Ruokakysymys jälleen

[Iipananpiipana]

Kun ei aina voi olla lasten herkkuruokaa, vaan jotain täysin "syötäväksi kelpaamatonta", miten toimitte? Onko pakko syödä?
Kysymys siis on isommista lapsista...
Meillä hernekeitto ja kaaliruuat on sellasia,mitä teinit vihaa....

Mä oon jatkanu kodista opittua "perinnettä", että jos ruoka ei kelpaa, pitää itte järjestää syömisensä.
Hyvin nuo teinit kuites syö yhteisiä ruokia, mut nuo em. ruuat ei yksinkertasesti mee. Sillon tekevät ittelleen jotain muuta.

Mites teillä?

 

[taustalla]

Vanhempieni kodissa isäni pakotti syömään kaikki mitä lautasella oli. Sairastuin bulimiaan. Oksensin kaikki ulos kun isäni oli pois näköpiiristä. Ityse en halunnut jakaa vanhempieni sairaita oppeja.

 

[Viiden äiti]

Meillä on tehty selväksi lapsille: Jotta jos ei tarjolla oleva ruoka kelpaa, niin ei tarvitse syödä. Mutta sekin on selvitetty että turha on sitten mitään muutakaan kaapeista kaivella.
Toisaalta arvaahan tuon edellisen jokainen miten sitten käy, jos sattuu mukelon taskuista euro pari löytymään>>mihin sitten nokka näyttää (hampurilaisen tai karkkin kuvathan ne silmissä kiiltää). Vaan itsepähän elimistönsä pilaavat. Ehkä sitten vanhempana hoksaavat jotta taisi ne "vanhukset" sittenkin olla oikeassa.
Allergiat ovatkin sitten tuonen juttu. Niistä jos todella kärsii niin se rajoittaa syömisiä. Vaan eipä toisaalta silloin taideta kotona sopimatonta ruokaa tarjoillakaan.

Meiltä "ikähaitarissa" löytyy 1v:stä teini-iän kynnykselle.

 

[ronkeliponkeli]

Lapsena minä kieltäydyin syömästä niitä ruokia mitä muut perheessä söivät. Oli vain muutama ruokalaji, joita suostuin syömään. 6-henkisessä perheessä aikana, jolloin ei eineksiä tunnettu, pakastimia ollut jne, äiti teki minulle eri kattilassa sapuskat. Tai sitten söin pelkkää perunaa, voita sekaan.

Omien lasteni kohdalla päätin, etten mitään eri-kattilassa -juttuja ala. Mutta jos tiedän, että jostain ruuasta he eivät pidä, en yleensäkään valmista sitä ruokaa. "pakkomaistaminen" kotioloissa loppui siihen, kun lapsille sattui perhep.päivähoitaja, joka pakotti syömään ihan kaikkea sen annoksen ja määrän, minkä hän oli lautaselle lappanut. Myös paprikat leivän päältä, vaikka hän ne paprikat siihen kysymättä laittoi. (en itse pidä paprikasta, minusta se on väkevä ja vahvanmakuinen, enkä ymmärä miten lapsi voisi tykätä tuoreesta paprikasta - lapsen makuaisti on muutenkin herkempi kuin aikusen)

Meillä on edelleen tuo, että eri kattilassa - minulle Minä en syö esim. spagettia ja juhelihakastiketta, mutta lapseni syövät, joten teen sitä heille, itselleni kokkaan jotain muuta. Toisaalta en vaadi lapsiani syömään jotain kasvisjuttuja, joista itse pidän.


En halua tehdä ruuasta ja syömisestä semmosta ongelmaa, makuaisti muuttu iän myötä ja samalla myös rohkeus kokeilla ja maistella uusia ruokalajeja. Minäkin syön nyt sellaisia mitä en lapsena syönyt.. Mutta minun kohdalla on turha jättää mainitsematta, että tässä ruuassa on sipulia - sipuli-inhoni ei ole mikään psyykkinen juttu, maistan sen kyllä, enkä pidä sipulin mausta. Esim. appiukko luetteli, että tässä piiraassa on kalaa ja kasviksia, mm. kesäkurpitsaa, joten otin sitä - ja siinä oli sipulia ja reilusti olikin !! Syömättä jäi.

 

[Hini]

Itse olin lapsena tavattoman ronkeli ja huono syömään.
Olin varautunut lapsen kanssa ronklaamiseen, vaan miten kävikään. Lapseni on tullut isäänsä, syö kaiken hyvällä halulla. Ainoastaan punajuurikeittoa hän on kieltäytynyt syömästä, mutta se onkin aika rajun näköistä soppaa.

Mielestäni ronklaaminen on lapsen ominaisuus, toiset eivät saata syödä sitä tai tätä. Itse en ole tehnyt mitään erityistä sadakseni lapseni syömään, mulla on ollut tässä suhteessa tuuria =)