No johan taas mielenkiintonen keskustelu,kuten aina tähän aikaan vuodesta!
Mää oon pakana ja meidän perhe ei kuulu kirkkoon!
Mutta,kun me asumme maassa missä 90prossaa...vai miten se meni?,on luterilaisia niin eihän nuo mukulat voi välttyä kristinuskolta missään.Meillä saa mukulat itte päättää kouluikäsenä haluuvatko osallistua uskonnontunneille vai eivät sitä ennen osallistuvat.Nyt esim.8v neiti alkanut miettimään asioita ja kun heidän luokalla yksi ei osallistu uskonnontunneille,kerroin,ettei hänenkään tarvitse jos ei halua,mutta vielä toistaseksi haluaa,"kun kaikki muutkin" Ton ikäselle se ryhmään kuuluminen on vielä niin hemmetin tärkeetä.
Vanhin lapsistani(yli 20v) halus aikonaan käydä riparin ja suostuin.Palasi riparilta varmana asiastaan ettei halua kirkkoon kuulua.
Mutta tarhaikänen ei mielestäni vielä niin osaa sanoa ja joutuu aika ristiriitaseen tilanteeseen kun kaikki muut tekee jotain tarhassa,mutta kotona kielletään.Mää ajattelen,että lapset sais olla lapsia eikä joutuis uskonnon takia hämmennyksiin.Ja nyt sattuu olemaan niin,että joissakin tarhoissa se ruokarukous luetaan (ei meidän tosin)jne.Emmää usko,että noi tosta traumoja saa.Noi ruokalorut tai rukoukset on nykyään kuitenkin aika pliisuja.Ens viikolla tulee pastori tarhaa antamaan luterilaisille joulusiunauksen ja kauniisti tädit kysyivät osallistuuko meidän poika,sanoin että voi osallistua,mutta jos näyttää siltä että häntä alkaa ahdistaan niin josko voisivat tarkkailla ettei kuitenkaan mitään pakoteta ja tädit suostuivat.Ei toi poika ny yhdestä siunauksesta mee pilalle! =)
Kuten ei siittäkään,kun äitee menee ulos tekeen omia rituaaleja ja kyselee miksi teen niin,kerron hälle mihin mää uskon eli Luontoon.Mutten häntä aivopese uskomaan kuten mää.Mää haluun opettaa lapseni kunnioittamaan eri uskontoja ja tekemään omat valintansa myöhemmin!
Poika kysy yks päivä
nko lohikäärmeitä olemassa?Mää vastasin etten ole nähnyt,poika kysy onko Jeesus olemassa?Mää:En ole nähnyt!
Tänään tarhassa täti kertoi Pojan kaverin asetelleen pihalle "susiansoja" ja meitin poika oli siittä kyselly kovasti,kai tostakin joku susiensuojelija vois vetää herneet nenään.
Elämä vaan on aika vaikeeta,muttei se mielestäni ole pienten lasten ongelma...