Tämän kirjoitin, kun saattelin oman enkelini ikuiselle matkalle vuonna 1992.
Lennä lapseni taivaan kotiin,
lennä enkelien hellään huomaan.
Katson taivaan tähtitarhaa
ja sinun tuikkeesi siellä huomaan.
Nuku rauhassa nukkaposki,
tule unessa luokseni uudestaan.
Vielä joskus kohtaamme pikkuinen,
luona enkelten tähtitarhain.
Tämä taas puolestaan oli lohduttava ja sitä muistelen usein
Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.
Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.
Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.
Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä.
Tämän kirjoitti minun silloin 13 vuotias pikkusiskoni lohdutukseski. En ole ennemmin tällä palstalla enkä muullakaan pystynyt mainitsemaan asiasta, että eka raskauteni oli kaksosraskaus, josta poika selvisi, mutta pikkuinen tyttö kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä.
Toisen enkeliprinsessan menetin 15+5 viikolla ja nyt pelkään, että en saa pitää tätäkään lasta. Tuolla seulassa kiinni jääneissä enemmän asiasta ja
http://hapsula.suntuubi.com Aina ei ymmärrä näiden asioiden tarkoitusta, mutta on vain jaksettava eteenpäin.
Voimia ja jaksamista sinulle myös koko sydämestäni. Muistan sinut hyvin tuolta kuumeilijoista ja toivon, että vielä teillekkin uusi onni suodaan.
Lumi-Marja ja Helmi-Onni 12+5
