Suomen viralliset kielet ovat suomi ja pakkoruotsi. Valitettavasti se vaatisi perustuslain muutoksen päästä pakkoruotsista eroon.
Perustuslaissa luetellaan kansalliskielet suomi ja ruotsi, perustuslaki ei tunne kaksikielisyyttä mitenkään. Kansalliskielien luetteleminen perustuslaissa ei tee maasta kaksikielistä.
Oletettu kaksikielisyys ei myöskään perustele pakkoruotsia koska siitä kehittyy kestämätön kehäpäätelmä. Keinotekoinen ja olematon kaksikielisyys vielä vähemmän voi perustella mitään.
Kehäpäätelmä on kuin kana-muna probleema. Kumpi oli ensin?
Laki pakkoruotsista ei voi kannatella (perustus)lakia 'kaksikielisyydestä' eikä päinvastoin.
Kehäpäätelmä ei toimi lain perusteena. Lait ovat itsenäisiä ja ne ovat laadittu jonkun aiheellisen asian takia, ne eivät ole olemassa itsensä tai toistensa takia, vaan niille pitää olla aiheellinen perustelu.
Laki kaksikielisyydestä ja laki pakkoruotsista eivät voi olla kannattelemassa toinen toisiaan. Poistamalla toisen murenee toisenkin merkitys.
Väite että Suomi on kaksikielinen ja siksi meillä on pakkoruotsi, on tyypillinen kehäpäätelmä joka ei kestä loogista kritiikkiä.
Kaksikielisyys tarkoittaa että Suomessa saa olla yksikielinen ummikko joko suomeksi tai ruotsiksi ja silti tulee saada palvelua äidinkielellään. Kaksikielisyys toimii nimenomaan pakkoruotsia vastaan.
Lain tarkoittama kaksikielisyys ei siis tarkoita pakkoruotsia missään muodossa.
Pakkoruotsittajat ovat kynsin ja hampain pitäneet pakkoruotsista kiinni. Kun pakkoruotsi-laki poistuu huomaamme keinotekoisen kaksikielisyyden myös roikkuneen tyhjän päällä.
