homma, kolmas "saa tulla" jos on tullakseen
Meille piti tulla vain kaksi mutta mieli muuttunut... Nyt mietin koko ajan joko olis tärpännyt ja miltä tuntuu jne. Mahaa vihloo ja ihme olo...
Mutta olis tosi alussa eli ei kannata kai testailla...
Koko ajan se pyörii mielessä ja kun nuo kaksi edellistä on tullut heti ku "lupa" annettu niin jotenkin on ihan varma että pian tärppää. Mutta eihän se niin varma ole että tulis yhtä helpolla...

 

Meilla sama juttu. Yritan olla kovasti ajattelematta, mutta eihan sita pysty olemaan... Kai tahan vaan aika tai raskautuminen auttaa!

 

Meillä kanssa oli kakkosta suunnitellessa tuo periaate, saa tulla jos on tullakseen. Niin eiköhän vaistomaisesti molemmat haluttu seksiä parin-kolmen päivän välein. Siihen se kyllä jäi, en laskenut ovispäiviä tai muuta ja oli ihan sikavarma että tulen heti raskaaksi, vaikka miehen kanssa puhuttiinkin, että ei haittaa vaikka menisi kauemminkin yrityksessä (esikoisesta raskauduin kolmannesta kierrosta). No, niinhän siinä kävi että tulin raskaaksi HETI EKASTA KIERROSTA.

 

Isäntä jo sanoi että ihan niinku tässä olis hiukka vauvan yritystä kun minäkin ehdottelen hommia Mutta pakko koittaa mahd. usein

 

Ekasta kun alettiin ajatella samalla asenteella tärppäsi toisella kierrolla pillerien lopetuksen jälkeen. Toinen toivottiin pienellä ikäerolla ja kun ehkäisystä luovuttiin tein muutaman ovis-testin. Muistaakseni kolmannella kierrolla tärppäsi ja ikäeroksi tuli 1 vuosi ja 4 kk. Toisella kertaa ei siis ollut niin rentoa odottelua. Ekan kerran kun menkat alkoi olin hieman pettynyt ja siksi teinkin sitten niitä ovulaatiotestejä.

 

Voin kertoa, miten meillä meni. Esikoinen oli jotain yhdeksän kuukautta, kun päätettiin miehen kanssa, että toinen saa tulla, jos on tullakseen. Olin koko ajan hyvin tietoinen oviksesta. Sitten, esikoisen yksivuotispäivän yö oli aivan mahdoton: ei meinattu saada lasta nukahtamaan ei sitten millään. Kun se lopulta noin kolmen aikaan yöllä nukahti, ei saatu enää miehen kanssa unta, joten keksittiin parempaa tekemistä...Mies huokasi jälkeenpäin: "Toivottavasti ei nyt tärpännyt, sillä just nyt tuntuu, etten jaksa yhtä ainoaa vauvaa enää." Minä en uskaltanut sanoa, että oli kyllä todella otollinen hetki...Ja tiedätte varmaan, miten siinä sitten kävi!

 

"Kiva" etten ole ainoa stressaaja. Tai siis ei, enhän mä stressaa, olen rento kuin rautakanki

 

Me alettiin yrittää kakkosta, kun esikoinen oli 8-9kk. Aikamme peuhattiin ilman tulosta. Mä aloin jo stressata, kun tärppiä ei tullut ja aloin mittailla aamulämpöä ym. Kahden viikon ajan mittailin, kunnes turhauduin siihen ja jätin sen kokonaan. Ajattelin, että kyllä se tärppi toivottavasti joskus tulee ja päätin ottaa rennosti (jaa, miten? En mä tiedä, miten, mutta päätin vaan unohtaa koko asian). Kaksi kuukautta tästä plussasin =) 9 kuukautta oli yritystä.
Kolmonen tulikin niin nopealla tärpillä, että sitä en ehtinyt edes ajatella

 

Isäntä jo sanoi että ihan niinku tässä olis hiukka vauvan yritystä kun minäkin ehdottelen hommia Mutta pakko koittaa mahd. usein

Siis etkö koskaan muuten tee aloitetta seksiin?

 

Isäntä jo sanoi että ihan niinku tässä olis hiukka vauvan yritystä kun minäkin ehdottelen hommia Mutta pakko koittaa mahd. usein

Siis etkö koskaan muuten tee aloitetta seksiin?

Harvemmin minäkään teen, kun en ikinä ehdi

 

Täällä sais käydä pienoinen ihme, jotta toinen lapsi tulis ajatuksella tulee jos on tullakseen.
Ei käydä hoidoissa, ei mitään hormonipillereitä, menkat tulee luomuna miten tulee.
Jotenkin vaan en jaksa sitä yritysrumbaa mikä käytiin läpi esikoista tehdessä.

Kyllähän sitä kuulostelee joka nipistystä, limoja yms. oireita.
Katselee vauvanvaatteita haikeana....
Mutta tällä mennään jos näin on tarkoitettu, yritän ajatella positiivisesti, että ollaan me sen tään edes yksi lapsi saatu onnellisesti syliin. Ei kanneta ylimääräistä murhetta jos toista ei tule.
Heitetty ajatus ilmaan sijaisvanhemmuudesta tai tukiperhetoiminnasta. Syliin kyllä mahtuis oman lisäksi vielä muutama lapsi. Mutta ajatustasolla vasta.

Myönnän että nyt, kun kiertopäivät on jo yli 35 niin pieni toivonkipinä aina elää vaikka luomulapsi oiskin ihme

 

Isäntä jo sanoi että ihan niinku tässä olis hiukka vauvan yritystä kun minäkin ehdottelen hommia Mutta pakko koittaa mahd. usein

Siis etkö koskaan muuten tee aloitetta seksiin?

Juu teen mutta kun nuo kaksi ed. on aika pieniä niin useammin minä olen väsynyt enkä jaksa aloittaa
Mutta mies ihana, ymmärtäväinen ja saa minutkin innostumaan vaikka väsyttää

 

Kyllähän sitä kuulostelee joka nipistystä, limoja yms. oireita.

Siis onko nuo mitä oireita?

 

mistä nipistykset oikein kertoo ja missä vaiheessa ne tulee?

 

Kyllähän sitä kuulostelee joka nipistystä, limoja yms. oireita.

Siis onko nuo mitä oireita?

Ovulaatio (jota ei luomusti kyllä tapahdu mutta oireet tulee silti ), jos ois raskaana.....

 

No mulla ihme nipistelyä, jomotusta alamahassa ja kaikkea ihanaa valuu enemmän ku aikoihin....
Hiukka rintojen arkuutta, ehkä kuvittelua....
Mistä se johtuu? Oviksesta/ko?

 

No mulla ihme nipistelyä, jomotusta alamahassa ja kaikkea ihanaa valuu enemmän ku aikoihin....
Hiukka rintojen arkuutta, ehkä kuvittelua....
Mistä se johtuu? Oviksesta/ko?

Mahdollisesti
Millos ollu menkat viimeksi?

 

No mulla ihme nipistelyä, jomotusta alamahassa ja kaikkea ihanaa valuu enemmän ku aikoihin....
Hiukka rintojen arkuutta, ehkä kuvittelua....
Mistä se johtuu? Oviksesta/ko?

Mahdollisesti
Millos ollu menkat viimeksi?

Alkoi 15.2 mutta oli nekin ihmeelliset... Ei sellaset ku ennen.
Mutta luulen että kuvittelen oireet koska olis tosi alussa

 

No mulla ihme nipistelyä, jomotusta alamahassa ja kaikkea ihanaa valuu enemmän ku aikoihin....
Hiukka rintojen arkuutta, ehkä kuvittelua....
Mistä se johtuu? Oviksesta/ko?

Ovis tai ei, raskaana joo tai ei ehkä kuitenkaan, hedelmöittyy parhaillaan eiku ei-ei olekaan mahdollista, just kiinnittyy, menkat alkaa, eilen syöty kaalisoppa kiusaa...

Tässä mun yleisimmät veikkaukset mainittuihin oireisiin omalla kohdallani.
Mutta saatat toki olla raskaana!