Rypäleraskaus

Hei!

Mahtaakohan tällä palstalla olla ihmisiä, joilla on ollut rypäleraskaus? Itse odotin vielä kesällä esikoistani, kunnes ensimmäisessä ultrassa selvisi, että kyse on rypäleraskaudesta. Tämä oli suuri shokki, sillä kyseessä on vakava istukkakudoksen häiriö. Nyt minun hCG-arvoja seurataan alussa viikottain ja sitten kun päästään niissä lähelle nollaa, niin kuukausittain. Uutta raskautta saa yrittää vasta 1-2 vuoden päästä, riippuen hCG-arvojen laskusta. Kaipaisin ihmisiä vaihtamaan ajatuksia tästä tilanteesta, koska tämä on Suomessa niin harvinaista (n. 60 tapausta vuodessa).

 

Hei! Odota muutama päivä, veikkaan että varmaan täältä joku saman kokenut löytyy. Voimia Teille! Minä nostelen tätä ylöspäin ettei häviä ekasivulta pois, niin on mahikset jonkun huomata tämä kysymyksesi!
Vielä kerran pahoittelut!

 

Mama taitaa olla oman ketjumme tuttu täti, sillä osasi veikata, että saman kokeneita löytyy. Olen todella pahoillani teidän puolestanne, sillä on tosi rankkaa tajuta raskauden nostamilta onnen kukkuloilta leijumisen jälkeen ensinnäkin keskenmenon aiheuttama järkytys ja sitten vielä rypäleraskauden mukanaan tuoma huoli.

Oma ensimmäinen raskauteni oli edennyt 7 viikolle, kun kävin ekan kerran ultrassa ja alkion kasvu oli ihan normaalimitoissa, mutta sykettä ei näkynyt. Tehtiin uusintaultra viikolla 9 ja syke löytyi ja lääkäri onnitteli raskaudesta. Sitten parin viikon päästä oli eka neuvola, eikä terkkari saanut sydänääniä kuulumaan. Hän ei ollut huolissaan, sillä aina dopplerilla niitä ei saada kuulumaan. Parin päivän päästä menin uudestaan, eikä vieläkään kuulunut. Siitä sitten menin uudestaan ultraan, jossa sama gyne, joka oli tehnyt ekat ultrat. Tuomio oli rypäleraskaus. Rypälemäistä istukkakudosta oli ympäri kohtua. Sain lähetteen Naistenklinikalle ja käskyn odottaa kotona kutsua kaavintaan. Oli muuten pitkiä päiviä. Lauantaina sitten alkoi tulemaan vuotoa kotona ja menin päivystyksenä NKL:lle, jossa tehtiin kaavinta. Kaavinnan jälkeen hcg-arvoja mitattiin muistaakseni ensin viikottain ja sitten kahden viikon välein kahden eka kuukauden välein. Sitten puoleen vuoteen saakka kuukauden välein. Jos arvot ekan kahden kk:n aikana laskevat negatiiviseksi (tässä tapauksessa taitaa tarkoittaa alle 5:n), eikä ne enää nouse sen 6 kk:n aikana, vauvaa voi alkaa yrittämään. Jos taas arvot eivät laske hyvin tai ne nousevat uudestaan, pitää vauvan yritys jättää pidemmäksi aikaa.

MIelenkiintoista tässä oli se, että koska sairaus on niin harvinainen, niin lääkäreilläkin on hyvin erilaisia tapoja hoitaa sen jälkiseuranta. Jos arvot laskevat nopeasti ei ole kuulemma uusimman tietämyksen mukaan syytä pitkittää vauvan hankkimista. Tähän kaikkeen vaikuttaa myös se onko kyseessä osittainen vai kokonainen rypäleraskaus, mutta tärkeintä on hcg:n laskemisnopeus.

Minulla on ikää yli neljäkymppiä ja tuomio siitä, ettei lasta saa edes yrittää, oli järkyttävä. Mutta onneksi selvisin sillä puolella vuodella. Kun sitten saimme yritysluvan, testi näytti plussaa 5. yrityskierrosta. Nyt on menossa 31. raskausviikko.

Rypäleraskauden uusiminen on erittäin harvinaista, mutta niin kuin sanoit, on harvinaista myös ensimmäistä kertaakin. Olen joillakin palstoilla jutellut parin kolmen naisen kanssa asiasta ja kaikilla heillä on seuraava raskaus ollut normaali, joten paniikkiin ei kannata vaipua. Helppo tietysti minun sanoa nyt, kun omat asiani ovat mallillaan.

Nyt voin vain toivoa teille paranemista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuus surra. Jos tykkäät jutella lisää, niin kirjoittelen mielelläni.

 

Heippa ja kiitos Inkku kokemuksesta!

Vaikka tätä ei kenellekään toivoisi, niin aina helpottaa kuulla muiden kokemuksia (varsinkin, jos rypäleraskaudesta on selvitty hyvin). Onpa sullakin ollut karmaiseva kokemus, ensin saada ultran kautta normaalit tulokset ja sitten vetäistään matto jalan alta. Huh. Mulla eka ultra oli 13. rv:lla ja kohdussa oli vain rypälemäistä mössöä. Kaavinta-aika heti seuraavalle päivälle. Oli ne raskaita päiviä, itkusta ei ollut tulla loppua. Onneksi nyt (kaavinnasta kohta 4 viikkoa) elämä on hieman jo arkistunut ja pystyy ajattelemaan jotain muutakin. Tulevaisuus pelottaa edelleen todella paljon, lähinnä etäpesäkkeiden ja syövän osalta. Ja myös se, miten tulevat raskaudet onnistuvat. Mulla on onneksi nuo hCG-arvot lähteneet ihan hyvin laskuun. Alkuarvo oli 247000 ja nyt kolmen viikon jälkeen arvo oli 124 (viikon jälkeen 2270, kahden viikon jälkeen 423). Ja minun rypäleraskaus oli "täydellinen".

Oliko sulla Inkku osittainen vai täydellinen rypäleraskaus ja muistatko, millä tahdilla sulla laskivat nuo arvot? Olisi mielenkiintoista kuulla jonkinlaisia viitearvoja tuolle laskemiselle, vaikka luulen, että se on hyvin henkilökohtaista.

Oli tosi ihana kuulla, että sulla on uusi raskaus onnistunut! Se antaa toivoa myös sille, että toivottavasti joskus mieheni kanssa onnistutaan. Meille lapsien saaminen olisi todella tärkeä ja rakas asia.

Hyvää jatkoa sulle (ja kaikille muillekin), olisi kiva vaihtaa kuulumisia jatkossakin, vaikka tämän palstan kautta!

 

Mulla oli osittainen tn. mola, koska kerran syke oli löytynyt. Kaavinnassa ei saatu alkioperäistä kudosta tutkituksi, koska se oli tullut veren mukana pois. Tärkeintä kuulemma on kuitenkin se, että millä vauhdilla arvot laskevat. Minulla lähtöarvo oli vain 64 000 (tarkat arvot ovat nyt kotona, mutta voin jossain vaiheessa kaivaa ne esiin) ja se lähti heti vauhdilla laskemaan, niin kuin näkyy sinullakin tekevän. Uskon, että pääset siihen kahden kuukauden tavoitenegatiivisuuteen ja pääset lyhyemmällä "tuomiolla". Muista kysyä viimeisempiä uutisia rypäleraskaudesta lääkäriltäsi, jos hän edelleen puhuu 1-2 vuoden yrittämättömyydestä, vaikka arvo on nega kahden kuukauden jälkeen.

Sen verran minulle tuli takapakkia silloin, että menkkoja ei kuulunut 9 viikkoon. Sitten iski matkalla ollessa kohtutulehdus ja edessä sairaalakeikka uusine kaavintoineen. Olivat jättäneet jotain kudosta sinne, joka tukki kohdun suun ja ei päässyt valumaan pois. Se vasta pelästytti, sillä luulin, että se on kohtuni menoa. Ei onneksi.

Menkat tietysti eivät tule ennen kuin hcg-arvo on laskenut tarpeeksi, sillä kroppasi luulee edelleen että olet raskaana. Mutta varmasti muutaman viikon jälkeen olet jo entiselläsi. Ainoa "riesa" on sitten se testeissä ravaaminen, mutta hyvä tulos tietysti aina rauhoittaa. Etäpesäkkeitäkään ei kannata nyt kovasti pelätä, kun tulokset näyttävät alkujaan tosi hyviltä. Toki ymmärrän, että aina valmistautuu siihen pahimpaan. Sekään kuulemma ei ole katastrofi, sillä sytostaateilla saadaan homma hoitoon. Sytostaatteja käytetään myös joissain muissa raskauteen liittyvissä komplikaatioissa, olikohan se esim. joissakin hankalissa kohdun ulkopuolisissa raskauksissa. Vaikka hoito kuulostaa rajulta, ei se mikään kuolemantuomio kuitenkaan ole.

Hyvää päivän jatkoa sinnekin!

 

Moi taas!

Minäkin olen ihmetellyt sairaaloiden / lääkäreiden erilaisia toimintatapoja rypäleraskauden kanssa. Ilmeisesti se johtuu siitä, että on tosiaan kyse niin harvinaisesta jutusta. Olisi mielenkiintoista tietää, milloin tämän diagnoosi on muotoiltu. Varmaan entisaikaan rypäleraskaudet ovat jääneet huomaamatta - on vaan luultu, että kyseessä on normaali keskenmeno.

Olen myös pohtinut, lasketaanko aika jolloin vauvaa ei saa yrittää (puoli vuotta / vuosi) hedelmöittymisestä vai siitä, kun hCG-arvot ovat palautuneet negatiivisiksi. Ilmeisesti sulla Inkku puoli vuotta laskettiin siitä, kun arvot olivat laskeneet negativiisiksi?

Itse odottelen aina niin kovasti uutta viikkoa ja uusia tuloksia. Ja tottakai aina odotan hyviä uutisia. On se varmasti sitten ihana, kun saa luvan yrittää vauvaa ja varsinkin sitten kun saa pienen syliin. Varmaan silloin rypäleraskaus tuntuu kauemmalta asialta kuin itseasiassa onkaan. Nyt vaan kun tapahtuma on niin lähellä, niin se tuntuu niin elämää hallitsevalta ja tietysti pelottaa paljon koko ajan... No, mutta lippu korkealla kuitenkin.

Kuulumisiin!

 

Huomenia!

Joo käytännöt muuttuvat ja uusinta uutta tuntuu tulevan kokoa ajan. Jopa Naistenklinikalla oli eri lääkäreillä eri mielipiteet asiasta. Minulle tosiaan ensin selitettiin, että jos arvo laskee negaksi 2 kk:n sisällä kaavinnasta, niin sitten seurataan 6 kk, että se myös pysyy negana. No lääkärit vaihtuivat moneen kertaan ja kun se 2 kk oli täynnä, silloinen (nuori) lääkäri sanoi puhelimessa, että ei tarvitse enää tulla mittauttamaan. Rupesin ihmeissäni kyselemään häneltä, että miksi näin erilaiset ohjeet. Hän lupasi konsultoida jotakin toista lääkäriä ja soitti sitten perään ja kertoi, että pitäähän niitä arvoja seurata. Lopputarkastus oli lähes päivälleen 6 kk kaavinnan jälkeen ja silloin sain luvan yritykseen. Tämä lääkäri ei osannut sanoa pitääkö olla yrittämättä 6 kk vai 2+6 kk. Mutta me aloimme yrittämään heti silloin. Kaavinnan tehnyt lääkäri oli kehottanut sitten uuden raskauden alussa mittauttamaan hcg-arvot, että ovat normaaleja. Tämäkin oli joillekin lääkäreille hämärä juttu. Mittautin ne kahteen kertaan työterveyslääkärin kautta ja hän soitti sitten NKL:lle varmistaakseen, että ovat normaaleja. Ja olivathan ne.

Olit kiinnostunut hcg-arvoistani:

Lähtöarvo siis 62 000
2 vkon kuluttua 305
2 vkon kulututta 25,5
2 vkon kuluttua 6,7
3 viikon kuluttua 1,5 (uusi kaavinta kohtutulehduksen takia)
2 viikon kuluttua 1,2
Sen jälkeen arvoja mitattiin kuukauden välein ja olivat aina negoja.

Tosiaan sinun arvosi ovat lähteneet loistavasti laskuun. Olet ihan samoissa lukemissa kuin minä, vaikka lähtötaso oli lähes nelikertainen.

Kyllähän se toinen raskaus oli ainakin aluksi täynnä huolta ja paniikkia. Vaikka hcg-arvo näytti olevan ihan hyvä, niin sehän on erittäin henkilökohtainen juttu. Ekassa ultrassa viikolla 6+3 syke löytyi heti, mutta ekalla neuvolakäynnillä terkkari joutui hakemaan jonkin verran sykettä ja sitten kun ne löytyivät, ratkesin täysin. Oli se niin helpottavaa. Mutta rypäleraskauden jälkeen en ole pitänyt tässäkään raskaudessa mitään itsestään selvyytenä ja se näkyy siinä, että olen kahdesti käynyt yksityisellä gynellä vain hoidattamassa mielenterveyttäni, vaikkei mitään syytä huoleen olisi ollutkaan. Vaikka nykyinen raskaus tuottaa suurta iloa, niin silti on päiviä jolloin suru iskee vyörynä päälle, sillä keskenmenossa jouduin luopumaan siitä vauvastani. Tämä vauva ei ole sama, vaan oma persoonansa. Toki surun hetkiä tulee aina vain harvemmin ja varmasti niin käy sinullekin. Terveydenhoitajan neuvo oli hyvä, kun hän sanoi, että sure kunnolla. Ja olenkin tätä asiaa vatvonut edestakaisin niin täällä Aurinkovauva ja Vanhoja ensiyrittäjiä -ketjuissa kuin mieheni kanssa. Kun asian pureskelee tyhjiin, tuntuu kuin sillon pakahduttavaa suruakin kampeaa pois sisuksistaan.

Aurinkoista (vai pitäisikö sateiden puuteiden vuoksi toivottaa sateista...) päivää sinulle. Jos raskautta yrittävän aika on pitkää odottaessaan tuleeko kuukautisia vai ei, niin yrityslupaa odottavan aika on vielä pidempää. Sen tiedän kokemuksesta, joten tsemppiä.

 

Moi ja kiitos taas kannustuksesta ja omista kokemuksistasi. On tosi kiva kuulla kannustusta tämän asian kanssa, vaikka ymmärrän kyllä, että muiden kokemukset / kannustukset eivät vaikuta siihen, miten minun hCG-arvot laskevat (tosin mistäs sen tietää, miten paljon positiivinen mieliala ja luottavainen asenne vaikuttavat tässäkin "parantumiseen" ).

Kaavinnan jälkeenkin oli lohduttavaa, kun kaavinnan tehnyt gynekologi kannusti tosi paljon uskomaan, että hyvin tässä vielä käy. Hän kertoi kyllä ihan perusfaktatkin "taudista", mutta silti osasi kannustaa. Sulla on sama taito.

Erityisesti nuo hCG-arvot kiinnostivat. Mulle eivät oikein sairaalastakaan osanneet sanoa mitään viitearvoja, miten pitäisi laskea ja hoitajien kommentit "ihan kivastihan nuo ovat laskeneet" tuntui niin ympäripyöreiltä. Luultavasti arvojen lasku on niin yksilöllistä, että eivät sen takia voi mitään viitearvoja sanoa (paitsi, että parissa kk:ssa pitäisi päästä alle 2:een). Mutta aika samalla tavalla meidän arvot ovat laskeneet, tällä viikolla saan vielä 4:n verikoetuloksen ja sitä odotan jo innolla ja hieman pelollakin.

Minäkin olen kyllä purkanut tätä asiaa paljon, miehen kanssa keskustellen, päiväkirjaa kirjoittamalla jne. Se auttaa. Haluankin nyt työstää tämän asian kunnolla, että ei sitten tule myöhemmin tukahdutettuna asiana vaivaamaan.

Mutta kuulumisiin taas ja tosiaan sadetta odotellaan täälläkin! Mukavia vauvanodotuspäiviä!

 

Moi!

Sain taas uudet verikoetulokset ja onneksi ne olivat taas hyvät. Nyt neljän viikon jälkeen kaavinnasta hCG-arvo on 57. Tottakai hyvästä tuloksesta on iloinen, mutta tuntuu, että ei uskalla kauheasti iloita, että ei tule pettymystä. Olen lukenut eri kokemuksia, että arvot saattavat yhtä-äkkiä lähteä nousuunkin. Ja sinullekin tuli se kohtutulehdus. Miten se muuten oirehti ja eikö sitä kohtuun jäänyttä kudosta huomattu seurantaultrassa (kai sinulla oli sellainen)?

Nyt taas ensi viikon verikoetulosta kohden... Mukavaa viikonvaihdetta! (Ps. ja sitä sadettakin saatiin)

 

Hyvä, hyvä, suuntaus on oikeanlainen!

Minun seurantani oli tosiaan vähän retuperällä, ihmettelinkin sitä. Muutaman viikon päästä alkoi vaivata oikeanpuoleinen alavatsakipu, jota sitten kävinkin näyttämässä NKL:llä. Lääkäri ultrasi ja totesi, että kohdussa on jotain jämiä jäljellä ja käväisi jonkun kollegansa juttusilla. Olivat päättäneet, että koska hcg-arvot eivät nouse, odotetaan ensimmäisiä kuukautisia, joiden mukana jämien piti sitten tulla pois. No sitten kun ne kuukautiset sitten olisivat tulleet, niin kudokset olivatkin kiilautuneen kohdunsuun eteen ja tuli aivan karmeat vatsakivut. Pelottavinta oli se, että olin työmatkalla Atlanttin takana, kun kivut iskivät. Siellä sairaalalääkäri sanoi, että jotain on vialla, muttei tiedä mitä. Minulla oli paluulento saman päivän illaksi ja omalla vastuullani sitten lensin Suomeen kipulääkityksen varassa. Matkan aikana oli tullut kutsu lopputarkastukseen, joka olisi ollut seuraavan iltapäivänä, mutta kipujen vuoksi jouduin menemään aamuviideltä päivystykseen. "Hauskinta" oli, ettei minua olisi millään otettu vastaan, kun kerran kaavinnasta oli niin kauan aikaa (9 viikkoa). Mutta lähes änkesin sisään ja kun eka lääkäri ei osannut tehdä diagnoosia, tuli kokenut gyne, joka heti totesi mistä on kysymys ja pääsin kaavintaan. Siinä tilanteessa kipujen ja väsymyksen keskellä minulle olisi voinut tehdä mitä tahansa, kunhan kipu saatiin pois. Pelkäsin silti kovasti, mitä kaksi peräkkäistä kaavintaa tekee minun "vanhalle" kohdulleni, mutta toipuipa sekin pian. Kummallisinta tässä on se, että rypäleraskauden kaavinta pitäisi tehdä erityisen tarkasti, jottei istukkakudosta vaan jää yhtään kasvamaan. Minulla onneksi ne jämät olivat muuta kuin istukkaa ja siksi ei hcg-arvot enää nousseet.

Mulle sanoi joku niistä useista lääkäreistä, joita tapasin, että jos arvot laskevat tavoitteeseen 2 kk:n aikana, on erittäin harvinaista, että ne enää sitten seuranta-aikana lähtevät nousuun. Mutta toki seurantaan on omat syynsä ja kannattaa käydä joka kontrollissa tunnollisesti.

Minä en ole kovinkaan paljon löytänyt luettavaa rypäleraskaudesta, vaikka sitä hainkin. Tosiaan jossain keskustelupalstalla olen jutellut parin rypäleraskauden kokeneen kanssa, mutta heillä oli mennyt kaikki hyvin. Ja tietysti kannattaa keskittyäkin positiivisiin kokemuksiin, sillä kyllä se oma pääkoppa kuitenkin pelkää pahinta ilman huonoja esimerkkejäkään.

 

Heips ja kiitos taas viestistä!

Onpa kyllä tosiaan ollut sulla hurja kokemus. Onneksi kaikki on kuitenkin mennyt loppujen lopuksi hyvin! Oletko muuten ollut tarkemmassa syynissä nyt raskausaikana, kuin rypäleraskautta kokemattomat naiset (esim. onko hCG-arvoja mitattu tai ultraa ollut enemmän)?

Minä sain 4. hCG-tuloksen. Se oli nyt 33. Ei ollut ihan niin hyvin tippunut kuin toivoin, mutta onneksi suunta on oikea, eli alaspäin. Edellinen arvo oli siis 57. Lisäksi kävin tässä välillä jälkitarkastuksessa ja onneksi kaikki oli hyvin. Kyselin tietysti myös raskauskarenssiajasta ja lääkäri sanoi, että se on 6-12kk. Riippuu tilanteesta. 6kk:n puolesta puhuu se, jos a) mola on osittainen, b) hCG normalisoituu 7viikossa ja c) alku-hCG on matala (minulla 247000 on korkea). Hän kuitenkin sanoi, että vaikka nämä kohdat eivät täyttyisi, niin silti voidaan miettiä voisiko yrittää ennen 12. kuukautta, esim. 9kk:n jälkeen. Tärkeässä roolissa on nyt hCG-arvon laskeminen. Ja se raskauskarenssi lasketaan hänen mukaansa kaavinnasta eteenpäin. Kyselin huolestuneena myös etäpesäkeasioista, mutta lääkäri lohdutti, että jos hCG-arvot laskevat hyvin, ei mola ole lähettänyt etäpesäkkeitä, koska molan lähettämät etäpesäkkeet tuottavat myös hCG:tä.

No, nyt taas uusiin tuloksiin päin. Kyllähän tämä tämmöistä odottamista on... Toisaalta uskon, että asioilla on tarkoituksensa ja kyllähän tämäkin vaikea tilanne paljon opettaa ja on jo muuttanut omia arvojani parempaan suuntaan.

Hyvää vointia ja kuulumisiin!

 

Minä sain 4. hCG-tuloksen. Se oli nyt 33.

Tarkoitin siis 5. hCG-tuloksen.

 

Hienoa, että hcg-arvot edelleen laskevat. Kohta pääset "nollakerholaiseksi" ja varmasti sitten mietitään sitä karenssiajan pituuttakin.

Uutta raskauttani seurattiin oikeastaan vain oman aktiivisuuden takia alussa, jolloin mittautin hcg:n kahteen kahteen kertaan. Ensimmäinen lääkäri NKL:ltä sanoi silloin aikanaan, että uuden raskauden aluksi pitää ottaa arvot, jotta tiedetään onko tavallinen raskaus. Kukaan muu sitten ei enää osannut sanoa juuta eikä jaata, pitääkö niin tehdä. Kävin tosiaan työterveyshuollon kautta ne tarkastuttamassa. Omaehtoisesti myös kävin alkuraskauden ultraäänessä viikolla 6+ jotain. Seuraava olikin niskanpoimu-ultra, eikä mitään rypäleraskauteen liittyvää erityistarkkailua ole ollut. Alkuraskaus oli lievästi sanoen hermojaraastavaa, kun pelkäsin pahinta, mutta onneksi mitään siihen viittavaa ei koskaan tullut esiin.

Kärsivällisyyttä taas seuraavaan testiin asti. Jälkeenpäin 6 tai 12 kk on loppujen lopuksi lyhyt aika, mutta edessäpäin, se tuntuu lähes ikuisuudelta.

Oikein mukavaa viikonloppua!

 

Hei taas Inkku! Ja kiitos viestistäsi! On tosi helpottavaa vaihtaa ajatuksia saman kokeneen ihmisen kanssa. Mites olet itse jaksellut?

Minä sain nyt 6. hCG-tuloksen ja se oli 21 (ed. kerralla 33). Tuntuu nyt hidastuvan tuo lasku ja pelottaa, että kerkiääkö arvo laskea riittävästi ennen kahta kuukautta... Kaitpa lääkärit kuitenkin tapauskohtaisesti katsovat tilanteen, tarvitseeko lääkitystä aloittaa. Mietin vaan, että jos arvot koko ajan laskevat ja jos se 8. verikoetulos olisi esim. 9, niin aloitetaankohan siinä tapauksessa lääkitys...

Onko sulla muuten tietoa, että kun kaavinnan jälkeen hCG:tä on veressä ja se laskee koko ajan, niin onko se hCG
a) peruja siitä molasta, jota kohdussa on ollut. Eli maksa tai mikä tahansa "polttaa" kehossa olevaan hormonia hiljalleen, kunnes se nollaantuu vai
b) onko kohdussa tai jossakin muualla elimistössä vielä istukkakudosta jäljellä kaavinnasta huolimatta ja se edelleen hiljalleen lähettää sitä hormonia, mutta silti hCG-arvo laskee hiljalleen.

Sinun tietysti voi olla vaikea vastata noihin kysymyksiin ja paras olisi, kun ottaisin suoraan yhteyttä lääkäriin, mutta ajattelin kuitenkin kysyä, jos sulle olisi vaikka joku gyne asiasta kertonutkin. Kun mietin vaan sitä, että kun mulla kuitenkin hiljalleen laskee tuo hCG, niin onko se merkki siitä, että sitä hormonia on vaan jäljellä veressä, vai onko minussa vielä jotain kudosta, joka sitä hiljalleen tuottaa.

Mutta ei tässä taas muuta kuin odottamista. Onneksi oma mieliala koko ajan paranee hyvien tulosten myötä, mutta täysin luottavainen ei vielä uskalla olla. Onneksi taas huomenna alkaa uusi viikko ja loppuviikosta saa uudet tulokset.

Hyvää vointia ja aurinkoa sinulle!

 

Heippa Tullero!

En usko, että sinulla on suurta huolta, nyt kun arvot edelleen laskevat. Tuntuisi aika kummalliselta, että jos tasan kahden kuukauden kuluttua arvo olisikin 9 eikä 5, niin silti aloitettaisiin hoidot. Sitten ymmärrän hoidon tarpeellisuuden, jos arvo alkaa kohoamaan. Mutta nyt puhun siis vain mutulla, eikä ole mitään tietoa asian oikeasta laidasta. Samalla mutulla vastaan siihen hcg-arvojen pysymymiseen. En usko, että kroppa niitä enää uusia tuottaa, vaan vanhoja on vielä verenkierrossa jäljellä. Minulle ainakin kerrottiin, että jos arvot alkavat nousemaan, kohtuun on jäänyt sitä istukkakudosta. Näin siis maalaisjärjellä. Kannattaa varmasti kysyä gyneltä kaikki, mikä vähänkin askarruttaa. Oletko saanut asioida saman gynen kanssa koko ajan? Minusta olisi tosi tärkeää, että näin voisi olla, mutta omalla kohdallani se ei ainakaan toteutunut. Ja vaikka oma yksityinen gyneni, joka lähetti minut hoitoon, oli tosi symppis tyyppi, ei hänelläkään ollut kovinkaan paljon kerrotavana detaljeista. Kait tällainen tapaus sitten hänenkin kohdallaan on aika harvinainen.

Meillä täällä menee ihan mukavasti. Äitiysloman alkuun on 9 työpäivää ja jännitys alkaa pikkuhiljaa kohoamaan. Kaikki on mennyt tosi hyvin, paitsi nyt joudun kontrolliin, kun ultrassa oltiin huolissaan vauvan kokoarvioista. Menee alakäyrää pitkin. Olemme kuitenkin kumpikin mieheni kanssa pienikokoisia, jollei lasketa minun aikuisiän liikakilojani, joten eihän meistä mitään jättiläistä pitäisikään tulla. Aina tietysti kaikenlainen epävarmuus tuntuu pahalta. Vauva kuitenkin liikkuu vilkkaasti ja kohdun sf-mitta on koko ajan kasvanut, joten ei minulla järkevästi ajatellen ole syytä huoleen. Tunteet sitten ovatkin jo toinen juttu. Ainahan sitä pelkää pahinta. Laskettuun aikaan on reilut 6 viikkoa, joten pitkällähän tässä jo ollaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja rauhallista mieltä sinnekin. Varmasti seuraava tulos taas on pienempi ja auttaa jaksamaan sitten eteenpäin.

 

Hei taas!

Sulla alkaa varmasti olla jo ihana olo, kun pääset ensi viikolla äippälomalle! On se mukava jo rauhoittuakin, kun varmasti vauva jo painaakin mahassa. Olisipa itse mukava olla samassa tilanteessa - yritän ajatella positiivisesti, että ehkä jo ensi vuonna, jos kaikki menee hyvin. Olen kuullut tutuilta, että monesti noista vauvan kokoarvioista ollaan huolissaan, vaikka sitten synnytyksen jälkeen huomataankin, että ihan normaalin kokoinenhan se vauva sitten loppujen lopuksi olikin. Tietysti hyvä, että tilannetta seurataan, mutta niinkuin sanoit, järjellä sen tietää, mutta tunteet on toinen juttu...

Minä sain tänään 7. koetuloksen ja hCG oli nyt 14 (viimeksi 21). Kyllä se lasku koko ajan hidastuu, joten en kyllä ensi viikolla pääse alle 2:n, jos vauhti jatkuu samanlaisena. Itsekin maalaisjärjellä kuitenkin ajattelisin, että lääkitystä ei tarvitsisisi aloittaa, jos hCG laskee koko ajan ihan hyvää tahtia. Sitä on vaan niin malttamaton sen negatiivisen tuloksen saavuttamisen suhteen... Kuitenkin olen erittäin onnellinen aina, kun arvo on laskenut! No, mutta taas uutta tulosta päin.

Ylipäänsä olen löytänyt netistä tosi vähän "oma kokemus" -kirjoituksia rypäleraskauden kokeneilta, mutta tuntuu, että minun jälkeen sivustoille ei ole tullut uusia kohtalotovereita. Hyvä tietysti niin - ei tätä kyllä kenellekään toivoisi. Mietin vaan, että voisikohan tämä rypäleraskaus ajoittua jotenkin vuodenaikaan (esim liikkeellä oleviin viruksiin). Ainakin minun kotisairaalassa hoitajat mainitsivat, että ainakin viime kesällä tapauksia oli ollut yllättävän paljon. Itselläni raskaus siis alkoi huhtikuussa. Alkoiko sulla Inkku rypäleraskaus millä vuodenajalla? Nämä ovat tietysti niitä kysymyksiä, kun yritän miettiä "miksi" tämä tapahtui...

Mutta kuulumisiin taas ja oikein hyvää viikonvaihdetta!

 

Unohdin kirjoittaa tuohon edelliseen viestiini, että mullakin on gyne vaihtunut matkan varrella. Olisi tosi kiva, jos lääkäri voisi olla sama, mutta hankalahan se on järjestää. Muutenkin tuntuu lääkäreiden tietämys tästä molasta olevan aika vähäistä. Harvinaistahan tämä tietysti on, mutta itse kaipaisi niin sitä spesifiä ja ajankohtaista tietoa... Pitäisi kai mennä yo:n tai kaupungin kirjastoon hakemaan tietoa...

 

Minulle kukaan ei ole osannut antaa edes epäilyksiä, mistä rypäleraskaus voisi johtua. Ensin gyne vihjaisi ikääni, mutta seuraavalla käynnillä perui puheensa tutkittuaan asiaa. Oma raskauteni alkoi maaliskuussa, mutta oliko jollain viruksella asian kanssa jotain tekemistä, on ihan uusi ajatussuunta. Ehkä, ehkä ei.

Sitä oikeasti miettii, että miten on yleensäkään mahdollista, että vain yksi siittiö hedelmöittää munasolun, kun kerran niitä samanaikaisesti yrittäviä on siellä vaikka kuinka paljon. Lapsensaannin ihme on todellinen osoitus siitä miten Ihminen on ihmeellisesti tehty. Miten ensinnäkin kahdesta solusta voi yhdistyä sellainen 6-7 viikolla ultrassa näkyvä "mato" ja toisaalta miten siitä voi kehittyä ihana vauva? Nöyränä sitä vaan seuraa oman kroppansa toimintaa.

Huomaatko muuten, että minulla kesti 2 viikkoa laskea arvosta 25,5 arvoon 6,7 eli olet ihan samassa tahdissa samoihin lukemiin. Minulle puhuttiin 5 raja-arvosta, joka tulkittiin negaksi. Olet varmasti tällä viikolla ihan lähellä sitä, jopa allekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Äitiysloma alkaa perjantaina, joten sen jälkeen taidan olla ihan nettifriikki. Tosin kotona on vielä paljon laitettavaa ja toivottavasti säät suosivat ulkoilua.

 

Heips taas!

Ja hyvää äippälomaa Inkulle! Nautiskele olostasi/olostanne!

Minä sain 8. hCG-tuloksen ja olin taas niin iloinen, kun se oli laskenut. Arvo on nyt 9. Eli ei ihan negatiivisessa olla, mutta laskusuunta lämmittää mieltä! Lääkärin kommenttia lääkityksen aloittamisesta tässä vaiheessa en ole vielä saanut. Toivon, että tarvetta aloitukseen ei ole.

Minäkin olen samoin miettinyt tässä kuukausien myötä, miten ihmeellistä vauvan kehittyminen ja syntyminen on. Tämä mola on vielä entisestään osoittanut sitä, että lapset saadaan, ei tehdä.

Mutta kuulumisiin taas ja mukavaa viikonvaihdetta! Minä terapoin itseäni lähettämällä aina hCG-tuloksiani tänne.

 

Ja kun sinä terapoit itseäsi ilmoittamalla tuloksesta, minä riemuitsen kanssasi, sillä tuntuu tosi hyvältä kuulla miten asiat etenevät oikeaan suuntaan. En tiedä miltä "tavallinen" keskenmeno olisi tuntunut, samalla tavallahan vauvan olisi menettänyt, mutta kun asiaa joudutaan vielä tarkkailemaan kuukausitolkulla, tuntuu kun se olisi koko ajan päällä mustana peittona. Nyt sinullakin peiton kulma alkaa oikein hyvin jo lepattamaan. Vaikka "negaseurantakin" on tylsää, niin silloin kuitenkin tuntee jo itsensä ns. normaaliksi, kun menkatkit alkavat.

Täällä nautitaan äippäloman ihanuudesta ja leppoisuudesta. Vauva on ollut vilkas, mutta minkäälaisia suppareita yms. ei ole ollut, joten nautin olostani.

 

hei kaikki! ja kiitos hanelle, joka oli jattanyt taman linkin tuonne toiselle palstalle!
kiva kuulla etta teilla on mennyt noin hyvin noiden hCG arvojen kanssa ja kiva kun Inkku on linjoilla ollut kannustamassa. Itsellani tapaus on uusi ja olen valtavan pelon ja epatietoisuuden vallassa. Minulla oli siis keskenmeno heinakuun alussa, tarkkaa tietoa raskausviikoista ei ollut, kesakuun 29.6. ultrassa naytti etta raskaushormoneihin nahden sikio oli liian pieni (ilmeisesti kehitys oli loppunut jossain 6vkon tienoilla...) Raskaushormonit 16.06. 30 548 ja ultran yhteydessa otettu koe 29.6. naytti 20 000. tassa vaiheessa keskenmeno oli siis varma. aika varattiin kaavintaan, mutta tulikin ulos itsestaan paivaa ennen kaavinta aikaa (6.7.). Gynekologi viela tyhjensi 'manuaalisesti' loput ja antoi viela methergin tippoja, joka supisteli kohtua etta kaikki tulisivat ulos. Jalkitarkastus aika saatiin vasta syyskuun 7. jossa huomattiin ultralla etta limakalvo liian paksu, otettiin myos verikokeet ja raskaushormoni oli 51.
Ja tosiaan toissapaivana ilmoitettiin etta kyseessa olikin rypaleraskaus (ja mina kun luulin etta olisin taas raskaana koska jonkunlaisia raskausoireita tuli juuri taman ensimmaisen jalkitarkastuksen jalkeen (7.9.) ja ekat kuukautiset tuli kuukausi keskemenon jalkeen.)

toissapaivana (14.9.) otettiin myos verikoe, mutta viela en tieda onko raskaushormoni lahtenyt nousuun.
Pettymys oli siis suuri ja epatietoisuus piinaa viela kun en tieda mita tulokset nyt sanovat, minulta otettiin 2 x rontgen (keuhkoista ja vatsasta). otettiinko muuten teilla?
laakari puheli etta rontgenin jalkeen tuloksista sitten nahdaan ja mahd. aloitetaan laakitys. ja olen tietysti kauhuissani kun en tieda mita tama kaikki tarkoittaa, ilmeisesti sytostaatti laakkeista puhui, vaikka sanoi etteivat ole vahvoja laakkeita.
tassa nyt vaan sitten ihmettelen miksei heti heinakuisen keskenmenon jalkeen patologisista testeista tullutta tulosta ei minulle ilmoitettu, vaan odotettiin tuohon toissapaivaiseen tarkastukseen. lieneeko kesalomien sekoittama tiedonkulku vai mikalie.
Asiaa mutkistaa sekin etta olen Belgiassa, joten kommunikointi ei ole 100%. Poikakaverini kylla on ottanut asioista paljon selvaa ja olenhan onneksi internetista loytanyt paljon tietoa. Ja tallainen foorumi on kylla kullan arvoinen , varsinkin kun taalla ulkomailla olen.
Pelottaa vaan niin vietavasti ne tulokset ja toivottavasti saisin ne pian, kun seuraavan ajan sain vasta ensi torstaiksi!

 

Heippa AiKo. Rankkoja juttuja sinäkin olet joutunut kokemaan.

Se mitn rypäleraskautesi on edennyt on mennyt niin eri tavalla kuin oma tarinani, etten oikein osaa sanoa mitään. Mihin kiinnitin huomiota, oli kuitenkin kohtuullisen alhaiset hcg-arvot alkujaan. Eikö sinulla ole minkäänlaista arvaustakaan siitä kuinka pitkälle raskautesi oli edennyt? Hyvä on myös se, että hcg-arvot olivat itsestään laskeneet ennen sikiön poistumistakin. Entä mitattiinko keskenmenon jälkeen kertaakaan hcg:tä ennen lopputarkastusta? 51 kuulostaa pieneltä määrältä ja toivotaan, että tässä uusimmassa testissä se on edelleen laskenut. Mitä muuten tarkoitit "manuaalisella tyhjennyksellä"? Onko se jotain mitä gyne teki vastaanotolla, muttei kuitenkaan kaavinta? Todella hyvä asia, että sinulla oli se jälkitarkastusaika. Joskus ns. tavalliset keskenmenot jätetään vaan sillensä eli kun vuoto on tapahtunut ei mitään enää tarkistella.

Ei tarvitse vastailla kysymyksiin, jos tuntuu sitä, että olen liian "utelias". Ne olivat vaan asioita, joihin erikseen kiinnitin huomiota. Hyvä muuten, että sinulta on otettu nuo röntgenkuvat, minulla seurattiin vaan hcg-arvoa.

Minulla on muuten vähän samanlaisia kokemuksia ulkomaisten sairaaloiden kanssa kuin sinulla. Joutuessani Kanadassa sairaalaan kipujen takia, sain kerrotuksi, että minulla oli ollut mola. Mutta eivät he osanneet tulkita oireita ja ultraääntä niin paljon, että kohtutulehdus olisi voitu tunnistaa. Vaikeuksia tietysti tuottaa lääketieteen sanasto, jota ei oikein ymmärrä suomeksikaan. Sinun onnesi on nyt, että varmasti olet nyt tarkassa syynissä ja tarvittavat toimenpiteet suoritetaan. Eikä se sytostaatin alkaminenkaan ole maailman loppu, sillä niin kuin kirjoittelin aikaisemmin, niin sitä joudutaan joskus käyttämään myös muissa raskauskomplikaatioissa. Olisi mukava antaa sinulle jonkun hyvän ja näihin asioihin perehtyneen asiantuntijalääkärin nimi täältä Suomesta, mutta valitettavasti en sellaista tunne. Mutta jos käyt Suomessa, niin varmasti olisi mukava jutella omalla äidinkielellään jonkun gynekologin kanssa. Ehkä jonkun ison sairaalan lääkärin yksityisvastaanotto voisi olla sellainen. Isoissa sairaaloissa kuitenkin tulee ehkä eteen useampi tällainen tapaus ja joku pitkän päivätyön tehnyt gyne tietää varmasti paremmin näistä kuin vastavalmistunut. Tosin molan hoidossa ollaan edistytty viime aikoina paljon, joten uusin tieto täytyy olla hanskassa.

Tsemppiä sinulla ja miehellesi. Toivottavasti saatte hcg-tulokset pian ja tiedätte sitten miten asiassa edetään.

 

Heippa!


Olen Tiuku, tuttu tämän aiheen tiimoilta muutamalta muultakin palstalta...

Mietitte, että hyvin vähän on teorioita siitä, mikä rypäleraskauden aiheuttaa. Lääkäriltä saamistani artikkeleista olen keräillyt seuraavanlaisen yhteenvedon:

1. Rypäleraskauksia esiintyy eniten hyvin nuorilla sekä sitten n. nelikymppisillä naisilla, joten yhdeksi syyksi on esitetty epätasaista hormoonitoimintaa. Itse tosin en kuulu kumpaakaan noihin ikäryhmään, joten ainakaan minun tapaukseni ei ole vahvaistamassa tuota sääntöä.

2. Rypäleraskauksia esiintyy selvästi enemmän aasialaista syntyperää olevilla naisilla kuin eurooppalaisilla naisilla (itse olen juuriltani ihan supisuomalainen). Yhdeksi selityksesi on esitetty ruokavaliota: tutkimuksissa esim. Japanissa todettiin ravinnosta saatava eläinperäisen proteiinin määrä selvästi pienemmäksi kuin eurooppalaisilla verrokeilla, ja päädyttiin esittämään, että kasvissyönti voisi olla länsimaissa eräs altistava tekijä. Itse olen kasvissyöjä, joskin huolehdin tarkasti päivittäisestä proteiinin saannista. Suomalaiset lääkärit ovat olleet sitä mieltä, ettei kasvissyönnillä voi aiheuttaa rypäleraskautta.

3. Proteiinin lisäksi myös muitten ravintoaineitten epätasapainotilaa on epäilty rypäleraskauden aiheuttajaksi, mutta jälleen suomalaisten lääkäreitten mukaan tällaista yhtettä ei ole voitu osoittaa toteen.

4. Eniten kannatusta saanut näkökulma tuntuu olevan se, että rypäleraskaus on "vain" yksi monista häiriöistä, joita kenen tahansa raskaudessa voi tulla.

Valitettavasti minulla ei ole tietoa täydellisestä rypäleraskaudesta, mutta ainakin osittainen rypäleraskaus menee "teknisesti" näin: Alkion kromosomisto on muotoa 69XXY, ja se on syntynyt siten, että 1) kaksi siittiötä (23X ja 23Y) hedelmöittää yhtä aikaa munasolun (23X); tai 2) vähennysjakautumishäiriöinen siittiö (46XY) hedelmöittää munasolun (23X).

Tämän valossa voisi ajatella, että rypäleraskaus todellakin on sattumaa. Jonkun kohdalla on niin, että poikkeuksellisesti kaksi munasolua hedelmöittyy samaan aikaan, jolloin alkaa kehittyä ei-identtiset kaksoset, mutta jonkun kohdalla SIITTIÖITÄ onkin kaksi. Silloin seuraus on osittainen rypäleraskaus. Ja jonkun kohdalla kromosomihäiriöinen siittiö hedelmöittää munasolun, jolloin alkaa kehittyä vammainen lapsi, mutta jonkun kohdalla siittiön häiriö on tyyppiä JAKAUTUMISHÄIRIÖ, jolloin seuraus on osittainen rypäleraskaus.

Etenkin miestäni on kovasti helpottanut kuulla, ettei hänessä (tai minussa!) ole mitään vikaa, vaikka meille kävi näin. Eräs miesgynekologi sanoi miehelleni, että "on ihan mahdollista, että sinulla on kerrassaan ihailtava uintijoukkue, kun peräti kaksi uimari tulee samaan aikaan maaliin -jollain kun ei tule se yksikään."

Itseäni on mietityttänyt enemmänkin ei se, miksi minulle tuli rypäleraskaus, vaan se, miksei se lähde minusta pois... Mikä mekanismi on siinä takana, että kaavitaan ja annetaan elimistön itsensä korjata tilaa ja kaavitaan uudestaan ja "ammutaan sytostaateilla", ja aina vaan elimistöni pitää kiinni "raskaudesta"... Väkisinkin on mieleen tullut kaikenlaisia visioita siitä, mitä psyyke tekee tällaisessa tilanteessa. Minä kun niiiiiin kovasti halusin olla raskaana... No, tämä nyt on tällaista spekulointia, johon varmasti on vielä epätodennäköisempää saada vastausta kuin tuohon etiologiaan, mutta mikäs tässä on ollut miettiessä, kun odotuksista huolimatta vauvanhoito ei ole vienyt kaikkea aikaa :/

Valoisaa mieltä kaikille kohtalotovereille! Ei tämä ole elinkautinen!

Tiuku

 

Hei Inkku, Tullero ja Tiuku! Kiva etta olette olleet palstalla. On hyva lukea teidan kokemuksia, vaikka omani onkin erinlainen.
Tuohon Inkun kysymykseen; arvelisin etta raskauteni eteni jonnekkin alle 6 vko:n tienoolle raskaushormonien mukaan, arvo oli 16.6. 30548 (joka taulukon mukaan on 5 - 6 raskausviikkoa), vaikkakin rypaleraskaudessa hormonit kehittyvatkin eri tavalla. Ultralla gynekologi ihmetteli raskauden liian pienta kokoa, ja epaili heti keskenmenoa (ilmeisesti kun keskenmeno tapahtuu alkio/sikio alkaa pieneta, eika voida koosta paatellen enaa sanoa kuinka monta raskausviikkoa oli kyseessa) samalla gynekologi otti verikokeen (29.6.) arvo oli siis laskenut 20 000:een. Aika kaavintaa siis oli 6.7., jota siis ei tehty koska tuli ulos paivaa ennen kaavintaa, ja tosiaan gynekologi otti esim. istukan pois sielta 'manuaalisesti' vastaanotollaan, jolla tarkoitan etta istukka oli kuulemma kohdun suulla ja oli helppo ottaa. En osaa niin hyvin kertoa miten tarkalleen. Jalkivuotoa tuli ja sain viela sellaisia tippoja joilla loputkin tulisivat ulos.
Patologisista testeista oli tullut tulos 'mahdollinen osittainen rypaleraskaus'. Mutta tasta minulle ei siis kerrottu ennen jalkitarkastusta 7.9.! ja kaikki tama ilmeisesti sen takia etta silloinen gynekologi jai sairaslomalle ja asioita jai puolitiehen sen takia...?
Tanaan soitin sairaalaan ja vihdoin sain vanhemman gynekologin puhelimeen (han oli kiireinen, ja toinen potilas kuulemma makasi juuri poydalla), kertoi etta 'rontgen' kuvat ovat ok, mutta etta seuraavaksi on mentava 'kemoterapia/sytostaatti' -osastolle (en tieda suomenkielista nimea) olin todella kauhuissani. Gynekologi yhdisti minut sitten sinne osastolle ja juttelin oikein mukavan laakarin kanssa, han ehdotti vastaanottoa vaikkapa huomiseksi, mutta kuultuaan kuinka peloissani olin pyysi tulemaan heti.
Poikakaverinikin halytin mukaan vaikka olikin tarkeaan tyohaastatteluun menossa. Vaikka siis kuvat olivat ok, raskaushormoni olikin lahtenyt nousuun, joka oli 7.9. 51 ja viime torstaina 14.9. jopa 2510!! ajattelin heti pahinta etta nyt se on sitten levinnyt, mutta laakari rauhoitteli.
Mietimme viela mahdollisuutta etta jospa olenki taas raskaana (koska ei minulle oltu kerrottu rypaleraskaudesta eika luonnollisesti raskauskiellostakaan) ja meninkin suoraan kiireisen gynekologin ultraan, (han viela otti minut valittomasti!!)
Gynekologi ei osannut varmuudella sanoa mita siella oli, mutta sain heti ajan kaavintaan, ylihuomenna keskiviikkona, mika on tietysti hyva asia.
Tietaakseni mahdollisesti sita 'solukkoa' on jaanyt sinne heinakuulta ja se kasvaa tai sitten uusi raskaus. (tietysti minua pelottaa viela se leviamis mahdollisuus vaikka laakari sanoi ettei huolestua viela) Kaavinnan jalkeen patologisista kokeista sitten toivottavasti saan tietaa enemman. Kaavinnan jalkeen tarkkaan raskaushormoni syyniin, joka on joka toinen paiva, ainakin nain aluksi.
Mutta asia kerrallaan ja toivoa aina pitaa etta kaikki menisi ok.
Paljon terkkuja ja yhteyksia
t. AiKo

 

Moi kaikki kohtalotoverit!

Olen siis viesteillyt täällä palstalla jo jonkin aikaa. Lisäksi olen kirjoitellut muillekin keskustelupalstoille, sillä olen kipeästi kaivannut ihmisiä vaihtamaan ajatuksia rypäleraskaudesta.

Olen tosi pahoillani AiKo, että arvosi ovat lähteneet nousuun. Onneksi huomenna saat jo lisätietoa kaavinnan jälkeen. Pidän peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin ja saisit hyviä tuloksia tutkimuksesta. Toisaalta sen lääkityksenkään aloittaminen ei ole mitenkään maailmanloppu (kuten Tiukun esimerkkikin osoittaa), mutta tietenkin sitä toivoisi, että molakudos poistuisi ilman sitäkin.

Kiitos Tiuku tiivistelmästä koskien rypäleraskauden syntyä. Itse olen paljon pohdiskellut sitä, mistä ihmeestä tämä johtuu vai onko kyse ihan vaan sattumasta. Itse en kuulu mihinkään tuon listan riskiryhmään: en ole alle 20- enkä yli 40-vuotias, olen supisuomalainen ja kaikkiruokainen. Olen kuullut, että tämä ei ole perinnöllistä, eikä minunkaan suvussani vastaavaa ole aiemmin tapahtunut (tai siitä ei ole ainakaan puhuttu). Itse olen pohtinut vuodenajan yhteyttä rypäleraskauteen - ilmeneekö se useammin tiettyinä kuukausina hedelmöittyneissä.

Itselläni on huomenna 9. verikoe kaavinnan jälkeen. Aika kuluu kyllä äkkiä, vaikka alussa 6-12 kuukauden raskauskarenssi-aika tuntui ikuisuudelta! Joka ikinen kerta verikoetuloksen kuuleminen pelottaa. Ehkä pahin ahdistus on kuitenkin jo hälvennyt, mutta aina mahassa kiertää ja sydän hakkaa kun soitan tuloksista sairaalasta. Edellisellä kerrallahan hCG oli 9. Sain muuten vihdoin gynekologin mielipiteen sytostaatin aloittamisesta ja hänen mukaansa sitä ei nyt aloiteta, kun olen niin lähellä tavoitetasoa, vaikka vielä ei olla siihen ihan päästykään.

Inkulle toivottelen edelleen ihanaa äippälomaa! Sinä olet ihana esimerkki siitä, että elämä jatkuu rypäleraskauden jälkeenkin!

Hyvää vointia teille kaikille ja kuulumisiin!