"sä et rakasta muo, mä tunnen sen" sanoi avomieheni mulle....... niin... en tosiaan enää tiedä rakastanko ......... ja miksi rakastaisin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mihin suuntaan lähden?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mihin suuntaan lähden?

Vieras
Me kaksi yksinhuoltajaa mentiin yhteen, aluksi kaikki oli jees, sitten pikku hiljaa musta tuli "mäkättäjä"...

Mutta miksi? Ehkä juuri siksi että kaikki kotityöt alkoi siirtymään hiljaa mulle..
Miehen Lapsen hoito.... Ehkä mies toivoikin vain hoitajaa lapselleen, kodilleen, ja tyydyttäjää itselleen..

Tuli yhteinen lapsi, toinen. hommat vain lisääntyi mulla....

Vuosi sitten olin jo lähellä etten ottanut ja lähtenyt...(ei ole helppoa)
Kunnes sitten yksi ilta, mies taas tyydytti itsensä, siitä sai alkunsa 3 yhteinen.....

Mies muuttui taas parempaan päin, oli kotona, auttoi. Kunnes hiljalleen taas vanha palasi.

Ei meillä varsinaisesti tapella, mies ei juo, ei lyö tms. mutta, mä en enää saa mitään.

Päivät on normaalisti töissä, mutta muu aika menee venettä laittaessa, autoa laittaessa, tai poikansa(ex suhteesta) harkoissa juoksemisessa. kukaan muu ei saa mitään.... aikaa siis...

Mä hoidan lapset, laitan nukkumaan, ruokin, pesen, puen. Mies tulee 21.00 kotiin. Menee sohvalle ja vaatii palvelua, ruokaa, seksiä ja hyvää yötä.....

Mitä mä saan, suukot ei tunnu miltään, ei rakastella, mies vaan hoitelee ittensä muhun....

Onko nyt hetki ?

JA puhunut olen, mutta ei se mitään auta.

Milloin tietää että tämä on nyt tässä, nyt riittää? Milloin ihminen tietää milloin on valmis eroon? Tuleeko se vaihe joskus, vai onko mahdollista ettei lähde koskaan? Osaatko sanoa?
 
sitten on valmis kun itsestä siltä tuntuu. tee selväksi että miltä susta tuntuu ja et halua elää sellaisessa suhteessa. jos hän ei muuta tapojaan pikapuolii niin sitte sanot että nyt riitti!!! ihmisellä ei ole kun yksi elämä elettävänä niin ei sitä saa haaskata "huonoon"suhteeseen!! näin mää asian näkisin pääpiirteittäin!! voimia sinne!!
 
Mulle se hetki on tullut silloin kun en enää ole halunnut nukkua samassa sängyssä ja huomaa keksivänsä tekemistä ittelleen just illalla kun toinen on menossa nukkumaan ettei vaan tarviis samaan aikaan mennä nukkumaan.... välttelyä siis viimeiseen asti ettei tarvi selittää miks ei taas tänäänkään jaksais sekstailla.... :-(
 
Ei tollasen miehen kanssa kannata olla. Joskus kannattais myös etukäteen miettiä kannattaako lapsia tehdä lisää, kun molemmilla jo on lapsia.. emmä tiedä, kauhea soppa kun siihen vielä lisää pukataan tenavia.
No, voimia nyt eroprosessiin. Äläkä ota uutta ukkoa tilall, kasvata lapset ensin maailmalle.
 

Yhteistyössä