V
vierailija
Vieras
Tämä on varmasti kuin neulaa heinäsuovasta etsisi, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Etsin runoa, jonka olen netisstä kolmisen vuotta sitten nähnyt, kun elin hyvin raskasta elämänvaihetta. Runo kosketti jo silloin, mutta nyt todella tarvitsisin sitä uudestaan. Sen on kirjoittanut äiti, jonka lapsi kuoli sairauteen. Runossa käsitellään myös sisaruksen antamaa tukea sairaalle sisarukselleen. Runo etenee kronologisesti ja lopussa lapsi kuolee
Runossa on käytetty "oli onni" alkuisia lauseita. Esimerkkinä tämän tyylisesti: "Kun omat jalat eivät enää kantaneet, oli onni, että siskon jalat auttoivat eteenpäin, kun omat silmät eivät enää nähneet lukea, oli onni, että sisko luki kirjoja ääneen." Edellä mainitut lauseet ovat vain esimerkkejä, minkä tyylisesti runo on kirjoitettu. En muista oliko äiti kirjoittanut runon jonnekin keskustelupalstalle vai kenties olikohan hänellä blogi, johon runo on kirjoitettu. Voi kumpa jokun tunnistaisi tämän runon ja se löytyisi.
Runossa on käytetty "oli onni" alkuisia lauseita. Esimerkkinä tämän tyylisesti: "Kun omat jalat eivät enää kantaneet, oli onni, että siskon jalat auttoivat eteenpäin, kun omat silmät eivät enää nähneet lukea, oli onni, että sisko luki kirjoja ääneen." Edellä mainitut lauseet ovat vain esimerkkejä, minkä tyylisesti runo on kirjoitettu. En muista oliko äiti kirjoittanut runon jonnekin keskustelupalstalle vai kenties olikohan hänellä blogi, johon runo on kirjoitettu. Voi kumpa jokun tunnistaisi tämän runon ja se löytyisi.