Toggle sidebar

rv28

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kesämasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kesämasu

Vieras
hei.
olen viikolla 28 raskaana.
en seurustele,oikeastaan seurustelin ja nyt en enää.
odotan vauvaa innolla ja rakkaudella :heart:
mutta kyllä jännittääkin ja monet asiat kauhistuttaa.
neuvolassakin antoivat kutsun perhevalmennukseen,haluan mennä.jännää vaan mennä yksin kun muilla varmasti on miehet mukana.
onko muilla ollut vastaavaa?- odotan siis ensimmäistä lastani.
onneksi on oma äiti tukena,mistä olen enemmän kun kiitollinen.
pidän itseäni vahvana, mutta kyllä silti on pyörinyt monia ajatuksia päässä.
olisi ihanaa löytää joku ehkä samassa tilanteessa oleva.
 
Minulla on 6 kk poika ja yksinäinen raskausaika takanani.
Olin perhevalmennuksessa ystäväni kanssa, joka tuli myös synnytykseen. Perheeni on kovasti tukenamme.

Kaksin lapsen kanssa pärjää vallan mainiosti! Oikeastaan lapsen kanssa kaksin on varmasti helpompaa kun ei ole yhtä aikuista lisäksi huollettavana :)

Onnellista loppuodotusta!
 
Heippa, mulla on suunnilleen samanmoinen tilanne. Raskausviikkoja kohta 30. Minä taas en oikeastaan edes seurustellut, kunhan pyörin yhden ja saman ihmisen kanssa. Tässä tulos... Hänelle lapsi ei oikein sopinut kuvioihin, päätöksen tein siis itse. Olen jo muutamassa synnytysvalmennuksessa käynyt, ainoana yksinäisenä. Ajatten asian niin, että tässä säästyy monelta pahalta.. hieman pessimististä ehkä, mutta kun asiaa ajattelee on tässä vinha perä: Tässä odotusvaiheessa meitä yksinäisiä tulevia yh:ta on toki vähemmistö, mutta viiden, viimeistään kymmenen vuoden kuluttua "originaali isä" on enää vähemmistöllä kuvioissa. Tää maailma vaan on menny tämmöseksi, ei kannata ihmisten mielipiteistä välittää, asiat muuttuu. Minunkin tilaani eräs vanhempi herra kritisoi jotenkin arveluttavana. Kyseessä oli kirkosta eronnut mies. Eli hänen mielipiteensä kuitenkin perustui siihen että se papin aamen jotenkin tekisi asian peremmaksi. Melkoisen kaksinaismoralistista. Kristinuskon arvoihinhan tuo ajattelutapa perustuu.
Sinne synnytys/perhevalmennukseen vaan! Itseasiassa on todella huvittavaa kuunnella miesten kommentteja ja kysymyksiä aiheesta, minulle ainakin viikon huumorpläjäys!
En ole miestenvihaaja, olen vaan sitä mieltä että jos aikuinen mies ei osaa kantaa vastuutaan lapsentekemisestä, on kenenkään minua turha ruveta katsomaan kieroon koska olen yksin, minähän tässä kannan vastuun! Aivan utopistinen ajatus nykymaailmassa vaatia parisuhdetta ennen lasten tekoa, eihän täällä tunnu parisuhteet kestävän! Tai no, prosentuaalisesti mahdollisuudet ovat todella heikot.
Joo, tuli paasattua.. :D
Rohkeasti vaan, todellisuudessa moni odottaja on yksin raskautensa kanssa.
 
Esikoista ku ootin, äitini oli vain tukenani. Näi muuten oisin saanu olla yksin. Lapsen isä ei antanu minkäänlaista tukia saati mittää muutakaa hellyyttä. Kävin joka kk äippäpolilla leikatun selkäni takia. Ja äippä oli mua käyttämässä. Yhen ainoan kerran lapseni isä käytti mua mutta ei tullu ultraan ollenkaa. Kehtas sanoa mulle, et "mua ei vois pahemmin kiinnostaa tulla sinne (ultraan). Hoitelen sitte ku se on syntyny".
Leikkaus päivä oli sovittuna ja mulla rupes supistelemaan päivää ennen sovittua leikkausta. Aamulla alkoi supistukset ja ilta päivällä pääsin vasta leikkaussaliin. Äitini oli sillonki mukana. Sairaalasta päästyä menin vanhempieni luo. Pianpa sit otin eron hänestä. Oltiin vain kihloissa...
 
nyt rv 36+
jännittää niin vietävästi.. selviydynkö tästä ja mitä vauva ajattelee kun ei ole iskää??
-älä naura, mulla oikeasti aika rankka vaihe menossa.

mitä muille kuuluu?
 
Heippa!
Mulla on nyt 7½kk ikäinen tyttö. Mulla kävi vähän saman lailla kun sulle, seurustelu oli jo loppunu kun huomasin olevani raskaana.Noh, kauan olin lasta jo toivonut ja ikääkin alkoi olla niin päätökseni oli aivan selkeä, tottakai pidän hänet. Lapsen isä ei ole missään tekemisissä kanssamme. Kun kerroin asiasta hänelle, ensi kysymys oli etä joutuuko hän maksamaan siitä??? Olin siihen et juu et joudu, hoidan lapseni ihan itse. Ja jos hän ei maksa (kuulostaapa kauhealta)/tunnusta isyyttä niin ei tarvitse sitten olla missään tekemisissäkään meidän kanssa. Päätöstäni olen pitäny ainakin vielä hyvänä. Ei tarvitse tapella mistään toisen osapuolen kanssa ja kun olen lukenut näitä kuulumisia samanikäisten lasten äideiltä niin melkein jokaisessa valitetaan että mies ei tee sitä,tätä ja tota.... Onpa ihanaa kun ei tarvitse huolehtia kuin lapsestaan ja itsestään :)

Mulla oli kanssa oma äiti tukena valmennuksissa ja synnytyksessä. Oli tosi ihanaa. Ja perheeni ja ystäväni ovat tukeneet minua alusta asti täysillä. Mitä nyt mummo aluksi oli sitä mieltä että olisi parempi ollut että äitini olisi ollut raskaana kun on ainakin naimisissa... Äitini on 55vee... Mutta nyt mummokin rakastaa lastani ehdoitta :heart:

Kyllä sitä välillä miettii että mitä sanoa lapselle kun hän rupee kyselemään isästään. Kysyin asiaa lapsen isältä ja hän sanoi siihen että no, katsotaan sitten kun asia on ajankohtainen... Joten se siitä.

Huh, tulipas sepustettua.
Hyvää vointia sinulle ja tsemppiä. Kaikki menee varmasti hyvin ja kyllä tässä maailmassa pärjää yh:na aivan loistavasti. Nauti masuasukistasi :heart:
 
Hyvin sä pärjäät rv28!!! Mulla on nyt 6kk ikänen neiti ja olen koko raskausaikani oli myö yksin. Mulla lapsi sai alkunsa onnellisena vahinkona! Mä kävin kaikki perhevalmennukset yksin, koska halusin kokea ne. Mä kerroin ihan avoimesti muille siellä oleville että olen yh. Mä en ole koskaan häpeny tai piillotellut asiaa, mä olen ylepeä siitä. Synnytysvalmennuksessa mulla oli yks kaveri mukana kun äitini ei päässyt, mutta äitini oli sitten synnytyksessä mukan, äiti raukka, en olis pärjänny ilman sitä, äiti oli kovilla ;) Mulla oli erittäin rankka ja todella vaikee synnytys. Mutta tämän puoli vuotta olen nauttinu jokaisesta päivästä ja kertaakaan en oo katunu, kyllä on ihanaa herätä aamulla kun saa hymyn, ja kun välillä suututtaa niin toinen vaan nauraa ääneen, ei siinä voi muuta kun leppyä ;) Nyt siis vaan rohkeesti eteenpäin :flower: =)
 
Pärjäät hyvin! Itse olen ollut yksin kohta 2 vuotta. Raskaus sai alkunsa samalla tavalla kuin Essillä. Itse en myöskään ole hävennyt yh:na oloa, vaikka olenkin saanut "säälittäviä" katseita ja kommentteja. Lapsesta olen nauttinut täysin siemauksin vaikka oikeesti välillä on ollut tosi väsynyt, yksinäinen, v****unut kaikkeen ja vielä kerran väsynyt!! Mutta en ikinä olisi tehnyt toisin
=)

Onnea synnytykseen! Muista, että synnytyksen jälkeen on 6 vkoa baby blues aikaa. Eli äidin mieli on tosi herkkä. Itse pillitin joka asiasta ja jos joku sanoi jotakin luulin hänen tarkoittavan ilkeetä. Vauvaakin katsoin ja pillitin..heh. Oli aikaa joo, neuvolassa luulivat että meikäläisellä on synnytysmasennus..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa