Rv7+0 ja hirveä stressi keskenmenosta.

Voi että kun vois rauhoittua. Odotan neljättä, eikä mulla ole ikinä tällaista murhetta ollut raskauden keskeytymisestä. Vuosia sitten ollut yksi keskenmeno (tuulimuna), joka nyt painaa mieltä ilmeisesti.
Huoh, pääsispä muutaman viikon eteenpäin....

 

Kiva, sulla on kolme lasta ennestään ja yksi tuulimuna. Miettisit vähän niitä joilla ei ole yhtään lasta ja useita keskenenoja. Mullekaikkihetinyt.

 

Ei Enigma auta ap:tä tuollanen vastaus. Ainahan löytyy joku jolla on huonommin ja sillä logiikalla ei sais valittaa.

Tuo on ap tuttu tunne. Mulla oli kohdunulkoinen raskaus ensimmäisen lapsen jälkeen. Kun tulin uudelleen raskaaksi pitii ensin odotella rv 6-7 että päästiin ultraamaan onko raskaus oikeassa paikassa ja voi jatkua. Siihen asti en voinut olla ollenkaan iloinen, vaan pelkäsin koko ajan. Sen jälkeenkin kun oli katsottu ultralla että kaikki on ok, oli jatkuva epäilys siitä meneekö kaikki hyvin.

Ei siinä muu auttanut kuin yrittää välillä aina tehdä jotain mikä vie ajatukset pois koko asiasta. Häärätä lasten kanssa jne. arkisia asioita. Todella raskasta tuollainen odottaminen.

Vaikka on paljon sellaisia, jotka eivät saa lapsia ollenkaan, niin silti jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa. Voi kuitenkin miettiä miten niitä muile jakaa ja missä tilanteessa. Kyllähän tämä on ap:lle ihan sopiva paikka tuntojaan purkaa. Jos joku ei halua aihetta käsitellä voi jättää aloituksen avaamatta. Aihehan selviää jo heti otsikossa.

Toivotaan että ap sulla menee raskaus ihan hyvin

 

enigma, olen itsekin lapseton, mutten menisi kyllä noin sanomaan toisille.

Saaralle voimia tilanteeseen. Rakas lapsi on, vaikka olisi neljäskin

 

Itse odotan kuudetta eikä minulla ole koskaan ollut keskenmenoa. Olen siinä onnellisessa asemassa että lapsemme ovat saaneet alkunsa todella helposti eikä raskaudessa ole ollut ongelmia ja kaikki lapset terveitä.

Olen joka raskaudessa pelännyt keskenmenoa, koska se on niin yleinen. Mietin että johan se "kuuluu" minunkin se kokea kun näin monetta odotan. Mutta toisin on Luoja sen aatellut.


Ja keskenmenolle et voi mitään! Jos se tulee se tulee. Näin mä olen sen yrittänyt ajatella. Ensimmäinen ultra on aina sellainen etappi joka jännittää. Kun lapsensa näkee liikkuvan ja kaikki ok, niin keskenmenon riski on pieni. Ja sitä uskaltaa vähän hengähtää. Ajattele positiivisesti. Pelko persiissä ei ole kiva elää. Kaikkea hyvää toivoen

 

"niin silti jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa."

Nimenomaan. Sille ei voi mitään että tällaiset keskustelut inhottavat kun on neljä keskenmenoa saanut ja ei yhtään lasta. Yksikin lapsi olisi niin iso asia ettei pelkäisi mitään turhaa sen jälkeen. Toivoisin, että kolme lasta ennestään jo auttaisi olemaan ajattelematta negatiivisia.

Että kaikkea hyvää vaan aloittajalle mutta joihinkin asioihin on vaan todella vaikea suhtautua.

 

[QUOTE="enigma";23391898]Kiva, sulla on kolme lasta ennestään ja yksi tuulimuna. Miettisit vähän niitä joilla ei ole yhtään lasta ja useita keskenenoja. Mullekaikkihetinyt.[/QUOTE]

No tuota. Mä harvoin provosoidun tällaisista vastauksista, mutta nyt on pakko kommentoida. Ensinnäkään, "Mullekaikkihetinyt" on todella kaukana siitä, miten mun elämä on näiden lasten kanssa mennyt. Mutt mitä sinä siitä tietäisit, kunhan vaan arvailit. Toiseksi, mulla ei ole kolmea TERVETTÄ lasta, elämme todella vaikean kehitysvamman kanssa joka päivä.

Ymmärrän miksi olet katkeroitunut, mutta jos milloinkaan ei saa olla OMISTA asioistaan huolissaan tai murheissaan jos jollain on jotain pahempaa elämässään (vaikka esim minun elämäni vaikeuksista sinä et tiedä mitään), niin mikä sinä siinä tapauksessa olet valittamaan lapsettomuudestasi, kun Japanissa tuhansia ja tuhansia on kuollut, menettänyt kotinsa, MENETTÄNYT LAPSENSA jne??

 

itsellä kolme keskenmenoa,yksi lapsi ja toinen loppusuoralla,kyllä mä olen pelännyt kummankin kohdalla keskenmenoa tai kohtu kuolemaa ihan samalla lailla kun ennenkin. ei se pelko ja huoli mihinkään lopu vaikka niitä lapsia olis kymmenen!
itsellä on melkein käyny niin päin että keskenmenon jälkeen kun on uusi plussa onnistunut niin pelko on ollut jatkuva kaveri.
ja ennen kuin ketään vetää herneitä niin, lasten välillä on 8 vuotta yritystä ja tässä välissä keskenmenot. että ei se aina niin helppoa ole.

 

voi rakas, yritä saada jotenkin olosi rauhoittumaan ja aika kulumaan 12viikolle ja sitten huokaiset.
yritä nauttia jo nyt vauvasta, juttele sille ja tehkää sopimus ettei vauva poistu sinusta : )