Pienten lasten vanhemmille usein painotetaan rutiinien tärkeyttä ja sitä miten tarkat rutiinit helpottavat arkea. Ymmärrän tämän tiettyyn rajaan saakka. Ymmärrykseni kuitenkin loppuu siihen jos rutiinit ovat niin tiukkoja ettei niistä voi juurikaan poiketa.
Meillä on muutamia ystäviä joiden kanssa tapaamiset pitää sopia heidän tarkan aikataulunsa mukaan. Tämä tarkoittaa usein sitä että nämä tapaamiset eivät kauaa kestä. Meillä taas hommat on hoidettu hyvinkin liukuvalla aikataululla ja se on myös hyväksi todettu. Nukkua ja syödä voi myös reissun päällä. Ja jos päiväunet nukutaan myöhään ei ole katastrofi vaikka ilta vähän venyisikin pitkäksi.
Onko niin että toiset lapset kaipaavat rutiineita toisia enemmän? Vai ovatko rutiinit sittenkin enemmän vanhemman mukavuudenhalua? ( Vai enkö vain yhden lapsen kokemuksella vielä ymmärrä niiden hienoutta?)
Entä onko teillä tarkat rutiinit päivien kulussa vai poikkeaako päivät paljonkin toisistaan?
Meillä on muutamia ystäviä joiden kanssa tapaamiset pitää sopia heidän tarkan aikataulunsa mukaan. Tämä tarkoittaa usein sitä että nämä tapaamiset eivät kauaa kestä. Meillä taas hommat on hoidettu hyvinkin liukuvalla aikataululla ja se on myös hyväksi todettu. Nukkua ja syödä voi myös reissun päällä. Ja jos päiväunet nukutaan myöhään ei ole katastrofi vaikka ilta vähän venyisikin pitkäksi.
Onko niin että toiset lapset kaipaavat rutiineita toisia enemmän? Vai ovatko rutiinit sittenkin enemmän vanhemman mukavuudenhalua? ( Vai enkö vain yhden lapsen kokemuksella vielä ymmärrä niiden hienoutta?)
Entä onko teillä tarkat rutiinit päivien kulussa vai poikkeaako päivät paljonkin toisistaan?