Mahtaako olla muitakin loppu metreillä raskaudessa ja alkaa tuntumaan että olotila on äärimmäisen koetuksella. Tänään oli nla lääkäri joka totesi että saattaahan kaveri tulla aikasemmin ulos tai sitten menee vielä useampi viikko. Toivottavasti ei mene koska fyysisesti alkaa olla jo rankkaa ja se heijastuu sit mielialassa. Millaista muilla? Tämä toinen raskaus ja tuntuu että ei päästä maaliin asti mitenkään kun aika näyttää pysähtyneen paikoilleen. Pahinta on nämä jatkuvat ennakoivat supistukset jotka saattaa kestää usean päivän ajan mutta ei sitten kovene kipeäksi asti että kannattaisi lähteä sairaalaan.
rv37 ja hermot tapissa
- Viestiketjun aloittaja heini28
- Ensimmäinen viesti
vierailija
Varmaankin noin loppupuolella raskautta on rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. On kuitenkin pakko sanoa, että raskauden pituus on kyllä perusteltu. Itsellä molemmat lapset syntyneet hieman etuajassa, toinen kolme viikkoa ja toinen neljä viikkoa. Ei ehtinyt pahoja kremppoja tulla ja synnytykset oli nopeita ja helppoja, kummatkin painoi alle kolme kiloa. Mutta, mutta. Molemmat oli kyllä jotenkin keskentekoisia, kovin väsyneitä ensi viikot ja syömisen kanssa oli ongelmia. Toinen joutui myös keltaisuuden takia sinivalohoitoon ja osastolle kahdeksi viikoksi. Toki monet vauvat ovat noilla viikoilla pirteitä ja valmiita, mutta meidän lasten ongelmat olivat kuulemma erittäin tyypillisiä hieman ennenaikaisina syntyneillä. Joten koita kestää jotenkin, pääset sitten ehkä helpommalla kun vauva on syntynyt.
vierailija
Mä taas kuulun siihen porukkaan, joka ei olisi halunnut että raskaudet loppuu 
Ajatuskin siitä, että se iso maha katoaa oli haikeaa.
Esikoinen meni neljä päivää yli lasketun ja kuopus lähti ihan yhtäkkiä tulemaan rv 38.
Vointi mulla oli molemmissa raskauksissa tosi hyvä ihan loppuun asti. Se varmaan osaltaan vaikutti mielialaan. No turvotusta oli, mutta ei mitään muuta kremppaa.
Ajatuskin siitä, että se iso maha katoaa oli haikeaa.
Esikoinen meni neljä päivää yli lasketun ja kuopus lähti ihan yhtäkkiä tulemaan rv 38.
Vointi mulla oli molemmissa raskauksissa tosi hyvä ihan loppuun asti. Se varmaan osaltaan vaikutti mielialaan. No turvotusta oli, mutta ei mitään muuta kremppaa.
vierailija
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat raskaaksi ja sitten tyyliin viikolla 25 alkavat valittaa, että syntyispä se jo. Raskaus kestää sen nelisenkymmentä viikkoa ja hyvä niin. Mitä myöhemmin lapsi tulee maailmaan sitä parempi hänelle. Tietenkin on eri asia jotkut komplikaatiot, jonka takia vauva täytyy saada pois vatsasta mahdollisimman pian. Kait sitä nyt muutaman viikon jaksaa odottaa vauvaa, kun kuitenkin niin kauan on jo raskautta takana päin.
En minäkään ymmärrä näitä ihmisiä jotka toivovat lapsen syntyvän ennen kun on edes valmis. Lähinnä tän ketjun tarkoitus on kysyä onko muilla vaivoja jotka meinaa käydä hermon päälle. Mulle on ainaki rankkaa että tulee useita supistuksia ja voimat on kortilla päivisin. Tätä kun on jatkunut jo pari viikkoa.