Rupsahtanut äiti vs. normaali nainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olen se rupsahtanut äiti. En ollut sitä vielä esikoisen aikaan, mutta nyt kuopuksen kanssa kyllä. Alkuun tuntui jotenkin todella pinnalliselta laittautua kun samaan aikaan pelkäsi menettävänsä lapsensa. Mulla kun oli siis todella vaikea raskaus ja olin pakkolevossa puolet raskausajasta.

Pakkolevon aikana aloin kyseenalaistamaan muutenkin vaatteilla koreilun ja tälläytymisen. Ne alkoi tuntumaan jotenkin niin teeskentelyltä ja tosiaan pinnalliselta. En jaksanut kiinnostua yhtään ulkokuoresta ja parhaat vaatteet oli väljät ja mukavat, ulkonäöstä viis. Ja korkokengät tuntui kamalalta jalassa.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin että ei se tälläytyminen olekaan ihan niin pinnallista, sillä se vaikuttaa mielialaan. Huomasin että itsetuntoni rapisi aivan murusiksi, siis ulkonäön osalta. Siinä vaiheessa havahduin ja aloin sentään vähän katsomaan miltä näytän.

Sitten muutettiin tänne landelle ja täällä kaikenlainen laittautuminen tuntuu todella typerältä ja ihan oikeesti naapuritkin katsois todella pitkään jos sipsuttelisin täällä korkokengissä ja tupeeratussa tukassa :D. Edelleen siis kuljen rupuvaatteissa ja tukka miten sattuu, meikittömyydestä puhumattakaan. Mutta nykyään nautin kyllä laittautumisesta jos ja kun lähden "ihmisten ilmoille". Ja saatanpa joskus innostua laittamaan ripsaria vaikka en minnekään lähtisikään :).

 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja saissea:
No, mä en ole välittänyt ulkonäöstäni ennen lapsia, enkä lasten jälkeen. En meikkaa, laita hiuksia ja pukeudun aina samoihin vaatteisiin. Rupsahdusta tapahtuu lähinnä yöunien vähyydestä ja ikääntymisestä johtuen. Luuleeko kaikki tuntemattomat toisia kyyläävät mammat, että olen rupsahtanut äitiyden myötä kun kuljen tuolla ihmisten ilmoilla?

Mutta entä muu elämä? Nainen sinäkin olet, kuitenkin jossain siellä pohjimmilla. Eikö sinua kiinnosta oma elämä lasten ohella?

Häh!! Siis jos ei laittaudu, ei ole elämää??? Ei ziisus..
 
Samanlaista oon miettinyt. Ja joskus tuntuu, että yritetään saada se ei-muuttunut tuntemaan syyllisyyttä, koska osa ihmisistä on muka niin voimattomia muutoksen edessä.
 
Mä olen 24-vuotias ja mulla on 5- ja 3-vuotiaat lapset. Olen aina tykännyt pitää huolta itsestäni,harrastaa liikuntaa,meikata,laittaa hiuksia,käyttää kivoja vaatteita. Ei se osa musta muuttunut mitenkään äidiksi tulon myötä,miksi sen olisi pitänyt? Jotenkin olisi ollut omituisempaa,jos lapsien saaminen olisi muuttanut mut täysin eri ihmiseksi kuin mitä aiemmin olin.

Ymmärrän että kaikkia eivät nämä samat asiat kiinnosta,eivätkä kaikki pidä niitä tärkeinä. Se on ihan persoonasta kiinni :) Kevyt ehostus kuuluu mun aamurutiineihin samalla lailla kuin hampaidenpesu ja dödön käyttö ja vie aikaa viisi minuuttia.
 
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.
 
Mä olen ihan normaali nainen, en ole ollut rupsahtanut ennen lasta, enkä ole sitä nytkään. Pytyn elämään lähes samaan tapaan kuin lapsettomina aikoinani. Yövalvomiset vauva-aikana eivät toki olleet mitään herkkua koliikkivauvan kanssa, mutta niistäkin on selvitty ihan kunnialla niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.

Ei meikitön ole sama asia kuin rupsahtanut. Ei mullekaan tulisi mieleen lähteä esim. yövuoroon pakkelit naamassa, mutta en mä ainakaan siitä huolimatta rupsahtaneelta näytä. Siisti ja puhdas olemus vaikuttavat enemmän siihen yleisilmeeseen kuin meikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.

Esim. kaupoissa näkee.

Ei se tarkoita sitä että pitää olla ykkökuteet ja korkkarit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja merimies:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja saissea:
No, mä en ole välittänyt ulkonäöstäni ennen lapsia, enkä lasten jälkeen. En meikkaa, laita hiuksia ja pukeudun aina samoihin vaatteisiin. Rupsahdusta tapahtuu lähinnä yöunien vähyydestä ja ikääntymisestä johtuen. Luuleeko kaikki tuntemattomat toisia kyyläävät mammat, että olen rupsahtanut äitiyden myötä kun kuljen tuolla ihmisten ilmoilla?

Mutta entä muu elämä? Nainen sinäkin olet, kuitenkin jossain siellä pohjimmilla. Eikö sinua kiinnosta oma elämä lasten ohella?

Häh!! Siis jos ei laittaudu, ei ole elämää??? Ei ziisus..

Mä sanoisin että ei ziisus miten väärin voi tahallaan (?) ymmärtää. Mähän kysyin että entäs sitten tämä muukin puoli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lode84:
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.

Ei meikitön ole sama asia kuin rupsahtanut. Ei mullekaan tulisi mieleen lähteä esim. yövuoroon pakkelit naamassa, mutta en mä ainakaan siitä huolimatta rupsahtaneelta näytä. Siisti ja puhdas olemus vaikuttavat enemmän siihen yleisilmeeseen kuin meikki.

no mitä se rupsahtaminen sitten on? mä en ole varmaan koskaan sellasta naista nähnyt, joka ois rupsahtanut.. onko jotain kuvaa?
 
Mulle heräsi sellainen ajatus, et mikä kenellekkin ihmiselle sitten on normaalia? Toinen voi esim. ajatella, et ompas toi rupsahtanut, mut tää toisen mielestä rupsahtanut voi ajatella, et olempas mä normaali tavallinen itseni. Mä en nimittäin tunne muuttuneeni yhtään lasten saamisen jälkeen eli koen olevani normaali, mut kirjoituksia lukiessani olen ilmeisesti muiden silmissä sitten aina ollut rupsahtanut :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilith Le Mort:
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.

Esim. kaupoissa näkee.

Ei se tarkoita sitä että pitää olla ykkökuteet ja korkkarit.

mutta tekeekö se ihmisestä rupsahtaneen, jos vaikka silloin tällöin menee ihmisten ilmoille laittautumatta ja ihan rönttövaatteissa? ei kai kukaan tuolla kaupoissa muista, että tuo mamma oli just toissapäivänä täällä ja sillonkin näytti tolta?
kaupoissa kuitenkin näkee ihmisiä hetkellisesti, ei sitä voi tietää miten ne pukeutuu noraalioloissa, kun ei voi tietää mistä metsähommista toinen on tulossa.
itse käyn välillä raksavaatteissa lähikaupassa, samoin mökillä ollessa saatan mennä mustat verkkarit ja kulahtanut paita päällä kauppaan.
 
Se, että minä olen lasten kanssa ulkoillessani ulkoiluvaatteissa, ja normaalisti siisti, meikitön ihminen, ei tarkoita sitä ettenkö minä koskaan laittautuisi. En minä ennen lapsiakaan meikannut metsäretkille, tai kulkenut siellä korkkareissa. Pukeutuminen tilanteen mukaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
Alkuperäinen kirjoittaja Lode84:
Alkuperäinen kirjoittaja ei vastata:
miksei teistä kukaan vastaa? missä näitä rupsahtaneita äitejä näkee?


tekeekö se musta sitten rupsahtaneen, että saatan salilta tulleena, tukka märkänä, ilman meikkiä kipaista jossakin asioilla, esim. kaupassa,postissa, kioskilla.. katsooko mua sitten kieroon se juuri sillä hetkellä laittautunut äiti, että voi ziisus, on tuokin päästänyt itsensä rupsahtamaan.

eikö ilman meikkiä ja viimeisen päälle kuteita saisi mennä ollenkaan ihmisten ilmoille?
mä ainakin myönnän, että kyllä mulla on se ulkoilupuku useinkin päällä kun koiraa lenkitän tai menen lasten kans pulkkamäkeen,puistoon,pyöräilemään..tuntuisi jotenkin hullulta vetästä ykköskuteet ja korkkarit noissa tilanteissa päälleen.

Ei meikitön ole sama asia kuin rupsahtanut. Ei mullekaan tulisi mieleen lähteä esim. yövuoroon pakkelit naamassa, mutta en mä ainakaan siitä huolimatta rupsahtaneelta näytä. Siisti ja puhdas olemus vaikuttavat enemmän siihen yleisilmeeseen kuin meikki.

no mitä se rupsahtaminen sitten on? mä en ole varmaan koskaan sellasta naista nähnyt, joka ois rupsahtanut.. onko jotain kuvaa?

Hommsuinen habitus. Esimerkiksi epäsiisitit, huonosti istuvat vaatteet ja kampaamattomat hiukset. Huono ryhti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Varjo:
Se, että minä olen lasten kanssa ulkoillessani ulkoiluvaatteissa, ja normaalisti siisti, meikitön ihminen, ei tarkoita sitä ettenkö minä koskaan laittautuisi. En minä ennen lapsiakaan meikannut metsäretkille, tai kulkenut siellä korkkareissa. Pukeutuminen tilanteen mukaan :)

Peesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Varjo:
Se, että minä olen lasten kanssa ulkoillessani ulkoiluvaatteissa, ja normaalisti siisti, meikitön ihminen, ei tarkoita sitä ettenkö minä koskaan laittautuisi. En minä ennen lapsiakaan meikannut metsäretkille, tai kulkenut siellä korkkareissa. Pukeutuminen tilanteen mukaan :)

Peesi.
 
miksi ihminen ei saisi laittautua jos haluaa tai olla laittautumatta jos haluaa?
totuus on että 35v :stä ylöspäin aineenvaihdunta hidastuu ja monille tulee kiloja, oli lapsia tai ei. ja jos on yli 1 lapsi ja käy töissä, aika on kortilla ja jos on yli 35, on usein väsynyt eikä jaksa liikkua vaikka olisi aikaa.
Itse olen normaalipainoinen, mutta ymmärrän että moni ei jaksa.
Minkä ikäinen olet ap?
Miksi sinua häiritsee jos kaikki eivät enää yli35-vuotiaana ole missin näköisiä? tai miksi ihmisen pitäisi meikata?
ja miksi pitäisi olla jotain muuta kuin tuulipuku, jos se on mukavin ja helpoin vaate?

Ja kyllä, itse meikkasin ja laittauduin vielä alle 30v yhden lapsen äitinä. Nyt vanhana en enää jaksa. Tuolloin painoin 42 kg ja pituus 168. Ensimmäinen imetys vie kilot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja merimies:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja saissea:
No, mä en ole välittänyt ulkonäöstäni ennen lapsia, enkä lasten jälkeen. En meikkaa, laita hiuksia ja pukeudun aina samoihin vaatteisiin. Rupsahdusta tapahtuu lähinnä yöunien vähyydestä ja ikääntymisestä johtuen. Luuleeko kaikki tuntemattomat toisia kyyläävät mammat, että olen rupsahtanut äitiyden myötä kun kuljen tuolla ihmisten ilmoilla?

Mutta entä muu elämä? Nainen sinäkin olet, kuitenkin jossain siellä pohjimmilla. Eikö sinua kiinnosta oma elämä lasten ohella?

Häh!! Siis jos ei laittaudu, ei ole elämää??? Ei ziisus..

Mä sanoisin että ei ziisus miten väärin voi tahallaan (?) ymmärtää. Mähän kysyin että entäs sitten tämä muukin puoli.

mikä muu puoli?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lode84:
Hommsuinen habitus. Esimerkiksi epäsiisitit, huonosti istuvat vaatteet ja kampaamattomat hiukset. Huono ryhti.

Mä luulen ettei ne johdu äitiydestä.

*muoks* Sellaisia ihmisiä kun näkee muutenkin, vaikkei äiti olisikaan.
 
Njaa- ikä tekee tehtävänsä väistämättä.

En mä koe äidiksi tultuani rupsahtaneeni muuta osaksi, osana luonnollista elämää.

Tai jotain.









Viikko sit kysyttiin paperit kun hain tupakkia, ikää 31 :D


Olishan sitä ihanaa olla yhtä hoikka kuin ennen lapsia, iho yhtä hyvässä kuosissa kuin 20 vuotiaana jne. *huokaa*
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja PatsyStone:
Jep, samma här ja ei todentotta valvominen enää näillä kilometreillä ainakaan ulkonäköä parantanut. Mukula valvotti oikein huolella ekan elinvuoden aikana.

Hienoa että jotkut ei rupsahda ollenkaan!

No ei pahalla, mutta sähän olet todella kaunis ja hyvässä kuosissa!

No toi profiilikuva ei ole omakuva vaan siinä on Joanna Lumley :D
 

Yhteistyössä