Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.
Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.
Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.
Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.
Sä oot mun ystävä,
oma rakas ystävä.
Ihme jolle saa kertoa,
ilonsa ja surunsa.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein paras.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein rakas.
Sä oot mun ystävä,
oma ihana ystävä.
Ei toista samanlaista olekaan,
mutten sitä toivoiskaan.
Sä kelpaat sellaisena kun oot,
toista mieltä olevat vaietkoot.
On ihanaa että jaksat kuunnella,
mun iloja ja suruja.
Sä oot mun ystävä,
tosi hyvä ystävä.
Mä toivon olevani sun ystävä,
myöskin se paras kaikista.
Sä oot mun ystävä,
oma rakas ystävä.
Ihme jolle saa kertoa,
ilonsa ja surunsa.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein paras.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein rakas.
Sä oot mun ystävä,
oma ihana ystävä.
Ei toista samanlaista olekaan,
mutten sitä toivoiskaan.
Sä kelpaat sellaisena kun oot,
toista mieltä olevat vaietkoot.
On ihanaa että jaksat kuunnella,
mun iloja ja suruja.
Sä oot mun ystävä,
tosi hyvä ystävä.
Mä toivon olevani sun ystävä,
myöskin se paras kaikista.