P
pstilli
Vieras
Rupesimpa tässä aamutuimaan kyseenalaistamaan meidän perheen käytäntöjä. Lapsi on 2,5 v, ja innostunut viimeisen parin kuukauden aikana syömään ksylitolipastilleja. Aiemmin niitä ei ole ollut mitenkään erityisesti käytössä, koska lapsi ei suostunut niitä syömään, mutta nyt pyytelee niitä silloin tällöin, vähän väliä. Pastillin saa, jos sattuu pyytämään tai minä satun muistamaan, niin ruoan jälkeen, mutta ennen sitä en anna. Mitään vakiintunutta rutiinia ei siis ole, että aina syömisen jälkeen tulee pastilli.
Nyt on kuitenkin vakiintuneeksi käytännöksi muodostunut aamupastilli, jonka saa suuhunsa päiväkotimatkalle, ovesta ulos lähtiessä, kun kaikki vaatteet on saatu puettua päälle. Tähän päädyttiin niin, että poika monena päivänä heti herätessään pyysi pastillia, mutta annoin sen vasta lähtiessä, koska useimmiten aamun aikana tuo kuitenkin syö tai juo jonkinlaista esiaamupalaa -varsinaisen aamupalan syö sitten päiväkodissa. Siis logiikalla että syömisen jälkeen vasta.
Tänään tajusin, että käytän nyt tota pastillia houkuttimena, jos lapsi ei halua pukea. Siis tyyliin: "No niin, laitetaanpa nyt vaatteet päälle, ja otetaan sitten lähtöpastillit." Lapsi kyllä yleensä muistaa pastillinsa myös pyytää, jos siitä ei ole aiemmin puhuttu, mutta ei aina. Tänään rupesin kuitenkin miettimään, että onko tämä nyt hyvä rutiini, vai vaan ihan silkkaa lahjontaa, missä menee raja? Pitäiskö tästä käytännöstä hankkiutua eroon, siitäkin huolimatta että se säilyttää aamu hitusen rauhallisempana, kuin ne muuten olisivat?
Nyt on kuitenkin vakiintuneeksi käytännöksi muodostunut aamupastilli, jonka saa suuhunsa päiväkotimatkalle, ovesta ulos lähtiessä, kun kaikki vaatteet on saatu puettua päälle. Tähän päädyttiin niin, että poika monena päivänä heti herätessään pyysi pastillia, mutta annoin sen vasta lähtiessä, koska useimmiten aamun aikana tuo kuitenkin syö tai juo jonkinlaista esiaamupalaa -varsinaisen aamupalan syö sitten päiväkodissa. Siis logiikalla että syömisen jälkeen vasta.
Tänään tajusin, että käytän nyt tota pastillia houkuttimena, jos lapsi ei halua pukea. Siis tyyliin: "No niin, laitetaanpa nyt vaatteet päälle, ja otetaan sitten lähtöpastillit." Lapsi kyllä yleensä muistaa pastillinsa myös pyytää, jos siitä ei ole aiemmin puhuttu, mutta ei aina. Tänään rupesin kuitenkin miettimään, että onko tämä nyt hyvä rutiini, vai vaan ihan silkkaa lahjontaa, missä menee raja? Pitäiskö tästä käytännöstä hankkiutua eroon, siitäkin huolimatta että se säilyttää aamu hitusen rauhallisempana, kuin ne muuten olisivat?
Olenko mä huono äiti? Olen vaan ajatellut että tällä tavalla selvitään ulos talosta vähemmällä huudolla mitä aamuäreä ja -uninen poika muuten päästelee ilmoille, ja samalla herättää myös usein vielä nukkuvan pikkusiskonsakin.