Toggle sidebar

Rv 11+6 poikkeama sikiössä, raskaudenkeskeytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Terhi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Terhi

Vieras
oltiin tänään miehen kanssa np-ultrassa. Siellä se pikkunen pyristeli ja ojenteli jalkoja ja käsiä. Nauratti. Hetken päästä hoitsu toteaa että "tää ei oo normaali". Sydän hyppäs melkein rinnasta ulos. Mitä!? Eihän tässä näin pitänyt käydä!! Eikun lisätutkimuksiin paremmalla laitteella. Tuskanen 45min odotus. Paremmassa laitteessa näky selvä poikkeama pään toisella puolella. Keskeytys tyksissä joskus lähitulevaisuudessa.
Olo on ihan tyhjä. Raskaus oli täysi yllätys meille, mutta opimme jo iloitsemaan asiasta.Nyt ihan ku tulevaisuudestaki olisi viety jotain. Ihan turhaan suunniteltiin ja unelmoitiin.
Ihan hirveetä kantaa sisällä jotain jonka tietää menettävän.
Onko kellekkään muulle käynyt näin?? onko elämää tän jälkeen...?
 
Olen todella pahoillani Terhi, osanottoni.

En ole joutunut raskaudenkeskeytykseen, mutta odottamani esikoisen olen menettänyt...
Nyt on aikaa kulunut...1,5 kuukautta ja pikku hiljaa alkaa helpottamaan, mutta vielä on ikävä kova. Toivon, että aika todella parantaisi haavat. Nähtäväksi jää.

Jaksamista teille.
 
Ei ihan samalla tavalla, mutta samassa kohtaa raskautta ultrassa todettiin tuulimuna. Raskausoireet olivat olleet voimakkaat, ja pettymys oli jotain ihan järkyttävää, kun tajusin, ettei mun sisällä olekaan mitään. Voimia sulle ihan superpaljon, itke kun itkettää, ota itsellesi aikaa. Olen todella pahoillani puolestasi :hug: Ja vielä kysymykseesi, kyllä elämää on sen jälkeenkin. Aika tuntuu ensin matelevan, mutta jossain vaiheessa suremiseenkin uupuu, ja alkaa katsella taas eteenpäin. Suru ei lopullisesti varmaan koskaan poistu, mutta ei se loputtomiin hallitsekaan. Silti, nyt on otettava aikaa suremiselle.
 
meidän pikkupoika eli 2 tuntia, vaikka kukaan ei ollut varma kuoleko hän jo odotusaikana. täydellisen näköinen vauva, vain pieni, mutta aivoissa pojalla ei ollut toimintaa juurikaan. itkeä hän osasi, mutta olisiko koskaan oppinut puhumaan tai kävelemään,kukaan ei tiedä.
Mulle ei tullut mieleenkään tehdä aborttia
Rakastin lastani juuri sellaisena ku nhän oli, kaikkine vikoineen
 
Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
meidän pikkupoika eli 2 tuntia, vaikka kukaan ei ollut varma kuoleko hän jo odotusaikana. täydellisen näköinen vauva, vain pieni, mutta aivoissa pojalla ei ollut toimintaa juurikaan. itkeä hän osasi, mutta olisiko koskaan oppinut puhumaan tai kävelemään,kukaan ei tiedä.
Mulle ei tullut mieleenkään tehdä aborttia
Rakastin lastani juuri sellaisena ku nhän oli, kaikkine vikoineen
Click to expand...

Minä en pystyis viemään raskautta loppuun asti, vain sen vuoksi, että vauva eläisi 2 tuntia. Jotenkin helpommalta tuntuisi kuitenkin se keskeytys, vaikka vaikeaa sekin olisi. Varmasti rankkaa tuollainen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja memmu:
Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
meidän pikkupoika eli 2 tuntia, vaikka kukaan ei ollut varma kuoleko hän jo odotusaikana. täydellisen näköinen vauva, vain pieni, mutta aivoissa pojalla ei ollut toimintaa juurikaan. itkeä hän osasi, mutta olisiko koskaan oppinut puhumaan tai kävelemään,kukaan ei tiedä.
Mulle ei tullut mieleenkään tehdä aborttia
Rakastin lastani juuri sellaisena ku nhän oli, kaikkine vikoineen
Click to expand...

Minä en pystyis viemään raskautta loppuun asti, vain sen vuoksi, että vauva eläisi 2 tuntia. Jotenkin helpommalta tuntuisi kuitenkin se keskeytys, vaikka vaikeaa sekin olisi. Varmasti rankkaa tuollainen :(
Click to expand...

Minä en pystynyt siihen abortiin. Lapsi kun näytti normaalislta ultrissa, mutta aivot vain ei toimineet.

Raskaus eteni normaalisti noin viikolle 18,jolloin vasta tämä huomattiin. verenpaineet nousi korkealle ja sekin johtui vain viallisesta istukasta, siitä johtui myös tämä vauvan aivojen toimimattomus, ei saanut tarpeeksi happirikasta verta
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa