Ryhmäkeskusteluun vinkkejä?

  • Viestiketjun aloittaja Pieni paniikki
  • Ensimmäinen viesti
Pieni paniikki
Olen menossa hoitotyön pääsykokeeseen, johon kuuluu ryhmäkeskustelu. Jännitän sitä kovasti etukäteen. Onko mitään vinkkejä, miten sellaisessa tilanteessa "pitäisi" toimia? Onko kellää kokemuksia?
 
e
Puhu itse ja kuuntele muita sopivassa, tasapainoisessa suhteessa. Älä päällepäsmäröi keskustelussa ja älä ole koko ajan äänessä, mutta älä toisaalta myöskään ole hiljaa ja etäinen. Kuuntele muita ja kommentoi heitä, rohkaise ujompiakin puhumaan!§
 
Älä ole tuppisuu mutta anna myöskin muille puheenvuoro. Yks millä saat pisteitä on se, että oman puheenvuoros päättyessä tai kun tulee hiljainen hetki, kysyt vierustoveriltas että mitäs mieltä hän on asiasta =)
 
eioota jaan
keksisormi edellä vaan rohkeasti niin näkyy että itsetuntoa on rajattomasti :)
Anteeksi ruma tsoukkini, mutta tuo on aika vaikea paikka siinä mielessä, että neuvoja on melkein mahdoton antaa, "vinkeillä"hän nämä hommat tuskit hoituv at myöskään.

Eli jos et ole ennen ollut niin ainoa mitä ajattelisin että jätä ainakin kaikki liikayrittäminen pois ja yritä päästä zen-mielentilaan. Onnea koettelemukseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja eioota jaan:
keksisormi edellä vaan rohkeasti niin näkyy että itsetuntoa on rajattomasti :)
Anteeksi ruma tsoukkini, mutta tuo on aika vaikea paikka siinä mielessä, että neuvoja on melkein mahdoton antaa, "vinkeillä"hän nämä hommat tuskit hoituv at myöskään.

Eli jos et ole ennen ollut niin ainoa mitä ajattelisin että jätä ainakin kaikki liikayrittäminen pois ja yritä päästä zen-mielentilaan. Onnea koettelemukseen!
Noo kyllä musta vinkeistä on aina apua. Sitä vartenhan on nää pääsykoe valmennuskurssitkin! :D
Ite sellasessa olleena voin sanoa, että apua oli. Käytiin läpi asioita miten kannattaa haastattelussa olla ja ryhmätilanteita harjoiteltiin. Samoin harjoteltiin haastattelua monen monta kertaa. Ja pääsinkin sitten heti seuraavassa haussa sisään :)
 
eioota jaan
harjoitteluun uskon myös, vaan ei taida ap ehtiä harjoitella.
Mutta vinkit - hyvähän se ois varmaan ne tärkeimmät tietää, jos ei ole päässyt harjoittelemaan.
Olitko Karvis nimenomaan hoitopuolen ryhmäkesk.? Väitän, että hakijan koko olemus on ratkaiseva ja ihmisestä näkyy monenlaista puolta vinkeillä ja ilmankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eioota jaan:
harjoitteluun uskon myös, vaan ei taida ap ehtiä harjoitella.
Mutta vinkit - hyvähän se ois varmaan ne tärkeimmät tietää, jos ei ole päässyt harjoittelemaan.
Olitko Karvis nimenomaan hoitopuolen ryhmäkesk.? Väitän, että hakijan koko olemus on ratkaiseva ja ihmisestä näkyy monenlaista puolta vinkeillä ja ilmankin.
en hoitopuolen vaan sosiaalipuolen :) Ja tokihan ihmisestä tulee aina se oma ensivaikutelma (mikä on tärkee!) mutta kyllä mä uskon, et jos ihminen on tietyllä tapaa alalle sopiva niin vinkeillä voi saada vähä jännitystä mahdollisesti pois ja sitä kautta oltua enempi oma itsensä.
Yks vinkki on myös se, että kun seisot niin älä pidä käsiä edessä puuskassa tai ristissä tai muutenkaan. Laita mielummin kädet taakse tai pidä suorina sivuilla. Käsien edessä ollessa tulee vaikutelma sulkeutuneesta ihmisestä ja sellaisesta, jota voi olla vaikea lähestyä.
 
eioota jaan
no yritäs nyt treenaTa hiukan, mies tai joku siihen tai vaikka naapurin koira sitten. Punastuminen ei tee sinusta huonompaa hakemallesi alalle, näin luulen - tietämättä alaa - Jos hoitoala, Karvis tulkoon kertomaan lisää.
Sitä ajoin takaa, että jotenkin sun pitäis kai saada ne pahimmat ylilyönnit ja maneerit hallintaan siis JOS satut omaamaan huonoja piirteitä - jotta kaunis tulos olisi täällä jo kerrottukin - ei saa kävellä toisten yli, eikä ihan vajota tapetin taakse PERSOONANA.

Eli ajattele kauniisti itsestäsi ja kanssakeskustelijoista, ja koko tilanteensta, niin tosiaan olet huokuva ulospäin sitä valoisaa mielenrauhaa eli Zeniä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
...eniten huolettaa se, että punastun. Se on kiusallista ja itsetunto laskee kerralla sitten kohisten! Pakko yrittää olla välittämättä.
Niin ja tuota punastumista ei kannata pelätä. Ei se ketään häiritse, luulen että suurinosa punastelee silloin tällöin tällaisissa tilanteissa. Ja jännittäminenkään ei yleensä näy muille. Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.
Amk:n viestinnän kurssilla tuo todistettiin,kun jouduttiin pitämään esitys ryhmälle ja tuo esitys kuvattiin. Sitten sen esitelmän sai katsoa myöhemmin dvd:ltä ja vaikka itsestä tuntui, että sekoili sanoissa ja punasteli ja takelteli ja tärisi niin ei sitä jännittämistä oikeasti huomannut videolta katsottuna. Eli tsemppii vaan, kyllä se hyvin menee :)
 
ap
Voisinkin pyytää miestä harjoittelemaan kanssani erilaisia keskustelutilanteita. Haen siis hoitotyöhön. En itseasiassa epäile ollenkaan soveltuvuuttani kyseiselle alalle, mutta olen ollut jo niin pitkään kotona lasten kanssa, että en ole aikoihin törmännyt jännittäviin puhetilanteisiin (esitelmien pitoon tms).
Tuo vinkki oli kanssa hyvä, että kanssakeskustelijoista kannattaa ajatella kauniisti.
 
eioota jaan
sorry mulla tässä häiriötekijä ympärillä :)
kun tuo soveltuvuus on varmasti alalle ja itse tiedät sen, niin se on loistava juttu. Niissä ihan moni punastuu varmasti, ei ole ensimmäinen kerta. Aika vaikea on varsinaisesti harjoitella.

yksilöhaastatteluissa olen itse pitänyt epämukavana sitä kun yksi psykologi istui vastapäätä ja molemmilla sivuilla tarkkaili vielä toiset tädit.
Mutta minäkin onnistuin ja ujous ei todella ole este, ehkä jopa päinvastoin.
 
eioota jaan
hei ap,
siitä on jo aikaa hirveesti kun olin. Eli hienoa, jos ovat poistuneet ne ristikuulustelussa 3n keskellä-asetelmat.
Sorry, luin ensin että sulla on jo seur. pnä haastattelu.
Kirjoitin ristiriitaisia, eli siis tarkoitin: vinkit - hyvä jos niitä olisi olemassa niin jakoon, mutta kun se on jokaisella niin omansa se "puutelista" mikä on itselle vaikeaa ym. Ei varmaan jännittää kannata liikaa haast. takia, vaan pikemminkin että kun kerran alalle sovellun, saan siitä itsevarmuutta ja tiedän asian. Ja jos sattuisin nyt jotain niin sörssimään, etten pääse nyt, niin tiedän, että haen uudestaan KUNNES PÄÄSEN. Joten asia on kunnossa, eli näin ollen ei niin hirveesti jännittäis? Mutta harjoittelemalla näitä kyllä saa oikeasti näitä valmiuksia, jos on aikaa panostaa. Tee ainakin jotain videointeja, niin näet ne pahimmat maneerit ja just nuo käsien asennot ja sohimiset tms.
Mutta se persoonasi valo on kai aika ratkaiseva asia, ja että olet itse vakuuttunut asiastasi ja tuo normaali ystävällinen asenne ihan kaikkeen, jopa siihen jännittävään tilanteeseen. En ole kallonkutistajasukua, mutta minä olen päässyt koulutusalalle tuosta testistä "läpi" vuonna nakki ja muusi. Nousee ketjusi, niin jos psykot ja ammattilaiset tois nyt niitä vinkkejä. Tämähän on ajankohtainen aihe monelle palstalla, luulisin. Mukavia hetkiä pääsykokeessa, sehän on yksi tajuntaa laajentava kokemus lisää... :flower:
 
ap
Noin, ohi on! Vaikee sanoa miten meni, mutta ihan positiivinen mieli jäi keskustelusta. En ainakaan jäätynyt ja keskustelu oli jopa mukavaa. Meidän piti ryhmän kanssa keksiä runo päihteisiin liittyen.
 
eioota jaan
loesstavaa ap, loistavaa, nyt sit tiedät mikä se on !! oliko psykologien kyyläysrinkiharjoitusta ympärillä vielä näin 2000 luvulla??
ja niistä tuloksista ei kyllä tiedä etukäteen kun on monia hyviä hakijoita niin on osa hyvistäkin pudotettava pois. Mutta mehä uskomme viimeiseen asti !!
 

Yhteistyössä